Auttakaas MIES VS NAINEN ,3v pojalle leikkikeittiö????

Meidän esikoispoika oli 2,5v, kun kuopus syntyi. Imetin sitten mummulassa vauvaa. Saatavilla ei ollut vauvanukkea, joten esikoinen sitten haki pehmolampaan ja nosti omaa paidan helmaansa ja antoi lampalle maitoa :-)



Onneksi meidän iskällä on " älyä päässä" ja tajusi kehua esikoista lampaan hyvästä hoidosta.



Tiedä sitten mikä tuosta esikoisesta kasvaa isona, tasapainoinen aikuinen varmaan. Tai sitten jotain muuta, mutta lampaan imetyksellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, siitä olen varma...



Että terveisiä vaan ap:n miehelle: " pahempiakin tilanteita" , kuin leikkikeittiöllä leikkiminen, voi tulla poikalasten kanssa eteen!



Olethan ap muuten näyttänyt nämä viestit sun miehelle?

Kiitokset vastauksista, niistä oli tosiaan apua=)



Mies ei enään osan viesteistä nähneenä uskaltanut sanoa sanaakaan keittiön ostamisesta, ehkä hän on nyt hiukan miettinyt=) Keittiö siis tulee taloon.





Onhan se totta että ravintola-alalla suurin osa miehistä on homoja, mutta ei leikkikeittiö lapsesta homoa tee, siitä olen varma=)





Voi olla että kävi myös niin että mönkijä on unohdettu=)



Kiitos ja ihanaa alkavaa talvea kaikille.



pähkinäneito

mikä on tämä homokammo, joka aina lurkkii näissä sukupuolittuneissa kysymyksissä?



Homot ja heterot ja lesbot ja biseksuaalit voivat kaikki elää ihan mukavata ja hauskaa elämää, jos vain aikuiset ja ympäristö antavat kaikkien olla mitä ovat ilman kauheita skandaaleja..



Relatkaa vähän ja antakaa lapsille monipuolisia malleja ja virikkeitä, niin niistä kasvaa ehkä muiden ihmisten elämäntapoja ja ratkaisuja kunnioittavia aikuisia, jotka osaavat isona tehdä omassa elämässään myös sellaisia ratkaisuja jotka tuntuvat heistä hyvältä.



Minusta ainakin olisi aika surkea kohtalo pojalle, josta on kasvamassa homo, jos häntä yritettäisiin väkisin pakottaa heterouteen.. Ja mielessä on vielä tuoreena oma lapsuuteni poikatyttönä, jolle jatkuvasti nalkutettiin hameenkäytön välttämättömyydestä ja pitkästä tukasta. Onneksi ei kuitenkaan kumpaankaan lopulta pakotettu, mistä suuri kiitos ja kumarrus vanhemmilleni. Mutta ei oo kivaa rajoittaa toisen toiveita ja haluja sukupuolittuneiden normien vuoksi.



Näin sanoo lesboäiti, jonka lapsen isä on homo ja jonka lapsi leikkii mielellään sekä nukeilla, autoilla, palapeleillä, askarteluvälineillä, pehmoleluilla, omalla astiastolla, junaradalla että polkupyörällä..

pähkinäneito:

Onhan se totta että ravintola-alalla suurin osa miehistä on homoja, mutta ei leikkikeittiö lapsesta homoa tee, siitä olen varma=)

pähkinäneito:

Kiitokset vastauksista, niistä oli tosiaan apua=)

Onhan se totta että ravintola-alalla suurin osa miehistä on homoja, mutta ei leikkikeittiö lapsesta homoa tee, siitä olen varma=)

Niin että mitenkä muka suurin osa?

Varsinkin julkisuudessa on koko ajan näkösällä edustava lauma perheellisiä heterokokkeja: Jamie Oliver, Hans Välimäki, Jyrki Sukula...

Ja yhdyn edellisten ihmettelyyn (vaikkakin vähän alkuperäisen aiheen vierestä), että onko todellakin vanhempien suurimpia pelkoja se, että pojasta tulee homo. Tosi surullista!

mutta esim. nämä mini-Tefalit ovat suorastaan maskuliinisen metallisia: http://www.smoby.fr/marques_marque.php?id=339 Ja onhan sinne esitteessä laitettu poikakin leikkimään.

