ELOKUISTEN 07 MARRASKUU

mukavaa että on tullut näin paljon kirjoituksia =) hyvä elokuiset!



minä lähden opiskelemaan hammashoitajaksi (nanille vastaus). ja kun olen lähihoitaja niin se kestää vain vuoden. mutta tarvii kuitenkin koulunpenkin koska on oma erikoisalansa. olen jo kymmenen vuotta miettinyt asiaa,joten ehkä nyt olis aika =) siis todella korkea aika =)



me ollaan miehen kanssa oltu 6,5v yhdessä ja onhan tuo esikkokin jo 5,5vuotta joten ripeitä ollaan =) naimisissa ei olla vielä. mutta se on varmaan se meidän seuraava projekti parin vuoden päästä.



tiiän että ollaan tosi onnekkaita kun meillä on niin leikkiväisiä ja halukkaita isovanhempia,että siis oikein haluavat lapsia hoitoon.toisinaan tuntuu kurjalta sanoa jollekin että lapset on TAAS hoidossa,kun juuri esim.kuukausi sitten olivat.kun moni ei saa lapsia hoitoon vaikka haluaisikin.ja onhan niitä niitäkin kun ei välttämättä edes hingu lapsiaan hoitoon,meitä on moneksi.



jaksamista kaikille tämän sateen keskelle.tänne etelä-lounais-suomeen tulee kohta varmaan tulva tätä menoa.joka armas päivä viskoo vettä.PLÄÄÄÄÄH!

neitiniiskunen

Savon_taivas: kyllä sut muistetaan!! Kiva ku tulit kertomaan kuulumisianne...aika harvaan on kuihtunu tää porukka joten jos vaan kerkiät niin piipahahan useammin! Vauvakuumetta täälläki ajoittain, olet varmaan lukenut...huonojen öiden takia tulee iso kysymys mieleen: OLENKO IHAN HULLU!?! näitäkö lisää...



Monalle tsemppiä öihin...valitettavasti en osaa neuvoja antaa ku meillä huonot yöt jatkuu edelleen...mun univaje on pelottavan suuri...väsyttää koko ajan mutta sitte ku Jooel nukahtaa niin eipä mua enää väsytäkkään ja monesti sitte menee yhteen/kahteenki ennen ku pääsen unten maille...



Naamakirjaan kirjauduin aikoinaan ku Västis ilmoitti siitä mutta eipä ole tullu sen koommin siellä vierailtua...ei vaan aika mulla riitä...pari vanhaa luokkakaveria on viestiä laittanu sen myötä...toinen asuu ihan Aussissa asti... :o



Västiksellä on kyllä ihana joulupukin kirjejuttu..meillä on nyt tuo 9v ruvennu vasta kyseleen että onko sitä pukkia vaiko ei...taitaa aika lailla vielä uskoa siihen ja mun mielestä se on ihan hyvä juttu...en siis teilannu kysymyksiä siitä vaan kiertelin ja kaartelin vastauksien kanssa...on se vaan niin lutunen poika ;) Esikkoki on niin ihana että täysillä oli mun kans puhumassa pukista niin että keskimmäinen sai tehdä omat päätelmänsä...on niin mainio isoveli että!



Jooel oli oikein ihanalla tuulella eilen Västiksen tuppereissa...voih...ihana iltavilleyshän sillä oli päällä...tänään taas ku oltiin keskimmäisen koulun kuorokonsertissa kirkossa niin oli taas tosi reipas ja jakso tunninki istua kiltisti vaikka jotain pientä tietty piti saada räpeltää...ja taputukset piti hoitaa kuten muutki...ja mentiin vielä Prismaan sen jälkeen viikon ruokaostoksille ja hyvin jaksoi...kotona oltiin vasta ysin jälkeen ja puuron jälkeen uni maistuiki aika helposti...



Nyt alkaa silmät viliseen ja maha muriseen...voih ku ei tarttis syödä mitään ku ei näistä turkkasen kiloista pääse kirveelläkään eroon(otan sen kyllä kohta käyttöön)...siis niin sinnikkäästi ne on vaan ja pysyy...yli 2kk oltu totaali herkkukiellossa (pl se mun jäde, kaikesta en luovu) ja tiukkaa on kyllä tehny varsinki suklaan osalta!! siis tää akka on tuomittu pysymään pullukkana...



nyt nani menee telkun ääreen...

Niin se marraskuukin lähenee jo loppuaan ja partiolaisten kalenterista saa huomenna jo avata ekan luukun! Olen joululahjat jo lähes ostanut, monta vuotta suunnitellut etukäteen, että tänä vuonna ajoissa sitten: tämä vuosi on ensimmäinen kun olen näinkin ajoissa! Ihanaa, kun on se puoli järjestyksessä. Mikään muu ei sitten olekaan.



