onko muut yhtä itsekkäitä?
Jos mies ei tee kotitöitä, eli ei siivoa, pese pyykkiä, ei tiskaa, ei vie roskista, ei käy kaupassa ei hae tai vie lapsia hoitoon niin mitä mieltä olette? Jos minä joskus vaadin, että hän vie tai hakee lapset hoidosta? Sitten hän ihmettelee, että olen jatkuvasti väsynyt, minua ei huvita mikään, enkä edes halaile häntä tai koskettele. KUN MINUA EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA!!! olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä arkea... Hän on sanonut minulle ettei halua taloudenhoitajaa, vaan minut itseni...no kysymys kuuluu, että kuka meillä sitten tekee nuo kotityöt? Pyykkiä ei voi kerryttää montaa päivää, kun ne ei sitten mahdu kuivumaan samoin astioiden kanssa. Kone on täytettävä joka päivä....sen lisäksi keräilen hänen sukkiaan, verkkareitaan yms. olohuoneesta kun hän ei niitä saa vietyä kaappiin tai pesuun. Onko muita jotka ovat ihan pattitilanteessa miehensä kanssa? Minusta tuntuu että olen aivan jumissa tunteitteni kanssa. Minusta on tullut täysin aloitekyvytön kaikenlaiseen kanssakäymiseen mieheni kanssa. Töistä kun tulen niin tekisi mieli lähteä esim. suoraan urheilemaan, mutta kun en enää pysty edes lähtemään salille. Se hässäkkä mikä on kotiintultaessa lamaannuttaa minut jo täysin. Sitten olen loppuillan 18-21.00 kuin zombie ja vasta yhdeksän jälkeen illalla piristyn. Tuntuu etten saa sitten millään toteutettua omia " juttujani" . Haluaisin vain olla itsekseni ja lasten kanssa ilman, että täytyisi vielä miehestäkin huolehtia. Ja tietysti vika on aina minussa kun en halaile tms. Mutta miksi siihen on ajauduttu....? Ei minuakaan kukaan auta?
Kommentit (15)
Miehet ovat joskus niin ajattelematomia tai sitten eivät vaan huomaa asian laitaa vaikka vihjataan.
Minä olen lopettanut vihjailun ja olen siirtynyt komentamiseen :) Mies tekee kyllä hommia kun sille ne esittää yksinkertaisessa muodossa: minä menen kauppaan, tyhjennä sinä tiskikone ja lataa pesukone sillä aikaa. Omatoimisuutta tuolta on turha odottaa ....
Seksin ei todellakaan pitäisi olla kiitos kotitöiden hoitamisesta! Itse asiassa meillä se toimii toisinpäin. Kun mies on tyytyväinen seksielämäämme, hän tekee ihan mitä vaan tehdäkseen minut iloiseksi. Siihen kuuluu ruoanlaitto ja siivoaminen. Lasten kanssa hän on omasta halustaan.
Toivottvasti saatte pattitilanteen purettua!
Tuntuu ihan samalta, vaikka mun mies tekeekin jonkin verran kotitöitä. Mutta on se pöljää jokaikinen päivä kattella sen ympäri taloo jättämiä vaatteita, käytettyjä nenäliinoja, astioita jne. Kun tajuais ne viedä paikoilleen, niin ei mun tarvis nalkuttaa. Ihanaa, kun mies on työmatkoilla, niin ei tarvi niin paljon siivota! Ja saa olla rauhassa lasten kanssa.
Mä olen myös alkanu komentaan selkeästi: vie roskat, siivoo tiskipöytä, pese lapset. Ennen ei oikein auttanut, jos kommentoin: noi sun sukkas on ollu jo monta päivää tossa lattialla, mihin ne on menossa, pistänkö roskiin... Ja olen myös pakottanut itseni pois sieltä sohvalta töiden jälkeen ja alkanut harrastamaan liikuntaa. Enää ei tule sitä zombieoloa, ja virkistyn ennen iltayhdeksää. Ja sitten ne kotityöt maittaa paremmin LOPPUillasta. JOS vielä mies pystyisi olemaan oma-aloitteisempi, niin haluaisin ehkä haliakin sitä;=)
itse käytin jossain vaiheessa sanattomia keinoja, ettei kukaan päässy hermostumaan mun nalkutuksesta. Eli kun mies/miehen isommat lapset jätti vaatteita, pyyhkeitä ym lattialle aloin keräämään siihen kaikki muutkin likapyykit. Jos roskia jäi pöydälle, rupesin pitämään sitä kohtaa roskiksena ym. Jossain vaiheessa joku havahtui ja kysyi, että mikä tää nyt on, ai eiks tää ookkaan roskis/likapyykkikori, näytti ihan siltä, vastasin. Lopetin kuukausi sitten miehen pyykin pesun ja kun vaatteet loppui sen oli pakko alkaa pyykkäämään. Tiskistä sanon nykyään, että täytän jos sä tyhjennät, ja tekee sen. Haetko sä lapsen vai vietkö? Imuroitko vai pesetkö lattiat? Tällä meiningillä, vähän niinkun pienten lasten kanssa. Mies voi tosin heittää että vaihdatko sä renkaat vai öljyt?
ja palkitsemiseen seksillä...