Jos haluatte kasvattaa pojan malliin " mies ei tee ruokaa" , niin silloin leikkikeittiö on turha kapistus. Samoin jos pojasta halutaan mallia " mies ei hoida vauvoja" , niin nuket on turhia. Tälläisiä miehiä kai löytyy, mutta eivät enää tulevaisuudessa ole kovin suuressa huudossa nuorten naisten/miesten silmissä ja tuskin nämä ominaisuudet parisuhteessa/omassa perheessäkään aikanaan kovin hyviä ominaisuuksia ole. Saatikka jos aikuisena asuu yksin, yleensä sitä jotain joutuu kokkaamaan...



Nykyään tosiaan miehet kai tekevät ruokaa ja hoitavat vauvoja. Vai eikö miehesi tee kotona niin? Joten yhtä luonnollista on että pojat leikkivät leikkikeittiöllä ja nukeilla.



Eli osta ihmeessä se leikkikeittiö!

Niin kuin alkukeskustelussa jo kävi ilmi että monen mies on hiukan höpsö tyttö/poika leikkejen suhteen. Itse en en pelkää että pojastani tulisi homo. LUE ENSIMMÄINEN VIESTINI NIIN EHKÄ YMMÄRRÄT MISTÄ TÄSSÄ OLI KYSE!



Leikkikeittiö on nyt hommattu=)





SITTEN SANOMISISTANI:

Onhan se totta että ravintola-alalla suurin osa miehistä on homoja, mutta ei leikkikeittiö lapsesta homoa tee, siitä olen varma=)



MARAVILLAS:" Niin että mitenkä muka suurin osa?

Varsinkin julkisuudessa on koko ajan näkösällä edustava lauma perheellisiä heterokokkeja: Jamie Oliver, Hans Välimäki, Jyrki Sukula..."





JEP, TYÖSKENTELEN RAVINTOLA-ALALLA, JA JO OPISKELUAIKANA LUOKASSANI OLI 6 POIKAA JOISTA 4 HOMOA.KOULUN KAIKISTA POJISTA/MEHISTÄ 40% OLI HOMOJA .TYÖPAIKOISSANI ON AINA OLLUT VÄHÄN MIEHIÄ, MUTTA NE MIEHET JOITA ON OLLUT OVAT OLLEET HOMOJA!!! MUTTA MIKÄ PARASTA, HOMOJEN KANSSA TYÖPÄIVÄT SUJUU MUKAVASTI=)







MARAVILLAS:

" Ja yhdyn edellisten ihmettelyyn (vaikkakin vähän alkuperäisen aiheen vierestä), että onko todellakin vanhempien suurimpia pelkoja se, että pojasta tulee homo. Tosi surullista!"



=KYLLÄ NYT POMPSAHTI SINULLA PAHASTIKKIN VIEREEN!!

AIHEENA TODELLA OLI NAINEN VS MIES POJALLE LEIKKIKEITTIÖ!! TARKOITTAEN ETTÄ MINÄ KYSELIN VOIKO POJALLE OSTAA LEIKKIKEITTIÖN MIEHEN SANOMISISTA HUOLIMATTA!



EN TODELLAKAAN OLE IKINÄ PELÄNNYT TULEEKO POJASTANI HOMOA, JOTEN EN NÄE TÄSSÄ MITÄÄN SURULLISTA!

leikki keittiöllä 2,5-4 vuotiaana. Olisi mahdollisesti leikkinyt pidempäänkin, mutta sisko antoi keittiön meidän riiviöprinsessalle, joka täyttää joulukuussa 2.



Ei keittiö ole mikään tyttöjen lelu!! Kokkaako miehesi koskaan? Sama asia....



Nekku

Myönnän lukeneeni tarkoituksella vähän ilkeästi, mutta älä ota itseesi. Joku muukin oli jo huomannut asenteen, joka tulee esille monen asiaa kommentoineen viestissä: " Kun keittiölelu ei kerran tee lapsesta homoa, voit ostaa sellaisen pojallekin" . Väitteen voi kääntää: " Jos keittiölelut tekisivät lapsesta homon, emme ostaisi niitä pojallemme" . Toisin sanoen: emme halua poikamme olevan homo. Mihin hävisi lapsen kunnioittaminen juuri sellaisena kuin hän on?