Luukas vetää taas antibioottia, nyt on aika varattu ens viikolle allergialääkärille, josko sieltä alkaisi löytyä apua tähän loputtomaan sairastamiseen. Jotain homeopatisia hoitojakin varmaan kokeillaa. Ja muukin perhe on sairaana, minua lukuunottamatta. Viime viikonloppu meni miehen kanssa riidellessä, nyt onneksi jo helpottaa. Laitan tänään räkäiset lapset isäni autoon ja lähetän mummon riesaksi, ja minä lähden räkäisen miehen kanssa kaupungille syömään :D Olla siinä sitten romanttinen!



Raksalla hommat tökkii, ei mitään pahempaa, meillä alkaa vaan paniikki nostaa päätään, kaksi kuukautta enää aikaa! Ja työt ei etene, kuten oli kuviteltu. Taas liian ruusuiset kuvitelmat. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä kämppä menee kahen kuukauden päästä alta. Noh, josko muuttoluvan saisi, kämpän luulisi kuitenkin olevan jo lähes valmis siinä vaiheessa.



Töitäkään ei ole vielä löytynyt, sen suhteen en vielä panikoi, vaikkakaan aika ei ole paras mahdollinen, ainakin yhden paikan rekrytointi lopetettiin yt-neuvottelujen vuoksi. Enpä olisi sinne kyllä mennytkään, kun yt-neuvotteluista kuulin.



Luukas tuolla taistelee unta vastaan nenä tukossa, taidan lähteä auttamaan kaveria :/ Voikaa hyvin ja ihanaa ensimmäistä edventtia! emma ja Luukas

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 15vuotta.Naimisissa pian 7vuotta ja esikoinen 5,5v. Yhteistä aikaa ei kamalasti ole, mutta ei sitä niin kamalasti tarvitse ollakaan.



Käytiin tänään näyttämässä esikoisen korvaa lääkärissä ja kuuri saatiin parin vuoden tauon jälkeen. Nyt itselle on taas tulossa flunssa. Mitäköhän tästä arjesta tulee taas, kun työkin alkavat tällä sairastelutahdilla.



Palaan myöhemmin..



Västis

Näköjään kirjoittelen aina torstaisin, silloin olen "yksin", siis mukulat nukkuu ja mies on lätkätreeneissä. Vaikka nää jutut on täältä luettavissa kenen tahansa, en tykkää näyttää omia juttujani miehelle, joten kirjoittelen kun ei ole kotosalla.



Olenkin viime aikoina aika paljon tässä koneen ääressä istuskellu, työpaikka on siis haussa, ja tämä haku alkaa käydä jo työstä. Siis eihän se oikean ilmoituksen hakeminen ja hakemuksen täyttö sinällään ole mikään suuri haaste, mutta sitten se henkinen puoli, kun odotat ja odotat ja odotat... No, ehkä se on sitten niin kuin yksi ystäväni varoitteli, että noin sata hakemusta saa väsätä, ennekuin tärppää. Ja minä olen vasta toisella kymmenellä, luulisin...



Meillä sitten sairastetaan täällä kans oikeen urakalla. La-su yönä esikoinen 5,5v sai kurkunpään tulehduksen, sain tilanteen haltuun Luukaksen astmalääkkeillä (esikoisella on ollu itellä pienenpänä vastaava lääke käytössä). Ja ma-ti yönä sitten hillui Luukas: molemmissa korvissa kova tulehdus! Onneksi on putket vielä paikallaan. Mutta putkista huolimatta huusi särkylääkkeen annosta tunnin! Ja annoin vielä toista perään, kun eka satsi ei riittäny. Ja tänään sitten alkoi esikoinen valittelemaan korvaansa, ja hänelläkin sitten ensimmäinen tulehdus 3,5 vuoteen! Västis, eikö teilläki ollu esikoisella pitkän tauon jälkeen eka tulehdus esikoisella? Siis käsittämätöntä! Onneksi on nykyään lapsille nuo särkylääkkeet, jos oikein olen isäni puheista ymmärtänyt, ei minulle ole mitään särkylääkkeitä aikoinaan annettu. Esikoisellekin sitten annoin äskön pronaxenia ja Pamol F on odottamassa, jos tulee yöllä kipuja.



