Lue keskustelun säännöt.
Jouluaatto; kiireetöntä kotona oloa vai joka suuntaan ravaamista?
06.11.2007 |
Meillä lapsuudenkodissa joulu vietettiin rauhallisesti kotona. Lahjat oli viety jo edellisenä päivänä isovanhemmille, kummeille jne, kuusi koristeltu edellisenä päivänä, laatikot tehty aiemmin jne. Päivällä saunottiin, syötiin maittava ateria ja käytiin viemässä kynttilä haudoille. Pukki tuli illemmalla joskus klo 17.00 ja ilta meni rauhassa leikkien. Vielä nyt aikuisenakin joulut on samantuntuisia. Kiireetöntä yhdessä oloa, television katselua, jutustelua, herkuttelua jne.
Mutta mieheni lapsuudenkodissa taas.. Edellisenä iltana siivotaan ja tehdään joululaatikoita hiki päässä puoleen yöhön asti niin että kaikki on aivan rättiväsyneitä. Perunalaatikko jätetään vielä imeltymään. Seuraavana aamuna syödään vähän jotain normaalia aamupalaa ja paistetaan perunalaatikko, haetaan äkkiä kuusi sisälle, hössötetään kaikki viime hetken siivoukset. Sitten lähdetään ajelemaan ja viemään lahjoja kaikille kumminkaimoille joku suklaarasia. Tuntitolkulla autossa istumista, pari minuuttia jutella ovenraosta kun viedään jotain. Vaarin haudalle yksi kynttilä, lähdetään sitäkin viemään 50km päähän. Sitten kotiin kun kaikki on aivan näännyksissä nälästä. Saunaan joskus seitsemän aikaan jonka jälkeen se joululounas kun on jo aivan huono olo. Sitten lahjat ja pian jo nukkumaan, raskas joulu takana. Ei joulurauhanjulistusta, ei kiireetöntä jutustelua, ei kahvittelua eikä nautintoa joulusta vaan kauhea stressi ja kiire.
Miten teillä muilla on tapana?
Kommentit (7)
Kaikki " työt" on tehty viimeistään ed. päivänä ja aattona vaan nautitaan. Siksi emme myöskään vietä joulua sukulaisten kanssa. Arvostamme enemmän rauhoittumista oman perheen kesken kun ajelua ruuhkissa pitkin Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden joulut oli tuota eestaas suihkaamista. Lähes koskaan ei kuiten ollut kiireen tuntua. Kävimme jouluaattona aamusta saunassa, ajelimme mummolaan ja vietimme siellä aikaa tunnin pari, muukin suku teki samaa. Mahdollisesti vierailimme sedällä matkalla ensimmäiselle hautuumaalle. Jossain välissä tiputimme vanhempieni kummilasten lahjat heidän kotiovilleen. Ja ajelimme toiselle ja vielä kolmannellekin hautuumaalle. Varmaan joku 150km ajelua sille päivää. Sitten kotiin, potut kiehumaan ja syömään. Seitsemän pintaan tuli pukki ja lahjat. Vielä aattoyölle saatoimme lähteä tädin luo kylään. Ja mukavaa oli!
Nyt kun meillä on lapsia eikä minun mummo ja ukki enää ole elossa, ovat kuviot vaihtuneet. Vietämme joka toisen joulun rauhassa omassa kotona, käymme aattona vain haudoilla, yhdellä hautuumaalla, muualle haudatuille jätämme kynttilät muistopaadelle.
Joka toisen joulun menemme minun vanhempieni luo. Siellä suhataan edelleen haudoilla ja vähän sukulaisillakin - jopa aattona. Se tuntuu ihanan kotoisalta ja jouluisalta. Minun jouluuni kuuluu ihmiset. Valitettavasti kotijouluina olemme oikeastaan vain keskenämme, joskus appivanhemmat piipahtavat kylässä. Toisaalta, ihan kivaa sekin on, kunhan siihen totun. Uskon näin.