Ap kyseenalaisti ihan hienosti miehensä kategorista suhtutumista sopiviin ja sopimattomiin leikkeihin. Mukavaa että äidit jaksavat taistella lapsen oikeudesta monipuoliseen leikkiin. Kuitenkin myös ap:n oma johtopäätös oli se, että " vaikka keittiöalalla onkin suurin osa homoja, tuskin se leikkikeittiö homoa pojastani tekee" . Päädytään samaan johtopäätökseen kuin yllä.

Henkilökohtaisesti mun mielestä on vähän outoa kuvitella, että omaisi jonkun sellaisen ajatuksen, jota kukaan muu ei olisi tajunnut ajatella aikaisemmin. Nyt siis puhun tästä pelosta, että omasta lapsesta tulisi homo. Minä en tällaista virettä aiheen aloittajan viesteistä löytänyt.



Meillä jokaisella on puheessamme ennakko oletuksia, ilman niitä ei voisi puhua ollenkaan ja olisi vaiettava. Tässä keskustelussa jostain syystä lähdettiin knoppailemaan ja selittämään toisille kuin yksinkertaisille, mitä heidän kuuluu ajatella jne. Kyllä jokaisella on oikeus myös suvaitsemattomuuteen, se on suvaitsevaisuutta. Olkoonkin sitten vaikka kuinka surullista.



Kiva kuulla ap, että poitsulla on nyt kyökki käytössä :) Varmasti iloinen poika!





Noema

En lukenut kuin viestiketjun alun - oli päässyt niin pitkäksi.



Ostakaa pois tuo keittiö jos se olisi pojalle mieluinen! Toinen vaihtoehto on rakentaa sellainen itse pahvilaatikoista sun muista ja askarrella vanhoista kipoista yms. pannuja ja patoja ja ruuanlaittovälineitä, ellei saa oikeita sellaisia leikkiin.



Meillä oli pitkään pahvilaatikko uunina/lietenä ja olin antanut vanhan paistinpannun ja muita purkkeja käyttöön leluiksi. Lopulta laatikko hajosi niin, että se heitettiin muutossa pois. Mutta sellaisen voisi taas askarrella. Poika on nyt 3 v 8 kk - ja aina silloin tällöin intoutuu ruuanlaittoleikkiin.



Meillä mies kokkaa yhtälailla kuin minäkin. Tai no - melkein paremmin kuin minä, sillä minä yritän viikolla vain haalia perheelle " ravintoa" ja tarjoan vatsan täytettä ja mies sitten yrittää kokata jotain laadukkaampaa viikonloppuna.



Antaa mennä vain - keittiö kehiin tavalla tai toisella sukupuolesta riippumatta ja lapsi avuksi ruuanlaittoon!



m

maravillas:

" Kun keittiölelu ei kerran tee lapsesta homoa, voit ostaa sellaisen pojallekin" . Väitteen voi kääntää: " Jos keittiölelut tekisivät lapsesta homon, emme ostaisi niitä pojallemme" . Toisin sanoen: emme halua poikamme olevan homo. Mihin hävisi lapsen kunnioittaminen juuri sellaisena kuin hän on?

Tähän on nyt pakko älähtää... että jos " joku tekee jostakusta jonkinlaisen" ei kai sillä ole mitään tekemistä lapsen kunnioittamisen kanssa sellaisena kuin hän on??

Vähän kärjistetysti... mitäs jos vaihdat homo sanan kohdalle vaikkapa liikuntavammainen?

Ts. jos jollain lelulla leikkiminen TEKISI lapsesta homon tai muuten " erilaisen" , niin kai se olisi ihan järkevää, ettei sellaista lelua hankkisi... eihän lapsi silloin olisi se mikä on vaan lelu olisi tehnyt hänestä jotain mitä hän ei siis ehkä todellisuudessa ole... ;-)

Lelujen ajatteleminen neutraaleina tietysti tarkoittaa sitä, että lapsi pysyy sellaisena kuin on, eikä muutu joksikin mitä ei oikeasti ole...