Hae tässä sitten pokkana töitä, ku lapset sairastaa ihan kotihoidossakin! Onneksi meillä on anoppi, joka mahdollisesti sitten jos ja kun minäkin olen töissä pystyy tulemaan lapsia hoitamaan sairauden sattuessa. Ja miehellä onneksi inhimillinen pomo, itsekkin juuri tuore kolmannen lapsen isä, joten mieskin pystyy olemaan kotosalla tarvittaessa. Ei liene hyvää mainosta, jos heti on sairaan lapsen kanssa kotona ;) Huvitti tänään sielä lääkärissä, kun oltiin ilta-ajalla, hän kirjoitti minullekin saikkua töistä! Tästä työstä ei niin vaan saikkua pidetä ;D Jos vois kirjoittaa reseptin riittävistä yöunista niin, että ne olis pakko jonkun muun järjestää, niin se ois kyllä taivas.



Epäviralliseen galluppiin: yhdessä ollaan oltu jo kohta 18 vuotta ja naimisissa 6. Esikoinen on sen 5,5 vuotta ;) Pyritään kans ottamaan sitä kahden keskistä aikaa, mutta tuo raksa syö kyllä kaiken ajan tällä hetkellä... Suunnitteilla on taas ollu, mutta ei taida tänä vuonna enää onnistua. Käytiin me kaksin kaupungilla syömässä n. kuukausi sitten. Mun vanhemmat on aina terottanu sitä, kuinka tärkeää se kahdenkeskinen aika on. Lapset on kuitenkin meillä vaan lainassa, ja se puoliso on se kenen kanssa pitäisi vanheta yhdessä vielä vuosia lasten jo muutettua pois kotoa. Ja miten siinä sitten käy, jos toinen on hukkunu sinne arjen keskelle?



Nyt lähden nauttimaan minun perinteisen torstai-illan siiderin ja sitten painun pehkuihin, ja toivottavasti saan nukkua ilman häiriöitä. Taitaa olla toiveajattelua! Kauniita unia kaikille, myös lapsille! emma ja Luukas

Emma: Meillä tosiaan oli parin vuoden tauon jälkeen esikoisella korvatulehdus ja nyt sitten päällä on uusi flunssa. Paitsi ei vielä kuopuksella. Plääh. Sairastamista on ollut yllin kyllin tänä syksynä. Miten tässä tosiaan töissä sitten ehtiikään käydä..Tsemppiä työnhakuun!! Odottelu on se ikävin puoli ja stressaavin. Vaikka itse koin, että aika soittamisille, hakemusten kirjoittamisillekin vei aikaa aika lailla.. Ja järjestää itsensä haastatteluun ilman lapsia..



Itsekin kaipaisin nyt saikkua tästä työstä. Kuopus nukkui tosi levottomasti. Samalla oma kuume nousi ja joka paikkaan koski, joten itse haluaisin myös saikkua ja edes päiväunet tänään.



Sellaista sairastamista täällä meillä.



Västis

Unohdin kertoa, että tein testin tuossa joku päivä ja ihan puhdas nega oli. Menkat tosin eivät ole vieläkään alkaneet, mutta eipä tässä tuollaasialla jaksa vielä stressata. Kunhan tulisin ensin taas terveeksi. Viime yönä oli kuumetta ja kurkku on yhä kipeä. Voi olla, että pitää vielä myöhemmin tehdä yksi testi, mutta tuskin tässä raskaana ollaan. Edelliset kerrat olen tiennyt raskaudesta jo kuitenkin ennen testin tekoa.



Västis

ja kaikkialle muuallekin, missä sairastellaan!

Meillä on outoa: jo kaksi päivää ilman nuhaa, yskää, korvatulehduksia tai vesirokkoja, ohhops! Tällaista ei olekaan vielä tänä syksynä koettu...



Parisuhdegallupin vastaus: Meistä on vaikea sanoa tarkkoja aikoja, sillä tutustuimme jo murkkuikäisinä. Kun muodottomassa, mustassa pehkossaan, amisviiksisenä ja laihoin väiski vemmelsääri-raajoin huima uros löntysteli ekaa kertaa ohitsemme (istuskelin kaverini kanssa korttelin leikkarin kiipeilytelineen verkossa), imi hän meikää puoleensa kuin magneetti (älkää kysykö, miksi, älkää kysykö!!!). Rakastuin oitis pieni sytämeni pakahtumaisillaan, ja samoin kävi hänelle, jahka paikallisessa nuorisotilassa tapailimme. Viikonloppuisin oli aina jonkun vanhemmat poissa kotoa ja bileet pystyssä, jolloin otimme ujoina haparoivia askeleita kohti toisiamme, ja eräillä festareilla lopulta perehdyimme toistemme anatomioihinkin varsin hurmaantuneissa fiiliksissä. Olen kirjoittanut runokirjaani vajaat sata, näin aikuisiällä törkeästi hävettävää, runontapaista suurista tunteistani Häntä kohtaan. Joten mikä maailmanmurrskaus olikaan, kun hän lopulta kielätytyi styylaamisesta!



