Parista minuutista varttiin vieressä vai takaisinvientiä tuntitolkulla? Miten jatkaisimme?
Kirjoitin eilen tuolla toisessa ketjussa vastauksena sen aloittajalle (" Anna ajatuksesi---" ) meidän nukkumaanvientitilanteista ja mitkä jutut olin itse havainnut hyviksi.
Poika on mennyt päiväunille yleensä ihan muutamassa hetkessä sadun ja pikkulaulun jälkeen. Iltaunille meno on hitaampaa ja isän kanssa joskus aika hankalaa, joten minä jatkan, jos isä on tahkonnut jo tunnin. Meillä istutaan sängyn vieressä lattialla mitään tekemättä, kunnes poika nukahtaa.
Tänään päiväunille poikaa (2 v 2 kk) viedessäni puhuin sitten, että nyt " Pekka" panee itse nukkumaan ja äiti siivoaa keittiössä. Sen jälkeen vein poikaa takaisin huoneeseen kahden tunnin ajan. Pysyi sängyssä pisimmillään minuutin, yleensä kaksi sekuntia. Vein siis häntä sinne jatkuvasti. Voiko tästä tulla hyvä lopputulos, jos jatkan hommaa muutamana seuravana päivänä? Onko odotettavissa tulosta kolmessa päivässä vai meneekö kaksi viikkoa tai kuukautta? Kertoisitteko kokemuksianne!
Tuntuu vain, että ehkäpä pitäisi edetä jollakin muulla tavalla, koska poika on hyvin sinnikäs tulemaan sängystä pois, nautti ovella kurkkimisesta, tykkäsi takaisin talutuksesta jne. Välillä meni nojatuoliin, sääti lukuvaloa toisella seinällä, kerran pari leikki leluillaan. Lopulta käytin häntä vessassa, vaihdettiin kuiva vaippa, kerroin muistista yhden mieluisan sadun, lauluoin pikkulaulun ja unessa saman tien. No, tuon rumban jälkeen ei ollut varmaan energioita juuri jäljellä. Itsellänikään ei tosin, sillä LA on hyvin lähellä jo.
Voiko tämä takaisinvientitoiminta todella toimia? Esikoisen kanssahan nämä hommat menivät hyvin jo reilusti alle 2-vuotiaana. Joskus oli semmoinen lyhyt vaihe, että meidän piti leikkiä myös jo unilla olevia, mutta tyttö tuli kurkkaamaan makkariin vain muutamia kertoja ja meni itse aina takaisin sänkyynsä.
Pari minuuttia läsnäoloa vai tunteja viemistä, joka päättyy läsnäoloon, kummin tekisitte nyt? Ja miten jatkaisitte myöhemmin? Vai veisittekö vielä kolmannenkin tunnin takaisin vai mitä tekisitte tai olette tehneet vastaavissa sinnikkäissä tapauksissa?
Kommentit (12)
lukemasta sadusta. Usein toivoo juttelutuokiota, ne ovat mukavia. Että ei sen sadunluvun tai sentapaisen tarvitse oikeastaan loppua ikinä :)
Lapsi lukee itse vielä niin hitaasti, että ei siitä oikein unisilla voimilla tarinaa synny, ja on ihana jakaa asioita päivän päätteeksi tai nauraa yhdessä vaikkapa Pekka Töpöhännän seikkailuille.
Pinnasänkyyn nukahti itse aina, mutta kun siirryttiin lastensänkyyn...
Ensin makoiltiin sängyllä vieressä, sitten ajateltiin et pitäähän sen oppia itekseen nukahtamaan.
No muutama ilta sitä jaksettiin, saatto mennä 2tuntia ja neiti tuli aina takaisin. Loppujen lopuks oli jo niin väsyny et käveli päin seiniä, vaan ei yksikseen malttanu sänkyyn nukahtaa.
Yritettiin aikamme ja luovutettiin.. Vieressä ei tarvinnu kuitenkaan ku maata omassa sängyssä ja uni tuli 1-10min.
Miksi tehdä nukkumaan menosta tollanen rumba kun helpommallakin voi päästä?
Neuvolassa sitten otin puheeksi kun ei neiti itsekseen nukahda ja sielläkin sanottiin jo meidän itse aiemmin hoksattu juttu. Ei pari-kolmevuotiaan vielä tarvitsekkaan osata nukahtaa itsekseen! Kunhan nukuttamisesta ei tee mitään rumbaa vaan selvä juttu. Iltarukous/pikku iltasatu ja sitten nukutaan.