Selvennöksenä: minun alunperin tähän homoteemaan tarttunut viestini ei ollut reaktiota niinkään ap:lle kuin joillekin hänen viestiään (mielestäni homofobiseen sävyyn) kommentoineille. Ja sitten ehkä myös siihen, että nämä keskustelut tuppaavat aina kääntymään niin, että vähänkin " sukupuolinormista" poikkeava käytös tulkitaan merkiksi homoudesta/lesboudesta, ja usein tässä yhteydessä homous/lesbous ei esiinny positiivisena asiana. Mielestäni siis ap:n kysymys oli erittäin aiheellinen ja hyvä ja hänen pohdintansa aiheesta virkistävää. :)



Mutta niin, kyllä myös tämä Marrasvillan erittäin hyvin esiin kirjoittama käänteisajattelu kalskahtaa heti seksuaalivähemmistöön kuuluvan korvaan.. Kyse ei välttämättä ole suoraan ilmaistusta homofobiasta, mutta heteronormatiivisuudesta kylläkin, siis siitä, että heterous nähdään normina ja arvokkaampana kuin homous.



Sama tulee myös peitellymmin näkyviin Mammamuun äskeisessä viestissä, jos tarkkailee sanan " erilainen" käyttöä. Ja juu, myönnän syyllistyväni turhantarkkaan lähilukuun tässä kohtaa. Mutta juuri siinä kulkee suvaitsevaisuuden ja aidon ihmisarvon kunnioituksen välinen raja, että toisia kunnioittavasti puhuttaessa ei tulla käyttäneeksi sanaa " erilainen" tarkoittamassa jotenkin huonompaa kuin " samanlainen" .



Ja kyllä, kunnioittava kielenkäyttö on vaikea taiteenlaji eikä siinä taida kukaan koskaan täysin onnistua. Mutta minun mielestäni siihen edes epätäydellisesti pyrkiminen on vaivan arvoista. Siksi pyrin siihen myös itse heteroista, maahanmuuttajista, liikuntavammaisista ja muista sellaisista ryhmistä puhuessani, joihin en itse kuulu ja joiden elämäntapojen ja kulttuurien sisäistä moninaisuutta en välttämättä tunne.



Sitten on ihan eri asia, että kuten joku aiempi kirjoittaja huomautti, Suomessa on sanan ja mielipiteen vapaus (off kiihotus kansanryhmää vastaan) ja siksi homofobisetkin lausunnot ja ajatukset on homonkin vain hyväksyttävä. Mikä ei tarkoita, etteikö niitä vastaan saisi väittää tai etteikö niihin saisi puuttua tai niistä väitellä. Eikä se myöskään tarkoita sitä, etteivätkö homofobiset lausunnot satuttaisi ja tunkeutuisi piikkeinä syvälle lihaan. Miten sitä ei ikinä immunoidu fobialle?

Sai leikkikeittiön 1v synttärilahjaksi ja se on ollut kestävin ja halutuin lelu koko 3 vuotta. Siihen on kertynyt lisukkeina erilaisia vempaimia kuten leivänpaahdin, kahvinkeitin, jääkaappi, liesi, vedenkeitin ja paljon erilaisia ruokia ja purkkeja ja purnukoita. Ei ole muuten mikään ongelma minne pistää muoviset elintarvikerasiat sen jälkeen kun ruoat niistä on käytetty. Erilaisia pulloja ja purnukoita on siirtynyt automaattisesti pojan keittiöön.



Meillä jos pitäisi arvata niin pojasta tulee ilman muuta isona kokki. Meillä esim. autot ja parkkitalo ovat alkaneet kiinnostaa vasta nyt.



Ja miehellesi kammotuksena - meillä pojalla on mm. nukke, jopa barbiekin kun sellaisen joskus halusi, nukenvaunut yms.

noema:

Kyllä jokaisella on oikeus myös suvaitsemattomuuteen, se on suvaitsevaisuutta. Olkoonkin sitten vaikka kuinka surullista.

Suvaitsemattomuus kuitenkin satuttaa sen kohteena olevaa tilanteessa, jossa se kohdistuu esim. seksuaalivähemmistöihin. Sen vuoksi en itse voi pitää kovinkaan pahana vihjauksia siitä, että olisi mukavaa että esim. vanhemmat eivät pitäisi lastensa mahdollista homoutta jonain ei-tavoiteltavan asiana. Tämänkaltainen suhtautuminen homouteen nimittäin heijastuu aivan varmasti lapsen identiteetin kehitykseen, jos hän onkin kasvamassa homoseksuaaliksi. Mielestäni on ihan aiheellista keskustella asiasta, kun tuntuu että yhä nykyäänkin on niin paljon vielä kummallisia käsityksiä homoudesta, sen synnystä ym. ja nämä " tyttöjen jutut" pojilla aiheuttavat niin suuria tunteita monissa vanhemmissa. Vaikka ketään ei voi pakottaa olemaan suvaitsevainen, on ehkä ihan hyväkin joskus puhua asiasta ääneen!