Siinä sitten vierähti semmottiset ungefär 12 vuotta. Hänellä oli oma elämänsä pitkine suhteineen, mulla omat temmellykset Italian-maalla ja vähän muuallakin. Silloin tällöin kesäisin kotikorttelin kesäjuhlilla törmäiltiin, halailtiin, ja lopulta tunnustettiin yhä säilynyttä suurta rakkauttamme ja toivottiin, että elämä joskus jotenkin olisi unelmillemme suosiollinen. Siinä sitten oli vielä hänellä edellisen suhteen loppuseilingit ikävästi menossa, meikä Puolassa jne - vaan kun lopulta palasin jäädäkseni kotikaupunkiini, törmäsimme heti iltaelämässä - ja siitä lähtien on oltu tivihisti yhdessä! Tämä tapahtui v. 2002 syyskuun alussa. Siitä tasan vuosi aj mentiin naimisiin, ja esikoinen polski jo tuolloin mahassa.

Eli suuria, ah, niin suuria ja yleviä tunteita - ja nyt lattea arki, ukon puuskat jne! Tätä se elämä on. nyt on ollut sen lokakuisen purkauksensa jäklkeen taas niin hellää ja kilttiä, että. hohhooh.



MEikä taas ei tiedä, mitkä hormonit nyt ovat sekaisin: Kierto näyttää taas olevan kaksi viikkoa normaalia pitempi. Kohta kaksi kuukautta on kuvottanut kaikki, laihtunutkin olen kolme kiloa. Ja aivan järkyn herkkis olen. Viime illan itkin luettuani kammottavasta vauvankidutuksesta Briteissä, enkä illalla saanut nukahdettua, kun vain ajattelin lapsen kauhuntunteita sadistisen hullun kourissa. Siihen syssyyn sitten rupesin fiilistelemään kaikkien maailman lasten kurjuudella ja itkin mm. erään symppiksen oppilaani kohtaloa, kun on päässyt ainaona elossa yksin Afganistanista tänne, asuu jossian koulukodissa jne. Rupesin vain funtsimaan, millaista olisi itse elää 14-vuotiaana kaukana, kaukana kotoa, kaiken kuoleman ja tuhon jälkeen YKSIN, pysytmättä puhumaan läheisten kanssa omaa kieltä, joutua pärjäämään vieraissa olosuhteissa yksin - ja, mikä mua kalvoi eilen illalla eniten, ilman halausta, kosketusta, hellyyttä, lohduttajaa jne. Kun meikä siinä köllötteli tippa linssissä miehen sylissä, makoili tämä poika taas petissään yksin. Ei olisi meikästä ollut varmasti tuon ikäisenä naista kestämään moien tilanne. Ikävä äitiä aj isää taitaa olla melkoinen, ja kenellepä siitäkään voi puhua... No joo, näissä fiiliksissä!



Jotain piti vielä kirjoittaa, mutta uunileipä jäähtyy olkkarissa. PAkko syödä, vaikkei mieli teekään.



Eikä ystävän napukka ota syntyäkseen! JAtkan kännykän luona ravaamista.



Vitanova

Kiitos toivotuksista Vitanova. Kyllä tuntee itsensä kipeäksi. Kuumetta ei enää ole, mutta kurkussa asuu kaktus. Mietin, että kuinkahan monta päivää tätä pitää olla, ennen omaa lääkärillä käyntiä.



Eilen sitten ne menkat alkoivat melko pian tänne kirjoittamisen jälkeen. Nyt sitten buranaa menee menkakipuihin, kun nyt ei enää lihaksia koske muuten niin kamalasti. Lapset ovat turhankin pirteitä, kun me vanhemmat käymme tavallista hitaammin..



Vitanovan kirjoitus miehestään teininä kuulosti hupaisalta. Itse muistan myös, miten miehessäni oli se jokin juttu. Nyt, kun vanhoja kuvia katsoo, hänkin on ollut todellinen luuviulu. Paljon puoleensavetävämpänä pidän häntä nykyisin, kun on vähän lihaakin ympärillä.. (ellei sitten ole jääkausi menossa meillä) Kuuloistaisi oireesi ihan raskaudelta, mutta jos se ei ole mahdollista, niin voihan vähän jumissa olevat menkatkin pyöritellä oloa.



Meillä tuo yhdessäolo on muuten sisältänyt seurustelun lisäksi yhdessä asumista ja erillään asumista. Erillään asuttiin vielä alussa, kun itse asuin vanhempieni luona ja mies aloitti opiskeluja toisella paikkakunnalla ja sitten inttinsä aikana. Niiden vuosien jälkeen asuttiin pari vuotta yhdessä, kunnes menin itse toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja tavattiin viikonloppuisin tai joka toinen viikonloppu. Jos oltiin viikonloput yhdessä, ei opiskeluista tullut mitään.. Ja sitten taas kamat yhteen, kun omat opinnot eivät enää vaatineet niin tiivistä koulunpenkin kuluttamista. Toi erillään asuminen oli oikein hyvä juttu meidän suhteemme kannalta.



