Lue keskustelun säännöt.
Pitäs mennä huomenna taas kerran lähihoitaja kouluutksen soveltavuuskokeisiin, mutta ei yhtään huvittaisi.
07.11.2007 |
Olen jo viisi kertaa hakenut ja joka kerta olen ollut parhaimpien joukossa, mutta arpa onni ei ole ollut puolellani.
Nyt tuolla alkaisi kaksi ryhmää; ilta- ja päiväryhmät ja iltaryhmään ei ollut kai tarpeeksi hakijoita, koska lehdessä ilmoitettiin pidennetystä hakuajasta eli päiväryhmään, mihin minäkin hain, on taas tunkua eli saan sanoa taas kerran hyvästit paikalle.
Ja sitten olen kipeä: nenä on tukossa, mulla on kuumetta, ääni on käheä, kurkussa tuntuu olevan paskaa jne.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mies ei päässyt siihen oppitsopimuskoulutukseen, vaikka pääsi kyllä ekasta haastattelusta läpi ja omaa erinomaiset suositukset. Haluais hoitoalalle.. :(
Vierailija:
Onnea!!!
Vähän vaan ketuttaa, koska mä osaan ne tehtävät jo ulkoa ja sitten, kun siellä tulee aina puhuttua muiden hakijoiden kanssa, kun on luppoaikaa ja kaikki aina sanoo, että kyllä sä varmasti pääset, kun olet jo niin monta kertaa hakenut :/ Niinpä, niinpä. Tänä vuonna olen hakenut jo kaksi kertaa.
Vierailija:
Täällä on kerrottu niin.
Olen halunnut lähihoitajaksi (=lastenhoitajaksi) pikkulikasta asti enkä pysty ajattelemaan mitään muuta ammattia. Tai no, oikeastaan pari ammattia kiinnostaisi, mutta...
-Lentoemäntä, mutta se tyssää siihen, että mulla on tooooooodella huono näkö.
-Antropologia. Mun on turha yrittääkkään yliopistoon, vaikken mä saanutkaan mitään tosi surkeita yo-papereita, niin siitä huolimatta en pääsisi tuonne.
-Floristi. Tämä tyssää puolestaan astmaan, varsinkin joulun aikaan, kun myydään hyasitteja, en pystyisi olemaan tuolla ja monet haisusintit aiheuttavat mulle myös migreenikohtauksen.
-Kätilö. En sopeutuisi koskaan kolmivuorotyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän joka kerta olen saanut sellaisen viestin, että olet ollut parhaimpien joukossa, mutta koska jouduimme karsimaan rankalla kädellä hakijoita, niin ette tulleet valituksi jne. jne.
Hakijoita on joka kerta ollut yhteensä yli 100 ja ainoastaan 16-20 on päässyt opiskelemaan, joten..
Pitäiskö tässä sitten opiskella itselleen sellainen ala, joka ei vois vähempää kiinnostaa ja kärsiä sitten koko loppu elämänsä siitä, ettei viihdy ammatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muista sanoo haastattelussa että sä haluut oikeesti sinne siis, etkä muualle.
Vierailija:
muista sanoo haastattelussa että sä haluut oikeesti sinne siis, etkä muualle.
Olen myös ollut mm. lastenhoitajana yhteensä 1v5kk (kolmessa eri perheessä), 4H:n vanhuspalvelussa jne. Ja olen myös käynyt vuonna miekka ja kirves MLL:n lastenhoitaja kurssin.
Tuota perhepäivähoitajan ammattia olen myöskin miettinyt, mutta siihenkin tarvitsee koulutuksen ja minulla on niin pieni asunto (isohko yksiö), ettei tänne sovi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko joku ihan täys idiootti vai mikä voi olla?
Vierailija:
Siis onko joku ihan täys idiootti vai mikä voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mieheni pääsi varasijalle vaikka on maahanmuuttaja. Oli kyll pettynyt, mutta se ei ollut mikään maahnamuuttaja koulutus.
