Tapaan lauantaina ihonalaiseni
Tärisen jännityksestä jo nyt. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen toisiamme. Nyt hän otti yllättäen yhteyttä ja kertoi tulevansa kotikylille käymään viikonlopuksi.
7v aikana olen ehtinyt löytää itselleni hyvän miehen ja saada hänen kanssaan lapsen. Mieheni on ihana, mutta hän ei ole kuitenkaan minun mr Big.
En tiedä mitä ajatelle tapaamisesta. Haluaisin häntä vielä yhden kerran, mutta en halua pettää miestäni. Hän onneksi tietää mikä tilanteeni on, joten herrasmiehenä hän vetäytyy jos siihen suuntaan vinkkaan.
Tsempatkaa minua, on upeaa tavata hänet taas pitkästä aikaa, mutta jännittää pystynkö pitämään itseni kurissa.
Kommentit (42)
Tarkoitan, että enemmän kun pelkkää ihastusta...
Kannattaa muistaa, että aika muuttaa ihmisiä. Ja aika myös kultaa muistot... Monesti voi olla parempi säilyttää kauniit muistot, kun vuosien jälkeen tuhota ne.
Se ihana vanha ihastus (jonka kanssa joskus päädyttiin eri teille, kannattaa muistella miksi niin kävi...) voikin tänä päivänä olla jotain ihan muuta.
Ihminen muuttuu ajan mittaan. Sinä et varmasti enää ole sama ihminen kun silloin? Ja en tarkoita nyt vain ulkonäköä, vaan ihmisenä ylipäätään.
On aina parempi katsoa eteenpäin kun taaksepäin! Se mikä on mennyttä on mennyttä. Vanhan ystävän kanssa voi olla, ja usein onkin, mukava muistella menneitä aikoja. Mutta siihen se kannattaa jättää. Älä tee sitä virhettä, että rikot perheesi entisen ihastuksen vuoksi.
Saattaa jopa olla, että se mikä siinä miehessä sinua ennen kiehtoi, on se mikä nyt ärsyttää.
Joskus toki juttu voi jäädä kesken, ja " toisilleen luodut" olosuhteiden pakosta joutuvat erilleen, löytääkseen toisensa vuosien jälkeen. Mutta oma ja ystävieni kokemuksista suurin osa päätyy kysymykseen; " Mitä ihmettä mä joskus tossa näin" ...;)
Aina välillä haaveissani kuvittelen meille yhteistä elämää, vaikka en ole tätä ihmistä nähnyt 10 vuoteen. Ehkä tapaaminen palauttaisi minut maan pinnalle, sillä olen vakaasti naimisissa ja kolme lastakin on. En vain saa tätä miestä mielestäni.
omasta ihon alle jääneestään... Olisi varmaan tosi kiva lukea miehen pohdintoja kuinka suuri kiusaus pettämiseen tulee=(
Tapaaminen voi johtaa elämän uudelleen järjestelyyn harvoilla.
Enemmistöllä tiedossa mukavaa aikaa yhdessä. Itse tapasin oman ihonalaiseni (ed. tapaamisesta 7v) ja meillä oli upea ilta. Keskusteltiin, ajeltiin autolla vanhoja yhteisiä paikkoja. TUntui kun välillä ei olisi ollut 7 vuotta vaan että olisi tavattu just eilen viimeksi. JUteltiin perheistä ihan ohimennen, enemmän keskityttiin toisiimme. Mutta tiedettiin että perheet on olemassa eikä haluta mitään kummempaa. Tämän keskustelun jälkeen kykenemme olemaan ystäviä ja pitäämään yhteyttää ystävien tapaan, textailuja, puhelu syntymäpäivinä ym...
Jotkut eivät selvitä asiaa, vaan se jää kaivamaan yhä pahemmin ja ihonalaisesta tulee sellainen haamu ajatuksissa päivittäin. Sitä ajattelee että mitä jos asiat voisi olla toisin
Ja kehnoja esimerkkejä omille lapsillenne. Suoraan sanottuna teidän kaltaisilla ei pitäisi olla lapsia lainkaan!
.. tavattiin sattumalta ja kyllä huomaa mikä kipinä on aina välillämme ollut. Emme olleet nähneet moniin vuosiin, numeroita emme vaihtaneet, mutta oli lähellä ettei menty taksilla lähimpään hotelliin. Juteltiin ja sellaista pientä..
Nyt tuntuu kurjalta kun en tiedä milloin näen hänet taas. Se, että hän on varattu tuntui silloin ja tuntuu yhä pieneltä sivuseikalta sen rinnalla, mikä yhteenkuuluvuuden ja kemioiden kohtaamisen tunne välillämme on.
Ahdistaa ja sydäntä särkee kun " menetin" hänet. Olin jo pitkään toivonut että tapaisimme, sillä tahdoin kertoa hänelle mitä ajattelen ja sainkin sen sanottua, mutta oma olo ei helpottunut vaikka uskoin näin saavani mielenrauhan. Päinvastoin, kun kuulin, että hänkin ajattelee minua..
Nyt taas päätän..että seuraavan kerran kun tapaamme niin en päästä häntä käsistäni. Mutta se saattaa olla vasta vuosien päässä. Onneksi sentään tapasimme, vaikka nyt se tuntuu vain unelta.
oman ihonalaiseni kanssa tänä aamuna. Eiköhän me vielä yhteen päädytä.
Tietysti voit tehdä kuten itse tahdot, joskus pitää oppia kantapään kautta.
I' ve got you under my skin.
I' ve got you deep in the heart of me.
So deep in my heart that you' re really a part of me.
I' ve got you under my skin.
I' d tried so not to give in.
I said to myself: this affair never will go so well.