Nyt sitten eletään tätä lapsiperheen arkea. Välillä sitä ihmettelee, mihin se kaikki aika onkaan mennyt. Nyt on kuitenkin nuo pikku ihmeet tässä pyörimässä ja ovatkin aika mainioita tapauksia, noin yleensä. Ja me tosiaan emme enää ole teinejä, eikä enää kamalan nuoriakaan. Ja yleensä näin on ihan hyvä. Joskus vain tuo ajankulku kauhistuttaa. Olin ensisynnyttäjänä muka suht nuori, siis kaveripiirissä ei juuri ollut lapsiperheitä. Kuitenkin vuodet kuluvat älyttömän nopeasti ja kun esikoinen menee yläkouluun, en minäkään mikään nuori äiti enää ole.. Hui kauhistus..



Lapsimäärää on tullut myös pohdittua paljon. Kaksi lasta tuntui jossain vaiheessa ihan sopivalta, mietittiin jopa strerilisaatiota. Nyt menkojen ollessa myöhässä, alkoi pieni ajatus kolmannesta lapsesta itää, mutta ei vielä. No, mies ehkä yhä olisi tyytyväinen kahteen. Mutta tämä oma ikä.. En tosiaan halua enää kovin monta vuotta miettiä sitä viimeisen lapsen tekoa. Ellei mies tosiaan ole ehdoton ja laita hanoja ihan konkreettisesti kiinni..



Nyt pitää kai saada aamu käyntiin.



Västis



Västis

On pakko keksiä kaikenlaista tekemistä kotosalla, kun meillä yhä sairastetaan. Oma ääni pettää hetkenä minä hyvänsä ja kuopus on nyt aika räkäinen. Ketään ei voi oikein pyytää kylään, eikä tällä äänellä enää edes puhuta puhelimessa. Jo esikoisen haku kerhosta kävi kurkkuun, kun tuolla lumisohjossa työnsin rattaita.



Terveempää marraskuuta teille muille!



Västis

Mää sain uuden koneen mutta sillä ei voikkaan laittaa tänne tekstejä... :( Jostain syystä tää serveri ei hyväksy mun juttujani (ovat varmaan niin kalseita...) Niinpä tässä kokeilen onnistuuko poikien koneelta...



Kauheesti pöpöjä liikkeellä :( pikaista paranemista kaikille....pitkään ovat ainaki Västiksen porukka sairastanut, hus pöpöt pois!



Meillä jatkuu yörumbat...aattelin jo että voisin aika paljo maksaa että sais ees yhen yön nukkua heräämättä...melkonen zombie alan olemaan...ei kivaa...päivän mittaan en edes tunne herääväni...



Nyt nukkumaan, tulen sitte joskus myöhemmin uudemman kerran...



nani ja Jooel

Nani, Voimia kovasti valvomiseen. On kyllä kamala tunne toi väsymys. Onko teillä mahdollista isin ja Jooelin nukkua joskus samassa huoneessa ja sinä korvatulpin kauempana? Meillä tuon esikoisen kanssa huomasi, että tuli vähemmän herätyksiä tuolla tavoin. Imetin esikoista myös öisin lähes 2-vuotiaaksi. Toki onhan muutakin väsymystä kuin rikkonaisistanöistä, tuttavani juuri kärsii kilpirauhasvaivoista ja sitten se väsymys onkin ihan kamalaa.



Meidän pikkumiehellä on nyt elämänsä eka korvatulehdus. ilmankos oli levottomat yöt ja hankala nukahtaa ja syödä. Isosisko oli edellisen viikon lääkekuurilla. Ja minulla vain tauti jatkuu, mutta nyt ehkä olen jo oikeasti parempaan päin menossa. Täällä on vain ihan syvältä tuo lääkäripolitiikka. Jonotin lääkäriaikaa puhelimessa aamulla yli puoli tuntia. Sinä aikana oli loppunut lääkäriajat julkiselta puolelta (keskustan alueella olikin ollut vain 1 päivystysaika) sekä yksityiseltä puolelta.. Päivystyksessä olikin sitten riemua olla lasten kanssa, kun tuo pikkuinen on kipeänäkin aikamoinen kaahottaja ja menijä. Ja huuto alkaa, jos pitelee sylissä paria minuuttia kauemmin..