Me olemme päättäneet rauhoittaa aaton ihan kokonaan. Emme lähde yhtään minnekään kotoa. Meille saa tulla, jos joku haluaa. Kukaan ei ole halunnut (mummojen mielestä lapsiperheen pitäisi ajaa kylään 140km päähän).
Olemme siis aaton ydinperheen kesken. Me vanhemmat ja kaksi lasta. Jouluruoat ja leivonnaiset on tehty hyvissä ajoin pakastimeen, kinkku paistetaan aaton aattona. Joulukuusi koristellaan myös viimeistään aatonaattona, silloin tehdään vielä viimeinen siivous (toki perusteellinen joulusiivo on tehty jo aikaisemmin).
Aattona saunotaan aamusta, katsellaan lastenohjelmia koko perhe, luetaan joulukertomuksia ja satuja, kuunnellaan joululauluja. Klo 12 hiljennytään kuulemaan joulurauhan julistus. Sitten syödään joulupuuro. Iltapäivällä keitetään kahvit ja minä alan valmistella ateriaa, siis pöydän kattamista, valmiiden ruokien lämmittämistä yms. pientä. Joulupäivällinen syödään noin 17 aikaan, sitten vietetään aikaa iltaa odotellen. Lahjat jaetaan kuusen alta kuuden-seitsemän aikaan. Lapset leikkii lahjoillaan, aikuiset istuu ja nauttii glögiä ja lasten riemua =) Illalla vielä keitetään kahvit.
Joulupäivänä pakataan perhe joulukirkon jälkeen autoon ja lähdetään mummolaan.
aattona käymme vain haudoilla. joulupäivänä ja tapanina sitten ehkä sukuloidaan.
Lasten tultua vietetään kotona joulua, mutta meillä on jouluna pöydässä iso katras, yli kymmenen henkeä. Ei voi sanoa rauhalliseksi. ruokarumba on kova ja monet astiat ja siivoukset syömisen jälkeen. Lahjojen jako käy työstä ja loppuillan saa koota lasten leluja. Illalla rauhoitutaan ja vanhemmat ssa hetken hiljaa kynttilän valossa juoda glögiä ja katsoa telkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuusaika. Ei kovin hyviä muistoja. Aatonaattona alkoi vavihkaa seuraaminen, josko äiti juo tai ei. Jos joi, kaikki hiipi nurkissa ja oli mahdollisimman hiljaa ettei vain äiskä räjähdä jostain syystä ja joulutunnelma mene siinä. Hyvin jos meni, juominen jäi siihen iltaa eikä jatkunut aattona. Krapulassa ja pahalla tuulella sitten laittoi marttyyrijouluateriaa YKSIN. Tai sitten aloitti aamusta juomisen ja paasaamisen, kuinka hän tekee kaiken, muut on laiskoja ja lapset sai tukkapöllyä. Kauheita jouluja.
Miehen lapsuus. Paljon porukkaa pöydässä. Kaikki odottaa valmista ja perheen äiti heiluu kuin viimeistä päivää, käy aattopäivänä vielä haudoilla ja kaupassa ja lahjoja ostelemassa. Iloista hulinaa aina siihen saakka, kunnes jouluateria syöty ja aikuiset saavat ottaa sen pitkään odotetun joulunaukun, joka jatkuu ja jatkuu siihen saakka että kaikki ovat humalassa.
Meidän joulu. Mies yleensä töissä ja laitan lasten kanssa joulua. TV päällä aamusta alkaen. Soittelen joulumusiikkia, valmistelen iltaa. Teen kaiken jo edellisenä päivänä mitä vain voin. Napostellaan lapsien kanssa pitkin päivää joululeivonnaisia. Aamupäivällä joulupuuro. Mies tulee töistä. Iltapäivällä saunotaan. Sitten syödään. Ja joulupukki tulee. Istuskellaan joulumusiikkia kuunnellen ja katsellaan kun lapset hääräävät lahjojen kanssa. Ihan rauhaisaa...
tuommoiset 1500 kilometriä molempien vanhempien väliä. Kun lapsi syntyi, olemme rauhoittaneet joulumme kotiin ja se on kyllä ihanaa.