Vierailija:
minun mies ei päässyt siihen oppitsopimuskoulutukseen, vaikka pääsi kyllä ekasta haastattelusta läpi ja omaa erinomaiset suositukset. Haluais hoitoalalle.. :(
Ei millään pahalla, mutta on todella todella suuri ihme, että mies ei pääse ja vielä oppisopimuksella! Miehistä on alalla pulaa joten ei tarvitse olla kovin kummoinen, että pääsee jos vaan joku haluaa. Ja oppisopimuspaikoille ei ole edes niin älyttömästi hakijoita.
Ja ap, vai ei arpaonni suosinut? Just joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta puhuu siis paremmin suomea kuin moni maassa vuosia ollut. Mutta luulen kuitenkin että kirjalliset testit eivät sujuneet hyvin.
Hänellä on työharjoittelusta alalla erinomaiset suositukset ja psykokoloogiset haastattelut meni tosi hyvin.
Siis sinne pääsi 3 varasijoilla, eikä yskikään ollut mies, vaikka mies hakijoita sinne oli kyllä muitakin.
Eli mistä se nyt sitten kiikasti? Itse pääsin parhaana sisään kätilöopistolle n. 500 hakijan joukosta taannoin. Olen kuitenkin DI nyt..
Yhden harrastuksen voisinkin jättää pois. Se ei ole ongelma, mutta nuo kaksi puolestaan. Ei viitsisi lopettaa 17 ja 7 vuoden harrastuksia pariksi vuodeksi ja käytän kyseisiä harrastuksia rentoutumiseen ja höyryjen päästöön. Ja ei tuota ryhmää enää voi vaihtaa.
Kyllä se on niin, että ne joutuu arpomaan, jos niitä alalle soveltuvia on vaikkapa 40 tyyppiä.
Viime kerralla joukossa oli selvästi alalle sopimattomia:
Pari ulkomaalaista, jotka eivät puhuneet kunnolla suomea/tajunneet tehtävistä mitään vaan joutuivat koko ajan kysymään " tenttijältä" neuvoa, muutama sanoi ihan suoraan, että he nyt vaan tulivat kokeilemaan, kun eivät muutakaan keksineet jne.
Esim. OUlun sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen otetaan monta kertaa enemmän opiskelijoita kuin vain 20 ;) Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen ei tänä(kään) vuonna ole ollut hakijoita niin paljon kuin paikkoja. Alalle sopimattomia ei silti ole valittu. Olisko ap kuitenkin niin, ettet sä ole alalle sopiva psykologin mielestä?? Musta on aika uskomatonta, että noin monta kertaa käy soveltuvuuskokeissa, eikä pääse sisälle. Kannattais tosiaan miettiä, että mihin pikkukouluun sitä oikein hakee (kannattaisko siis vaihtaa oppilaitosta/kaupunkia), tai alaa.
Mä tiedän, että Oulussa sos. ja terv. alan oppilaitokseenkin on päässyt niin monta alalle totaalisesti epäsopivaa ja nollaopiskelumotivaation omaavaa, että ihmettelen, jos joku ei viidellä hakemisella ole päässyt lähihoitajakoulutukseen sisälle.
Saako ap kysyä, että minkä kaupungin sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen olet oikein hakenut?? :O
E-Suomessa asun. Olen myös kerran hakenut naapuri kaupungin kouluun yhtä huonolla menestyksellä.
En sitten tiedä, että mistä kiikastaa. Viime kerralla haastattelija oli sellainen hiljainen hissukka, joka puhui kuiskaamalla ja jouduin kolme kertaa kysymään, että mitä? Mutta niin joutuivat kaikki muutkin kysymään. Viime keväänä oli sellainen haastattelija, joka oli nuiva kuin pesusieni.
Mutta olen seurallinen ihminen ja ryhmäkeskusteluissa en ole jäänyt tuppisuuksi, mutta en ole myöskään ollut koko ajan äänessä niin kuin eräät.
Ja haastatteluissa ei oikeastaan koskaan ole hirveästi kysytty, ne normikysymykset perheestä, harrastuksista jne.