Miten aiotte joulua viettää? Entä annatteko omalle pikkuiselle minkälaista lahjaa? Itse tiedän, että pieni mies saa taas tuhat lelua, joten mietin, että ostetanko itse edes mitään ihmeellistä tuolle pienelle, joka on kiinnostuneepi kaikesta ns. oikeasta kuin leluista. Tai sitten pitää vain hommata lisää puupalikoita tms, joista mielellään hän rakentelee.



Västis

meillä ei ole kumpaakaan. saadaan nukkua hyvin, taapero herää aamuyöstä yleensä vain ja ainoastaan ja haluaa tutin,ja jatkaa unia 9 asti. edelleen klo on n22.30 kun saa illalla nukkumaan.ja kahdet päikyt on edelleen kuvioissa. yksistä ei vielä tietoakaan.

ja meidän vko takainen lentsu meni neljässä päivässä ohi,mikä on ennätys,ja sen takia ei ollut kuin pari levotonta yötä,ja minä silmät ristissä maailmani myyneenä.

en muista edes,tai halua muistella mitä ole se tolkuton väsymys esim vuosi sitten,se oli jotain niin kamalaa ja uuvuttavaa että ajattelin ettei hengissä selvitä.vielä kun olen itse herkkäuninen,ja unen tulo välilä kestää kun on ihan stressissä. ymmärrän siis täysin miten karseeta tuo väsymys on!!!



meillä on mennyt nyt todella kivasti.taaperolla on havaittavissa ns helpompaa eloa.kauan se kestikin 1v3kk =) esikoinen järkiintyi aika tasan vuoden iässä.tai siis elämästä tuli helpompaa.



tämä lumi on ollut aivan ihana asia, esikoinen on aivan sekaisin =) on niin ihanaa nähdä kasvoilta lapsen riemu ja onnellisuus. ja ulkona ollaan oltu todella paljon. taapero ei mitään lumesta meinaa. on ihan samalla tavalla kuin ennenkin. pulkassa istui kerran,sen jälkeen ei siihen ole mennyt.



joulu..lahjoja sopivasti.krääsää koitetaan välttää. esikolle jotain legoa ja jokin lauta- ja pleikkapeli..cd-levy ym. mummit ym ostaa sitä mitä toivotaan mm autorataan lisäosia, ja uudet uimaräpylät.

taaperolla ihan joku muodollinen lahja vaan eli siksi ettei nyt ilmankaan jää =) kirjaa, vaatetta, dubloa.

ja mun tekis vaikka mitä mieli itelle =) tarvii nyt kattoo mihin rahat riittää.



vessa remppa alkoi tänään ja loppuu viikon kuluttua,jipii vihdoinkin. reilu vuosi sitten tämä koti ostettiin ja laitettiin lattiasta kattoon muuten. wc ja kylppäri jäi laittamatta. kyllä tuokin parin neliön ala vaan sitä rahaa syö, ja meillä on aika moderni maku,joten mistään halvimmasta päästä ei kaikki ole,tosin taas jostain nipistetäänkin. kunhan tulee juuri ainakin melkein se "unelmien vessa" =)



pirteitä talvipäiviä kaikille!

Ukkokultani kattoo kummisetää ja ku huomasin että sehän kestääki tuonne varttia vaille yhteen niin aattelinpas napata koneen syliin ja kirjoitella hieman...tosin mun täytyy laittaa nää tekstit aina tuon esikon koneen kautta ku jostain syystä mää en vieläkään saa omalta koneeltani tekstejä läpi...(taitaa olla niin huonot jutut että sensuuri vetää ne pöntöstä alas...)



Ulkona on kyllä tosiaan aivan ihanan näköstä, tulee aivan joulu mieleen...piti käydä ostamassa ulkotulia ihan sitä varten...Meillä Jooel tykkää ihan hirveesti olla nyt ulkona, häärää vaikka mitä, pelaa mailalla ja tekee muka lapiollaan lumitöitä...sisälle ei tulis takasi millään...mutta eipä noin helppoa pukemistakaan ole miesmuistiin ollu ku tänään ku kerroin että mennään ulos :D hirveellä kyyillä sinne piti päästä...



