Lue keskustelun säännöt.
jos olisit ampujan äiti, miltä tuntuisi juuri nyt?
08.11.2007 |
tuntisitko vihaa lastasi kohtaan?
vai vieläkö rakkautta riittäisi?
itse en osaa sanoa.. ehkä kallistuisin vihan puolelle. en puolustelisi tekoja millään, vaikka olisi jäänyt henkiinkin.
Kommentit (7)
mutta itseäni syyttäisin, että miksi en ollut huomannut, miksi en valvonut nettitouhuja jne.
Tälläisiä miettisin jos surultani ja shokiltani pystyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi vihata lapseni tekoja tai surra kuolleita. En ainakaan heti jaksaisi edes olla häpeissäni siitä mitä lapseni teki. Varmaan keskittyisin rukoilemaan itseni ja muitten perheenjäsenteni puolesta. Minulle olisi vaikeaa puhua asiasta edes perheenjäsenten kesken. Siihen kuitenkin yrittäisin pakottaa itseni, muitten lasteni tähden.
Olisin surullinen siitä miten pieleen asiat luisuivat, mutta tietäisin että mitään en olisi pystynyt tekemään paremmin, joten en jossittelisi. Enkä ainakaan koskaan lakkaisi rakastamasta lastani.
muuttaisin pois, ja lastani tuskin pystyisin rakastamaan enää--ihan sama, kuollut tai elossa.
Jos kuolee, niin enpä usko että sitä rakkautta on ollutkaan.
Viha, suru, häpeä, itsesyytökset, ikävä, rakkaus ja ihan mikä vaan tunne on läsnä. Yhtä aikaa ja erikseen, siinä sitä on käsittelemistä.
T: kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ainakin tuntisin vain pohjatonta surua, sekä oman lapseni puolesta, että niiden puolesta, joiden tietäisin kärsivän oman lapseni teon vuoksi.
Oma lapsi ois oma lapsi ja varmasti häntä rakastaisin vaikka tekisi mitä.