Ja ihan vain esimerkkinä oikeudesta suvaitsemattomuuteen nostaisin hyvin tyypillisen tilanteen koto-suomestamme, jossa esim. homopojan ja hänen homofobisten vanhempiensa välit katkeavat kokonaan siinä vaiheessa kun poika vuosien ahdistuksen ja kriisien jälkeen uskaltaa tunnustaa homoutensa vanhemmilleen. Miksi asioiden pitää mennä niin ikävällä tavalla, kun vanhemmat voisivat jo jopa ennen lasten saamista ravistella omia näkemyksiään näistä asioista ja ymmärtää, että lapset ovat mitä ovat eivätkä yrittäisi painaa heitä johonkin muottiin.

Tämä meni ohi alkuperäisen aiheen, pahoitteluni ap:lle.

Ja kun kotona on annettu ymmärtää, että homous on pahasta, yrittävät lapset piilotella omia taipumuksiaan viimeiseen asti. Esitellään feikkityttöystäviä yms. tai jopa oikeasti yritetään elää heterosuhteessa. Tiedän tapauksen, joka on jopa muuttanut ulkomaille, jotta saisi elää omaa elämäänsä. Monelle onneksi riittää pikkupaikkakunnalta pääkaupunkiseudulle muuttaminen, mutta ei se poista sitä surua ja tuskaa, mitä vanhempien paheksunta aiheuttaa. Tuska on sitä suurempi uskonnollisissa perheissä, joissa annetaan ymmärtää, ettei jumala hyväksy tätä " valintaa" . Jos lapsikin on uskonnollinen, johtaa tämä hirveään syyllisyyteen. Tätä tuskaa läheltä seuranneena toivon todella, että useammassa perheessä vallitsisi sellainen ilmapiiri, että lapset voisivat olla mitä ovat ilman pelkoa vanhempien negatiivisista reaktioista.

Menee vähän off topic, mutta aina kun kuulen tämäntyylisiä kommentteja kuin mitä tässäkin keskustelussa on esiintynyt, en voi olla ajattelematta ystävääni ja sitä, miten paljon helpompaa hänen elämänsä olisi ollut, jos hänen vanhempansa eivät olisi olleet niin homofobisia. Välit eivät ole katkenneet, koska poika ei uskalla paljastaa asiaa vanhemmilleen. Mutta ahdistus siitä, että joutuu elämään kaksoiselämää, on suuri ja poika pitää etäisyyttä vanhempiinsa.

Leikkikeittiö ei tee kenestäkään sen paremmin homoa kuin heteroakaan, mutta ihan riippumatta siitä, mitä leluja kotoa löytyy, osa lapsista on homoja ja se on syytä hyväksyä. Oikeasti niitä asenteita kannattaa vähän miettiä. Muuten voi käydä niin, ettei lapsi aikuiseksi kasvettuaan halua juurikaan olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, koska joutuu heille paljastumisen pelossa esittämään muuta kuin on. Lapsilla on kuitenkin yleensä suuri halu miellyttää vanhempiaan, mutta homoseksuaalisuus on sellainen asia, ettei sitä voi muuttaa, vaikka kuinka toivoisi.

syysnasu:

Ja ihan vain esimerkkinä oikeudesta suvaitsemattomuuteen nostaisin hyvin tyypillisen tilanteen koto-suomestamme, jossa esim. homopojan ja hänen homofobisten vanhempiensa välit katkeavat kokonaan siinä vaiheessa kun poika vuosien ahdistuksen ja kriisien jälkeen uskaltaa tunnustaa homoutensa vanhemmilleen. Miksi asioiden pitää mennä niin ikävällä tavalla, kun vanhemmat voisivat jo jopa ennen lasten saamista ravistella omia näkemyksiään näistä asioista ja ymmärtää, että lapset ovat mitä ovat eivätkä yrittäisi painaa heitä johonkin muottiin.