Meilläkin ollaan siinä tilanteessa, että mitään ei tapahdu ilman suoraa käskyä. Se on mielestäni inhottava tilanne, sillä eihän tasavertaista kumppania pitäisi käskeä. Minä siis suhtaudun kumppaniini kuin lapseen, sillä käsken häntä. Tästä tilanteesta johtuen en enää osaa pitää häntä kumppanina, vaan koen enemmänkin olevani äiti hänelle. Ei siis seksi juurikaan kiinnosta. Ei kertakaikkiaan haluta.
Pointtini on, että kyse ei ole palkitsemisesta, jos mies tekisi jotain ilman käskyjä. Vaan että jos minun oloni olisi jotain muuta kuin " äidillinen" , tai vaihtoehtoisesti rättiväsynyt (jos teen kaiken ilman käskytystä), niin varmaan olisi enemmän seksiäkin... kuulostaako tämä kenenkään mielestä järkevältä?
Täällä mieheni on reissuhommissa ja sen takia torstai-illasta maanantai aamuyöhon kotona.
Välillä tuntuu kodin pyörittäminen aivan mahdottomalta kun mieheltä ei näytä tulevan apua. 5,5 kk vanhaa lasta jaksaa viihdyttää, mutta muuten ei mitään. Ehkä kerran kuussa auttaa siivoamisessa.
Sitä täytyisi itse jaksaa kokata, hoitaa lasta, pestä pyykit ja astiat ja pitää talo siistissä kunnossa. Mieheltä sitten jää viikonloppuisin astioita sinne sun tänne samoin likapyykkiä. Vihdoinkin kun lapsi nukahtaa klo 20 maissa saan siivota miehen jälkiä ja menen klo 21 aikoihin nukkumaan. Siinä onkin sitten miehellä ihmettelemistä miksi menen " aikaisin" nukkumaan. Ihan vain siitä syystä kun lapsi herättää klo 6 ja oon väsynyt.
Silloin tällöin saan kuulla miten ihanaa on kun olen tälläinen, teen hyvää ruokaa ja synnytin ihanan lapsen. Muuten on jonkinlaista kitinää siitä että on sotkuista tai että ei saa viettää tarpeeksi aikaa kanssani iltaisin. Auttaisikohan apu kotitöissä yhteiseen aikaan?
Kyllä sille omalle rakkaalle miehelle pitää osata kertoa omista tunteista.
Jos tuntuu siltä ettei osaa enää väsyneenä puhua normaalisti, niin kirjoittakaa toiveenne paperille ja antakaa se hänelle.
Keskustelkaa ja tehkää sopimuksia.
Miehet ajattelevat asioita eri tavalla kuin naiset.
Edellisessä asunnossa meillä oli tietty kori sukille ja alusvaatteille. Kun se oli täynnä oli helppo laittaa kone pyörimään. Tosi kätevää. Ja mieskin osasi laittaa ne tähän tiettyyn paikkaan. ;)
Joskus pyykkäsi itsekin.
Meillä lapset sotkevat aivan hirveästi. On ollut pakko osata sulkea silmänsä kaaokselta.
Onneksi mies on oppinut tasa-arvo asiat kotoa joten ruoanlaittokin sujuu joten kaikki ei kaadu minun niskaan.
Minusta kotityöt ja lastan hoitoon vieminen kuuluu molemmille.
Älkää alistuko vaan sopikaa yhteiset pelisäännöt teidän perheelle!
käyttäkää naisellisia keinoja... Halatkaa ja sanokaa vaikka; jos tiskaat, niin minä imuroin.
Miehelle on usein puhuttava suoraan.
Minä olen työn ja kodin puristuksissa, sekä iän myötä (37 v) alkanut ajatella näistä kotiaskareista yhä enemmän tyyliin " vähempikin riittää" . Eli vähemmälle siistin, puhtaan ja aina nätin kodin tavoittelu sekä nalkutus, enemmän hassuttelua ja naurua. Kukaan ei oikeesti kärsi siitä, että pyykit odottaa viikonloppua, lapsen lelut makaa justiinsa siinä missä ovat, miehen vaatteet kootaan ja lajitellaan ehkä kerran viikkoon, eteinen on kenkäkaaoksen vallassa, ruokapuoli on välillä heikkoa, kun kukaan ei ole hoksannut kaupassa käydä ym ym.