Joo tää väsymys on ihan hirveetä, viikonloppusin vähän helpottaa ku ei tartte niin aikasin nousta ja muutenki päivärytmi on lepposampi vaikka monenlaiset kotihommat oottaa tekijää kuten tänäänki oon vaihtanu poikien sängyistä lakanat, pessy likaset, tehny lumitöitä, siivonnu kotia yms..Viime yö sen sijaan oli ihan hirveä...nyt ku tuo pikkumies on flunssanen niin tunnin välein heräs milloin mitäki varten ja aina piti saada lupsuttaa vaikkei sieltä satavarmasti mitään enää toisen kerran jälkeen tullukkaan...mutta tuollaista lohtua täytyy saada ku joteki se ei osaa tuota peukkua öisin lutkuttaa vaikka päivällä sitä välillä peukku suussa mennään...ja toisella kädellä revitään hiuksia...Niin näin iltäsin sitte olen jo yliväsyny, nytki kello on kohta puolen yön paikkeilla ja täällä sitä kukutaan silmät ristissä...väsyttää mutta ei kuitenkaan väsytä...tiedätte kyllä mitä tarkotan...Mulla kans kurkussa tuntuu nytten siltä niinku santapaperilla hiottu, toivottavasti en ole kans tulossa kipeksi..



Västikselle jaksuja pöpön kanssa edelleen ja pikaista paranemista pikkumiehellekin korvatulehuksesta! juu tää Lahen tilanne on vähintäänki säälittävä, lekurille aikoja on ihan turha yrittää edes soitella jos et sitte yritä saada sitä esim. kk päähän, ei edes yksityiseltä puolelta...karseet jonot jokapaikassa...Toivottavasti sait kuitenki hoitoa!! Jotenki en kehtaa tuota yötä jättää ukkokultani kontolle, ihan hirveesti on tuota hommaa sillä päivisin ja iltasin joten olen antanu hänen nukkua (tosin olen myös ehottanu josko menis nukkumaan vierashuoneeseen että sais nukkua ihan rauhassa ilman Jooelin kätinöitä...). Onko hoitopaikoista kuulunu mitään? Haitko päiväkotiin vaiko ph:lle?



Kuulostaa neitiniiskunen ihanalta nuo teidän yöt (miten niin kateellinen!!) Meillä meni yöt aivan ihanasti siihen asti ku Jooel täytti puoli vuotta....pari kertaa yössä vain söi ja sitte nukkui...oiski ees sitä...



Mää en edelleenkään pysy perässä noiden allergioiden kanssa...taasen pojan iho on tosi kurja, kuiva ja punanen...eilen tuli Kelalta vihdoin vammaistuki päätös ja myönteinen sellainen...eihön tuossa montaa kk mennyt :DD, takautuvasti tuleekin sopivasti joulurahaa...



Joululahjoista: Jooelille on ihan pakko ostaa joku koira, se on ihan hulluna niihin karvakeriin...päivät se kantelee sellaista, pussuttelee niitä ja tuo mun tai isukin luo äännettävälski eli meidän pitää sanoa vuh vuh! ja sitte toinen on aivan riemuissaan ;) Yhen koiran päällä se tykkää kölliä, tuollanen isoveljen iso ronja rotikka...ja autot on kans ihan must nyt, viikko sitte ei ne voinu vähempää kiinnostaa, nyt siis leikitään koko ajan autoilla tai koirilla...ja tykkää leikkiä ihan itekseenki! Isommille pojille ei sitte löydykkään enää mitään, niillä taitaa olla jo ihan kaikkea (toisaalta kyllä sieltä vaikka mitä toivetta ja puutetta on jo kuulunut =sellasta mihin omat rahat eivät ole riittäneet :DD ja miten riittäisivätkään ku ei noita hommia viittitä tehä mistä jotaki vois vaikka tienata...) Mää ite en tarvi mitään ja yritinki ukkokullalleni vihjata jos ei tänä jouluna ostettais toisille mitään (olen joskus tällaisen sopparin tehnyt ja se jäiki sitte ykspuoliseksi...vähä ku oli noloa...) mutta taitaa olla parempi siis sopimatta mitään tuon kans joka ei pidä sitte niitä...



Joulusta muuten: me on ruukattu viettää sitä aina sukulaisten (isovanhempien ja sisarusten kesken) mutta tänä jouluna mää aattelin että jospa jäätäisiin kotiin...se on niin raskasta olla jouluna tuolla pohjanmaalla ku pitää ees taas kulkea talosta toiseen (isovanhemmat molemmat asuvat samalla paikkakunnalla ja molemmat tietty haluavat että me oltais siellä silloin ja silloin) ja mää niin tykkään joulusta silloin ku saa olla rauhassa eikä hössätä koko ajan...mutta katotaan nyt mitä tehdään...



nyt pitää kokeilla saanko tätä eteenpäin...Hyviä öitä!



nani ja pipi pikkumies

Mitä, mikä on, kun kukaan ei ole kirjoittanut päiväkausiin???! Oman pikkutunnustukseni voin paljastaa: repsahdin kymmenien ja taas kymmenien kyselyjen jälkeen Naamakirjan lumoihin! JA aivan on kauheaa: enhän mä tänä pienenä vapaa-aikanani muuta olekaan tehnyt kuin kummastellut sitä taikamasiinaa. olen saanut yhteyden lukuisiin vanhoihin opiskelukaveriin kautta maailman ja keskustlen reaaliajassa, ainakin melkein, rooman-puolessa asuvien ystävieni kanssa, ohhops! Vaan vaaransahan tuossa on, meinaa kaikki muu jäädä. Pitää äidin ruveta rajoittamaan omaa nettiaikaansa kovalla kädellä!