Vuodeksi unohdettiin tuo itse nukahtaminen ja kun 3-vuotta oli neiti täyttäny, halus omaan huoneeseen (oltiin justiin muutettu uuteen kotiin) ja sanoi et minä nukahdan sitten itse;)) Ja niinhän se on siitä lähtien nukahtanu!
Eipä tarvinnu opettaa itsekseen nukahtamista sitten mitenkään, vaan kun neiti oli siihen itse kypsä niin se sujui ongelmitta.
olen kerran (todellakin vain kerran) kokeillut sitä silloin parivuotiaan esikoisen kanssa, esikoinen on nyt eskarissa ja vieläkin muistan sen päivän varsin hyvin... Tulin tunnin kuluttua siihen tulokseen että tämä ei voi olla produktiivista. Lapsi kikatti ensin kun peli tuntui hauskalta ja itki sitten lopulta väsymystään. Itselläni olivat hermot täysin lopussa siinä vaiheessa...
Tein periaateratkaisun, että jos lapsi ei päikkäreille nukahda viereen tai omaan sänkyynsä noin vartissa, niin silloin häntä ei oikeasti väsytä tarpeeksi enkä yritä nukuttaa häntä ollenkaan. En suostu nukuttamaan ketään väkisin. Annan mieluummin nousta sängystä vielä leikkimään ja kokeilen myöhemmin uudestaan. Esim puoli tuntia myöhemmin saattaa olla että lapsi nukahtaa ihan helposti. Joskus meillä jää päiväunia nukkumatta tämän takia, mutta sellaisina päivinä ainakin illalla on täysin ongelmatonta saada lapsi nukahtamaan :)
Tätä samaa periaatetta olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt pitää yllä sekä toisen (nyt 4v) että 1- vuotiaan kolmannen lapsen kanssa.
Iltaisin on eri juttu. Silloin on pakko mennä nukkumaan. Olen joskus kantanut lapsia sänkyyn illalla muutaman kerran, mutta tapaa siitä ei onneksi ole päässyt tulemaan.
Meilläkin samanlainen itsepintainen poikalapsi! :) Hänelle pidettiin unikoulu noin 2v2kk iässä. Sitä ennen nukutus oli hyvin samanlainen kuin teilläkin. Otettiin unikoulun avuksi tarrataulu. Siihen sai aina hienon tarran, kun oli nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn. Parissa päivässä homma alkoi luistamaan ja poika nukahti nopeastikin omaan sänkyyn itsekseen, tai siis uninallejen kanssa. :) Ja kun tarrataulu oli täynnä, niin tehtiin muistaakseni kylpyläreissu palkinnoksi. Sen palkinnon jälkeen alkoi taas pientä temppuilua nukahtamisen kanssa, joten taas uusi tarrataulu käyttöön! :) Pari-kolme tarrataulua oli, ja nykyisin edelleen nukahtaa hyvin ilman äitiä tai isää. Pikkusiskon syntymä on vähän sotkenut kuvioita, mutta kun olemme pysyneet sisukkaina ja järjestelmällisesti palauttaneet sänkyyn eikä olla annettu ns. lisäpalveluita sänkyyn (juomavettä, tms.), niin hyvin on edelleen nukahtamiset sujuneet.
Hyvin on minulla vielä muistissa kertomasi nukuttamisen rasittavuus ja turhautuminen! Jatka vaan samaa rataa, kyllä se pienokainen vielä taipuu :)
Meillä on se tilanne että molemmat lapset käyvät yhtä aikaa nukkumaan, 3,5v ja 1v. Menen sinne mukaan pötköttämään ja hiukan jutustellaan yleensä ennen kun käyvät yöpuulle. Aika mukava ja rauhallinen hetki yleensä nyt ollut(välillä kyllä riehutaan, en kiellä!). 1v kampeaa itseänsä pystyyn ja tassuttelee seinästä pitäen jonkun aikaa tai yrittää livistää sängystä, mutta väsähtää kyllä ihan kohtuullisessa ajassa yleensä. Tässä välissä oli aika kun vauva valvoi myöhempään ja isompi kävi itsekseen nukkumaan. Pysyi kyllä sängyssä, mutta huuteli sieltä jatkuvasti ja tunsi kai jäävänsä jostain paitsi. Koin sen " kovistelun" tosi rasittavaksi. Pyyteli vettä yms., meillä linjana oli että kerran sai käydä vessassa ja kerran sai vettä. Edelleen on sama linja mutta nyt ei yleensä tarvitse käydä vessassa tai juoda(kumma kyllä:-)) kun olen nukuttamassa.