Ei perhe tai avioliitto ole mikään sotaharjoitus eikä elämä ole suoritus. Pahoin pelkään, että päällepäsmääminen on meissä naisissa semmoinen marttyyri-tyyppinen häiriö (johon siis aiemmin itsekin jatkuvasti syyllistyin). Se ei paranna parisuhdetta eikä perheen todellista, henkistä hyvinvointia.
Tai ainakin YRITÄN iskostaa päähäni ettei se ole niin vaarallista jos on vähän sotkuista tai ylipäätänsä paikat hujan hajan. Lasten kanssa on aina tavarat siellä sun täällä. Itse olen varsin siisti ihminen siinä mielessä että tykkään että tavarat on paikoillaan ja vihaan roskia ja hiekkaa lattioilla ylikaiken. Lasten ja koiran kanssa on kuitenkin ollut pakko OPETELLA sietämään sotkuja taikka sitten tulisin hulluksi nalkuttaja akaksi (mitä välillä olenkin).
Mies tekee töitä käytännössä kokopäivän, käy välillä kotona syömässä ja taas menee. Viikonloppuisin on enemmän kotona mutta käy silloinkin töissä. Tarkoittaa suomeksi että minä vastaan käytännössä kokonaan siivouksista ja ruuanlaitosta, lasten ja koiran hoidosta. Käyn myöskin töissä mutta teen vain kuuden tunnin työpäivää.
Omia vinkkejä: -Tee jokapäivä jotain pientä ettei hirveää kaaosta pääse edes syntymään
- Villakoirat odottaa kyllä sängyn alla huomistakin
- Käytä energiaasi mieluummin lapsiin ja parisuhteeseen kuin jatkuvaan päivittelyyn sotkuista
Tässä jotain mitä koitan itsekkin hokea itselleni jottei panta kiristyisi liikaa:)
...kannattaa siivous ottaa lunkimmin ja sen sijaan panostaa perheonneen. Kerran vaan eletaan.
Mieheni ja mina olemme olleet 10 vuotta yhdessa, 7 vuotta naimisissa ja kahden lapsen vanhempia. Molemmat kaymme tayspaivasesti toissa. Vuosi murjotin siita, etta aina MINA teen kaiken. Yleensa en sanonut aaneen, vaan oletin mieheni tajuavan vihjeen, jos kiukkuisena imuroin hanen jalkojensa juuressa kun istui tietokoneen aaressa...etta olis nyt auttanut...
Kesti kauan ennen kuin pystyin kertomaan, etta olen itsekin hirmuisen laiska siivoamaan, en tee sita mielellani, enka halua tehda kaikkea yksin tyopaivan paatteeksi. Niinpa sovimme, etta vahennan siivoamista, ja minka teemme, sen teemme yhdessa. Eilen pyykattiin koko paiva. Puhtaat vaatteet ovat edelleen pyykkikoreissa, eivatka varmaan sielta vahan aikaan liikahda. Sen sijaan kavimme elaintarhassa, katsoimme videota ja pidimme hauskaa. Ei tanne huusholliin oteta mielellaan yllatysvieraita vastaan, mutta jos tulevat niin tulevat...tallaisia nyt olemme. Mieluummin sotku kuin stressi.
..vaikka olenkin pitkälti samaa mieltä edellisten kanssa. Tekee hyvää omallekin mielenterveydelle kun oppii joustamaan omista vaatimuksista, onnellinen voi olla vaikka koti ei olisi tiptop-siisti. MUTTA kodin siistinä pitäminen on myös todella paljon helpompaa, jos kaikki perheenjäsenet osallistuvat siihen pienillä asioilla päivittäin. Eli sopikaa, että jokainen riippuen lapsien iästä tai ainakin molemmat aikuiset vie pyykit pyykkikoriin, roskat roskikseen, lelut leikin jälkeen lelulaatikkoon (hankkikaa iso laatikko tai kori jonne lelut voi tunkea sikin sokin), astiat koneeseen jne. Kun roskapussi on täysi, se viedään eteiseen ja seuraavaksi ulos menevä vie sen keräysastiaan jne. Näin kenellekään ei tule liikaa hoidettavaa eikä koti pääse kaaokseen. M
.. Eli miehet tosiaan tarvitsevat usein konkreettisia ohjeita ja sopimuksia siitä, miten asiat hoidetaan. Missään nimessä -ainakaan minun mielestäni- kotiäitiys ei tarkoita sitä, että äiti tekee kaikki kotityöt silloin kun lapset ovat alle kouluikäisiä. Päivät kyllä kuluvat lastenhoidossa.