Ystävä sai söpökkäisen pojun viikonloppuna, viimein! Olo on itsellänikin huojentunut. Samoin kuulin tänään, että eräs, joka synnytti pojan samana päivänä kuin Samuli syntyi, on jälleen raskaana. Hmmm...



Lumitöitä piisaa Vaasan-puolessa, nytkin on lähdettävä ulos kolaamaan koko perheen voimin!



Joulusta: Samuli ei oikeasti tarvitsisi muuta kuin leivontaessun! Katotaan nyt, josko jotain mukaan lisäisi. Joulu ollaan kotosalla. Mun vanhemmat ja siskot lähtevät Istanbuliin jouluksi tapaamaan velipoikaa, joka on vaihdossa siellä tän vuoden. Anoppi tullee taas meille, kuten tapana on ollut. Istanbuliin karkaa sitne myös vakipukkimme. Tänä joulkuna meille taitaakin tuoda tonttu lahjukset. Aivan tärskeessä olivat, kun vietiin kirjeet joulupukille omppupuun alle pikkkusyömisineen tonttua varten. Kurkkivat talon nurkan takana väijyen punaviitaista partasuuta. Kun seuraavana aamuna löysivät karkkipussukat puun alta, oli ilo ylimmillään. Ai, miten hienoa elämä voi olla leikki-ikäisenä!



Meillä on oltu terveinä yli viikko, vau!

Kiirusta pukkaa, joten tämä tältä erää. Terveisiä kaikille ja jaksamisia allergioiden ja sairasteluiden kera!



Vitanova

Pitkästä, pitkästä aikaa. Mahtanettekohan muistaa lainkaan...



Olen aina toisinaan lueskellut kuulumisianne ja todennut, että niin tutulta kuulostaa! Mutta tätä tämä lapsiperheen elämä sitten taitaa olla.



Minullakin vauvakuumetta pukkaa hetkittäin, ja sitten heti kohta olen aivan varma, että nämä kaksi riittävät aivan mainiosti. Näin jälkikäteen sitä tajuaa, että vauvavuosi oli yllättävän rankka, enkä tiedä haluaisinko enää kokea sitä uudestaan (ja kun vielä totuuden nimessä täytyy sanoa, että Lilja on ollut helppo lapsi...). Mutta sitten se kaipuu taas iskee jostain kulman takaa. Miehen ilmeestä olin eilen lukevinani, että ei olisi vaikea puhua miestä ympäri vielä kolmannen lapsen yritykseen. Toisaalta kaipaisin jo työelämään vaikka nyt olenkin viihtynyt kotona oiken hyvin, nautin tästä kiireettömyydestä.



Lilja on jo ihana ilmeikäs oma itsensä. Pikkusisko pirulainen, joka osaa jo isonsiskon ärsyttämisen taidon, joten aika kuluu leppoisasti riitoja setviessä. Kävelee jo tukevasti mutta puhepuolella on hiljaisempaa, äiti, hau ja kraak kuuluvat sanavarastoon. Flunssia ja enterorokkoa on meilläkin ollut, nyt terveitä mutta huomenna kaikki voi taas olla toisin.



Hyvät marraskuun jatkot teille kaikille, toivotaan että lapset pysyvät terveinä ja näin ollen mekin saamme levättyä.



Savon taivas + Lilja 1v3kk1pv

Nopeasti oli tultava myös myöntämään, että siellä naamakirjassahan minäkin lärväni kanssa nykyään komeilen... Olen ollut liittyneenä vajaan viikon ja herran jestas että se koukuttaa... Tarvii kans ruveta rajottaan!!!!!



Saana huutaa yöt ja käytin lääkärissä, mutta mitään ei löytyny???!!!!

Antoi antibiootti kuuriin reseptin varuksi jos ei ala rauhottuun voi sen antaa. Aika outoo?! Tuskin annan ilman uutta tutkimusta.

Olisin voinut kyllä vannoa, että on korvatulehdus, mutta ei.



Kiitos Vitanovalle mainiosta joulupukin kirje vinkistä!! Taidetaan esikoisen kanssa matkia ja tehdä viikonloppuna sama homma!



Nyt mun on mentävä tekeen noita pahuksen kotitöitä!!



Heippa!



T:Mona ja penskat