Minä olen yksin lasten kanssa viikot kun mies on muualla töissä. Kuitenkin vaikka käytän nukutuksiin keskimäärin 30min aikaa(10-45min), en koe sitä mitenkään kohtuuttomaksi. Saan itsekin vähän huilattua ja sitten tassuttelen hissukseen kotihommia tekemään. Varmasti saisin " koulutettua" lapset nukahtamaan miten vain ainakin jos pienemmälle ostettais pinnasänky, mutta en halua. Minusta tämä on mukavaa ja olen sitä mieltä että aika aikansa kutakin.
Illalla saattaa olla hermo kireällä. Jos minun tarvitsisi palauttaa lasta koko ajan sänkyyn kesken kotitöiden tms. tekemisen niin alkaisi pinna mennä ja kymmenien kertojen jälkeen saattaisi otteeni reipastua suotta. Kun lapsi pitäisi palauttaa rauhallisesti ja eleettömästi sänkyyn ja toivottaa vaan hyvää yötä... Nukuttamalla pysymme rauhallisin mielin eikä verenpaineen tarvitse kohota. Joskus lapset alkavat riehua ja se on kyllä hankala saada katkaistua, mutta ovat kuitenkin niin väsyneitä että kohtuullisesti riehuntailtoinakin ollaan päästy höyhensaarille.
aivan ihanan hyvä mieli minulle! Olen vain törmännyt kovin moneen itsekseen nukkumaanmeno -vaatimukseen lukiessani aiheesta, joten oli mukava kuulla monien toimivan samalla tavalla samankaltaisten lasten kanssa. Kiitos teille! Unohdamme nyt minkään muun yrittämisen ja olemme tyytyväisiä useimmiten rauhallisiin nukkumaanmenoihimme. Aivan samoin minustakin on usein ihana pysähtyä siihen hiljaisuuteen vain istumaan ja kenties miettiä vähän, mitä seuraavaksi illalla vielä puuhastelen. Vien nämä terveiset myös miehelle, hänkin varmasti ilahtuu :)
meillä myös nukutetaan 3v ja 1v. Vajaa pari vuotiaana nukahti itsekseen, mutta meilläkään ei takaisinvienti toiminut..
Mielummin istun sen parista minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin vieressä ja annan lapselle turvallisen mukavan nukahtamishetken. Tosiaan melko harvoin on iltoja ettei nukahtaisi alle 15 minuutissa. Nykyään teen kyllä niinkin että jos ei uni tule silittelyjen jälkeen niin sitten saatan sanoa, että äiti menee iltapuuhiin, hyvää yötä.
Onhan sitä itselläkin iltoja ettei uni vain tule heti. Jos vaikuttaa hyväntuuliselta ja pirtältä saatetaan ottaa myös takaisin valvomaan hetkeksi niin että väsymys tulee.
Meillä on reilun kuukauden ollut taas ihan mahdotonta 1v11kk lapsen nukahtaminen. Hänellä on kyllä ollut aika paljon sairasteluja tälle vuodelle, joten kai nekin ovat vähän sotkeneet näitä meidän unirytmejä...
Aluksi, kun siirryttiin " isojen sänkyyn" , eli pois pinniksestä, kaikki meni hienosti. Taapero jäi sänkyyn, saattoi siellä vähän aikaa pyöriä, mutta nukahti kuitenkin helposti. Sitten keksi, että sängystä voi myös illalla kiivetä itse pois. Sitten taisikin jo tulla joku tauti päälle, joten nukahtaminen oli muutenkin vaikeaa... Nukutettiin sitten olemalla vieressä. Eikä siinä mitään, jos se toimisi ja olisi nopeaa. Mutta homma meni siihen, että vieressä piti olla yli tunti. Siinä sitä alkoi hermo kiristymään, kun olisi tosiaan niitä kotihommiakin tehtävänä yms.
Sitten aloin tehdä sitä, että jätetään lapsi yksin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Parina iltana sain viedä takaisin sänkyyn 10-20 kertaa, ja sitten jäi sinne nätisti. Ja taas taisi iskeä tauti päälle... Ja homma uusiksi!
Nyt tuo iltaralli saattaa sitten kestää taas sen tunninkin. Lopulta nukahtaa sitten " nukuttamalla" eli vieressä olemalla noin 10-15 minuutissa. Ja se " rallivaihe" on lapsesta tosi hauskaa: heti, kun kurkataan ovelta (kun meteliä kuuluu) juoksee hihkuen omaan sänkyynsä.
Selkeästi lapsi on väsynyt, kun nukkumaan laitetaan, ei siis yritetä nukuttaa liian aikaisin. Mutta joku kumma piristyminen tulee heti, kun sänkyyn pitäisi jäädä. Meilläkin testataan noita " haluan vettä" ja " pissi tulee" juttuja lähes joka ilta.