But why should I try to resist when, baby, I know so well
I' ve got you under my skin?
I' d sacrifice anything come what might
For the sake of havin' you near
In spite of a warnin' voice that comes in the night
And repeats, repeats in my ear:
Don' t you know, little fool, you never can win?
Use your mentality, wake up to reality.
But each time that I do just the thought of you
Makes me stop before I begin
' Cause I' ve got you under my skin.
Taisteltiin kovasti vastaan, mutta sänkyynhän me päädyttiin. Ja se oli just niin ihanaa kun se oli silloin aikoinaankin. Mutta se jäi siihen. Nyt ollaan kavereita ja mä oon tavannu tän miehen vaimonkin. Mun mies tapaa tän miehen luultavasti tossa parin viikon päästä. Sen vaimo ja mun mies eivät tiedä muuta kuin, että me ollaan seurusteltu ennen vanhaan. Eikä niiden tarvitse viime aikaisista tapahtumista mitään tietääkään. Meidän juttu on nyt saanu arvoisensa lopun ja me voidaan olla ystäviä.
ja mietin tekosyitä päästä johonkin vakiopaikkoihin katselemaan josko häneen taas törmäisi. Tuntuu kamalta. Paras ehkä vain pysyä kotona, vaikkei ne toiveet eilenkään jäänyt täyttymättä kun hänet tapasin.
Enpä yksinäni viitsi lähteä mihinkään ketään etsimään ;D vaikka mieli lähes tekisikin..
-9
Jos oikeasti olisit halunnut VAIN HÄNET niin et varmaan olisi miehesi kanssa yhteen päätynyt? Eikö vain ole ollutkin jaksoja jolloin tuota ihonalaista et ole sydän raastaen muistellut. Pääset taas käsiksi normaaliarkeen kun vaan kestät sitä ikävää ja kaipuuta jonkin aikaa.
Teidän ei ollut tarkoitus olla yhdessä. Jos niin olisi ollut tarkoitus, olisitte jo yhdessä.
Ja minä tiedän mistä kirjoitan. Minäkään en ole yhdessä soulmateni kanssa, tapaan hänet aina välillä. Nykyään vältän tapaamisia koska siitä seuraa aina kuukausien piina. Mutta tiedätkö mitä, se menee ohi.
Sulla on hyvä mies johon olet sitoutunut. Tee se mikä sinun kuuluu tehdä, kanna vastuusi. Elä sinun elämääsi.
Onko elämäsi kenties ollut hieman tylsää lähiaikoina? Hae hauskuutta muualta.
Sitä en kiellä etteikö tuo mister ihonalainen olisi sinun " puoliskosi" mutta sinun elämänkumppanisi hän ei ole. Hyväksy se.
Oman mieheni olen jo jättänyt, sillä en aio tyytyä mihinkään vähempään kuin sielunkumppanuuteen ja suureen kipinään ja siihen tunteeseen.. siihen mikä jonkun kanssa tulee, ja toisen kanssa ei tule.
-9
Jos hän on " kaksoisliekkisi" niin ne suhteet ovat kaikkein vaikeimpia ihmissuhteita, vaikka sielullinen yhteensopivuus on täydellistä. Olette kuin toistenne puoliskot.
Mutta arki on ihan toista. Varaudu siihen.
Mutta hienoa että olet päätöksesi tehnyt. Kaikkea hyvää elämääsi!
ole pääsemässä tuon ihonalasein kanssa suhteeseen, sillä tapaamme tosiaan aivan satunnaisesti hyvällä tuurilla pari kertaa vuodessa. Se hieman surettaa ja ahdistaa, ja sitä suuremmalla syyllä olisin hänet tahtonut vielä tavata uudestaan ennen kuin hän lähtee jatkamaan omaa elämäänsä... äh, vaikeaa.
Ehkä kuitenkin jään kotiin ja unogdan hänet nyt ja ajattelen vain aina silloin tällöin ja haaveilen.. ja sitten taas tapaamme ja ties mitä tapahtuu.
-9
Mulle tulee mieleen joku 40-v. täti maantienvärisessä roikkutukassa, joka lipittää teetä Dave Lindholmia kuunnellen ja muistelee aikaa 80-luvulla, kun käytiin rimpsalla kirkonkylällä. Hih.
Nyt kuulkaas naiset vähän ryhtiä siihen elämään! Ne teidän ihonalaisennekin elelevät ihan kaikessa rauhassa omaa elämäänsä, tehkääpä te samoin.
taidat itse olla tosi nuori? Tuskin kukaan 40v kuunteli nuorena Lindholmia.
kokeneet suuria tunteita siksi tää tuomitseminen. Niin asiaan, sielunkumppanuus on jotakin elämää suurempaa mutta kuten jo joku totesikin arki ja ns. normaali elämä eivät ehkä sujukkaan ollenkaan. Mutta se suuri tunne ja ne fiilikset ja esim. seksi niihin ei sanat riitä. Tunteitaan on paha kuolettaa samalla kylmenee oma minäkin mutta järjen voi aina antaa tulla mukaan edes hivenen vaikka sitten sattuiskin.
Itse olen todellakin kokenut tällä saralla paljon ja siksi neuvon, jottei muiden tarvitsisi samassa suossa rämpiä. Ja että oppisi ottamaan vastuuta jne. Mutta jokaisen on varmaan tehtävä ne omat virheensä ja valintansa ja saatava omat opetuksensa.
Mulla sama edessä ensi kesänä, yli 10 vuotta viime tapaamisesta. Haluan vain sen henkisen tyydytyksen, joka johtuu siitä, että olemme niin samalla tasolla. En ole itse parisuhteessa, mutta en mitään fyysistä tahdo sekoittamaan kuvioita.