kerran kahdessa viikossa, jos on varaa. Itse olen myös harjoitellut iisimmin ottamista, mutta jotkut asiat on vaan tehtävä kerran päivässä tai kahdessa, kuten pyykkäys sekä astiat ja keittiön tasot. Mun pinna palaa, jos ei oo yhtään puhdasta astiaa jäljellä, kun pitäisi alkaa syödä. Olen mielessäni listoittanut kiireelliset ja vähäpätöiset asiat ja jälkimmäiset jäävät, jos on hektistä. Joskus sitten yhdellä rytäkällä siivoan enemmän vaikka yhden viikonlpun aikana (kaappien järjestely, ulkovarasto, saunan lauteet ja lattia etc.)
Olen kokeillut kaikkea...jos täytän koneen ja tyhjennän sen niin oletettavasti sinne voisi sitten laittaa niitä likaisia astioita. Mutta ei....vastaus on vain, että " ei ne minua häiritse" . Häntä ei häiritse sukat ym. kalsarit olohuoneen sohvalla tai lattioilla. Kun ne ei häntä häiritse niin silloin hän ei niitä myöskään korjaa pois.
Jos mennään siihen, että en käy kaupassa niin saan huudot siitä, ettei ole mitään syötävää....
Me käymme siis molemmat töissä. Eli en ole mikään " nalkuttava" kotiäiti =D Jos siis uskaltaudun pyytää häntä auttamaan niin saan vastauksen, että " jos ei sulla isompia ongelmia ole niin ole hiljaa!"
Juurikin tämä asettelu, että jos teen tämän niin voisitko sinä tehdä tuon...ei toimi meillä....
En kiellä miestä harrastamasta omia juttujaan, en kiellä käymästä ulkona ym ym. mitä varmasti joissan perheissä tapahtuu. Annan tarpeeksi vapaa-aikaa miehelleni sillä omalta kohdaltani tiedän, että vapaa-aikaa tarvitaan, jotta jaksaisi taas sitä arkea.
No kaikilla meillä tosiaan on ongelmia. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa =)
Lihasmamma:
Jos mennään siihen, että en käy kaupassa niin saan huudot siitä, ettei ole mitään syötävää....
Me käymme siis molemmat töissä. Eli en ole mikään " nalkuttava" kotiäiti =D Jos siis uskaltaudun pyytää häntä auttamaan niin saan vastauksen, että " jos ei sulla isompia ongelmia ole niin ole hiljaa!"
Ihanko totta vastaa noin ihan normaalisti? Ei siis mikään riita päällä tai jotain muuta poikkeavaa? Aika epäkunnioittavaa käytöstä isolta mieheltä. Eihän nyt toki meilläkään aina kotityöt tapahdu isännältä pyytämällä, mutta tuollaisia vastauksia en ole ikinä kuullut jos asiallisesti yrittää puhua. Meillä loppuis isännältä ruoka, pyykinpesu yms. palvelu saman tien.
Ei ihme että olet väsynyt arkeen. Niin minäkin olen toisinaan, vaikka miehen kanssa kahdestaan arkea pyöritetään. En jaksaisi enää " neljättä lasta" kodissani pitää ja sinulla näyttää aikuinen lapsi siellä olevan. Nosta kissa pöydälle ja sanele ehdot. Tai sitten jatkat samaa rataa ja yrität jaksaa. Voimia!
urheile kerran-kaksi viikossa (virkistyt) ja mies hoitaa lapsia sinä aikana. ja sovitte miehen kanssa että kantaa omat vaatteensa pesukoneeseen ja esim pistää vaikka parina päivänä viikossa koneen päälle. tiskit suoraan ruokailun jälkeen tiskikoneeseen. joka iikka. meillä esim takkaan vähentää se että viikonloppuna yleensä porukalla siivotaan. lapset mitä osaavat ja mies myös. alkuviikosta on vielä siistiä ;-)
pyri konkretiaan. monesti ihmiset (miehesi myös) tarvitsevat selkeitä ohjeita että mitä halutaan.
ja koita olla linkittämättä seksiä ja kotitöitä. seksielämä palkintona ei ole mukava ajatus... mutta ainahan voi miehelle sanoa että olisin virkeämpi puuhailemaan kanssasi jos ei olisi ihan kodinkone meininki.