Ei apuja täältä siis. Kiva oli lukea muidenkin kokemuksia ja konsteja.
Mielenkiinnolla odotan kuopuksen syntymän jälkeistä (helmikuussa) nukutuselämää esikoisen kanssa...
-Tango
Meillä on ollut monenlaisia vaiheita. Meillä ei kovin hyvin toiminut se vieressä oleminenkaan, vaan alkoi lapsi seurustella, kun oli aikuinen lähellä. Kirjaimellisesti hivutin itseni vierestä pois. Meillä on säkkituoli sängyn vieressä, siirsin siis istumapaikkaani lähemmäs ovea, josta tulevasta valossa pystyin jo itsekin lukemaan, eli olin paikalla mutten läsnä. Sitten sainkin jo istua keittiössä, tytön huoneen ulkopuolella. Nukahtamisaika lyheni koko ajan, kun ei ollut mahdollisuutta seurusteluun. Iltasatu ei meillä toiminut ollenkaan, vaan herätti lapsen miettimään ja seurustelemaan.
Vähän isompana istuin hetken vieressä ja sen jälkeen, jos ei ollut nukahtanut, mutta kuitenkin jo hyvin rauhoittunut, niin sanoin, että nyt menen suihkuun, nukkumaan ym. Yleensä tyytyi tilanteeseen hyvin.
Mietin myös ap:n iltaongelmia, että onko lapsi kunnolla väsynyt, jos nukkumaanmeno venyy kovasti? Onko päiväunet kenties liian pitkät ym. Meillä oli oltava tosi tarkkana päiväunien pituuden kanssa, tai muutoin illat ja nukkumaanmeno venyivät ihan älyttömiksi...
Meillä iltarituaalit suihkun ja hampaidenpesun jälkeen jatkuvat iltasadulla ja silittelyllä. Sadun jälkeen nukahtamiseen menee yleensä 2-15 min. Miksi ihmeessä alkaisin taistella yksin nukkumaanmenon puolesta? molemmilla olisi paha mieli taistelusta.
Uskon että nyt 5-vuotiaani ei kovin kauan minua sadun lukemiseen halua...
Tango-mama, samassa veneessä jokseenkin ollaan. Onpa tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten touhut sujuvat sitten nyytti kainalossa, jos isä ei ole paikalla. Ja eihän hän päiväuniaikaan ole :)
_Aatuska_, tuo poishivuttautuminenhan kuvataankin monissa oppaissa esim. tuolin siirtämisenä. Sitä kokeilemme aikanaan, ellei homma suju helpommin ihan vain pois lähtemällä, mihin en toistaiseksi kovasti usko. On ihanaa, kun poika useimmiten nukahtaa päiväunille parissa minuutissa. Kääntää kylkeä ja on minusta pois päin, en siis merkitse siinä kai kovin paljon enää. Kyllä poika on tarpeeksi väsynyt, koska rytmi on koko ajan sama ja unet tulevat usein hyvinkin nopeasti. Yöuni on lähes samanpituinen aina (n. 10+ h) ja päiväunet kestävät lähes poikkeuksetta 1,5 tuntia. Joskus mietin, että enemmänkin unta voisi tulla vuorokaudessa, etenkin kun muistan, että esikoinen nukkui pitkään aamuisin ja vetäisi vaikka 3-4 tunnin päiväunet ja nukahti silti noin vain illalla aina... Siinäpä vasta uskomaton nukkuja. Aivan viime aikoina olemme iloinneet tämän 2-vuotiaan poikamme aamu-unien pidentymisestä: jopa puoli kahdeksaan joskus, kun usein herää puoli seitsemältä. Tunti lisää tuntuu koko perheen hyvinvoinnissa.
Seurustella meillä ei voi, sillä vanhemmat eivät kerrassaan ala millekään: ei kosketusetäisyydellä, ei liian kaukanakaan, silmät kiinni, ei tehoa juuri mikään juttelu. Joskus ei meinaa pokka pitää, kun poika kysyy hauskoja kysymyksiä vaikka nalleltaan tai komentaa äitiä: " Otappa minun jalasta kiinni, äiti, otappa nyt minun jalasta kiinni sievästi." Ei tehoa :)
Joku kirjoittikin, että jostain kummasta sitä virtaa tulee siellä sängyssä yhtäkkiä lisää, oikein virtapiikki, ja riekkuminen alkaa.
Hupaisaa tosiaan tuo, että joillekin lapsille se ovelta kurkkiminen ja kiljuen sänkyyn palaaminen on niin hauskaa - kiva kuulla, että muillakin on sama kokemus :)