Mitä mieltä olet Toisenlaisista lahjoista?
http: //www. toisenlainenlahja. fi/index. php?id=733 (poista välit)
Olenko kummallinen, kun minusta tuollaisen antaminen jollekin toiselle lahjaksi on hieman, miten sen sanoisi, v-tuilua?
Että ähäkutti, laitoin sinulle suunnatut lahjarahat hyväntekeväisyyteen etkä sinä saa näin ollen mitään?
Se olisi minusta oikein järkevää, että itse lmoitttaisi sukulaisille niin halutessaan, että mahdolliset ITSELLE tulevat lahjat voi hoitaa tuon kautta.
Kommentit (35)
Vierailija:
Kaikille se mieluisin kohde ei ehkä ole kirkon ulkomaanapu.
hyvän joulun tekstarin yhtydessä.
Tottakai ylistän maasta taivaaseen jokaisen saamani vuohen, vaikka mielessäni toki ajattelen jotain aivan muuta. En kuitenkaan kehtaa sanoa antajalle, että mitä jos ensikerralla osoittaisit hyväntekeväisyys " lahjasi" jonkin sellaisen järjestön kautta, jota minäkin saattaisin haluta tukea.
Toisaalta me olemme välillä olleet köyhä perhe. Äitini antamat lahjat ovat sinällään olleet meille hyväntekeväisyyttä. Tämäkin on otettava huomioon, että Suomessakin joku voi tarvita jotain, koska itsellä ei ole varaa sitä ostaa.
Mutta vaikka ei olisi tätä tilannetta, niin mieluummin haluan kuulla sanat:" En osta teille tänä vuonna lahjoja." kuin sanat:" Pakotin teidät lahjoittamaan köyhille antamalla lahjarahat hyväntekeväisyyteen."
Kun lahja annetaan ystävälle tai sukulaiselle, niin mikä estää valitsemasta hyväntekeväisyyskohdetta, joka on lahjan saajalle tärkeä?
Olkoon se kohde sitten vaikka lastenklinikan kummit, sotaveteraanit, SPR, paikallinen taidekerho, Unicef, luonnonsuojeluliitto, Amnesty tai vaikka Pelastusarmeija. Kaikkien nimissä ei tietenkään voi lahjoittaa vuohia, mutta raha käytetään sitten kunkin hyväntekeväisyyskohteen tarpeiden mukaan.
Vierailija:
todella tarvitseville, varmasti? Vai nieleekö koneisto, byrokratia ja paikallinen ah-niin-rehellinen lahjomis- ja korruptiohallinto sinunkin vuohesi?
En osaa ajatella asiaa kuvailemallasi tavalla.
Itse otan mieluummin joululahjaksi kortin, jossa kerrotaan kehitysmaahan hankituista kanoista tai hyttysverkoista, kuin koriste-esineen, jota en tarvitse, ja jota halveksun, koska sen, käyttöarvottoman, tekeminen on suotta vaatinut energiaa. Tai kirjan, joka ei kiinnosta minua tai joka minulla jo on.
Lisäksi tunnen pientä ylpeyttä toisenlaisen lahjan saadessani; se kertoo, että lahjan antaja näkee minut ihmisenä, joka arvostaa tällaista lahjaa. Ja on aivan oikeassa.
Ollaan kyllä tarkkaan mietitty, että ketkä tällaista lahjaa arvostaa. Ovat tykänneet tosi paljon. Itsekin ottaisin mielelläni sellaisen, koska olen tavaroiden (vaatteet, korut, koriste-esineet jne) suhteen aika nirppanokka :( , enkä jaksaisi hymyillä maireasti ja valehdella tykkääväni jostain mariskoolista. Toisenlainen lahja on aina onnistunut lahja.
Toisaalta lahja on epäitsekäs, toisaalta taas itsekäs. Samalla saa kuitattua aitselleen hyvän omatunnon ja toiselle lahjan. Epälen myös perillemenoa.
Jos tietää ystävänsä painiskelevan talousvaikeuksissa, on kyllä parempi kohdistaa lahja konkreettisesti ihan hänelle. Esim herkkukori?
Ollaan kyllä kerran ostettu vuohi häälahjaksi kun hääpari nimenomaan toivoi tämmöisiä toisenlaisia lahjoja.
Musta on parempi sitten ettei anna lahjaa lainkaan ja laittaa rahat ihan omissa nimissä hyväntekeväisyyteen. En muutenkaan ymmärrä, että aikuisia ihmisiä pitää lahjoa!
Viestistäni saattaa saada sellaisen kuvan, että jos joku antaisi minulle tuollaisen lahjan, suuttuisin kun en itse saa mitään materiaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan en itse halua antaa tällaista muille!
Ei harmittaisi ollenkaan jos sellaisen saisin. Olen tisekin antanut noita viime vuonna, mutta en ystäville, vaan vain läheisille.
Monille on todella vaikea ostaa mitään lahjaa jos ei mitään tarvitse, ja kun itselläkään ei ole rahaa paljon käytössä niin on mukava kun voi antaa tuollaisen helpon ja kuitenkin jotain hyödyttävän lahjan.
Tiettenklin jos tiedän jonkun ehdottoamsti tarvitsevan vaikka sukkia niin ostan ne ihan mielelläni, mutta nykyään tuntuu ettei kukaan meidän aikuisten piiristä tarvitse mitään erityistä lahjaksi itselleen.
Mielummin lahjan saajana en ota mitään vastaan kuin tiedon siitä, että joku on tehnyt jonkun lahjoituksen ja katsoo että se on lahja minulle!! Huh-huh!
Olen sitä mieltä, että aikuisten ei muutenkaan pitäisi ostella lahjoja toisilleen, ei toisenlaisiakaan.
Kaikille se mieluisin kohde ei ehkä ole kirkon ulkomaanapu.
Vierailija: