Anoppilaan vkl:na, huokaus....
Menen kyllä mielelläni sinne kylään, mutta en haluaisi olla siellä kahta yötä. Käynnit on kuitenkin jotenkin raskaita. Meillä on vilkas 11kk ikäinen, jota täytyy vahtia koko ajan. Anoppila täynnä ns.vaarallisia kohteita kukkia, esineitä, takka ym. Minulla menee koko aika siis vahtiessa ja kulkiessa perässä. Omassa kotona kuitenkin saa olla niin paljon rennommin. Lisäksi heillä kaikki on niin uutta ja hienoa ja jopa kuolatippoja saa varoa, ettei lattiaan tulee vaan mitään.
Anopilla aika kuluu meitä höösätessä eli ruoan valmistuksessa, mies kulkee isänsä kanssa milloin mitäkin hommia tehden. Itse en voi oikein tehdä siellä mitään muuta kuin vahtia kuopustamme. Minulle se ei ole mitenkään rentouttavaa. Esim. ruokapöytään menen syömään vasta kun olen syöttänyt vauvan. Kukaan ei sano, että voisi katsoa pientä, jotta minäkin pääsisin edes joskus syömään muiden kanssa yhdessä. Lisäksi ei ole syöttötuolia, yllättävää miten sekin hankaloittaa elämää...
Sitten on vielä se ainainen murhe. Appivanhemmat eivät lainkaan kunnioita meidän päätöksiä syömisistä. Eli vähän väliä sanotaan, että anna nyt sille pienellekin kakkua, pullaa ym eihän sen suu tuohesta ole! Sitten yritetään antaa anopin tekemiä omia ruokia, jotka ovat todella suolaisia. En jaksaisi koko ajan olla sanomassa tästäkin aiheesta. Esikoisen aikana tästä väännettiin kättä monta kertaa. En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa, kun sanon ei niin se on ei! He siis tietävät minun näkemykseni asiasta erittäin hyvin, mutta silti aina jankkaavat asiasta.
Öisin ei saa nukuttua kunnolla, kun anoppi ravaa peittämässä lapsia yöllä. Minä kun olen niin huono äiti, etten herää öisin peitttelemään. Jos mennään ulos, niin anoppi tulee tarkistamaan olenko pukenut lapset varmasti lämpimästi. Jos rasvaan lapsia sekin melkein tarkistetaan. Kaikki on niin kontrolloitua.
Mielelläni menen sinne käymään, koska appivanhemmat ovat muuten ihan mukavia, mutta yksi yö on maksimi. En vain tiedä miten sen heille taas selittäisin ettemme ole kahta yötä? Tavallaan säälin miestäni, koska emme käy siellä usein ja hänelle se on tärkeää. Mieheni ei ymmärrä lainkaan, miksi vierailut ovat minulle vaikeita. En siis voi tästä miehelle ollenkaan purnata ilman vuosisadan riitaa...
Kommentit (6)
kurja tilanne, mutta tässä muutama ajatus, joista voisi olla apua.
- anna anopin hössötyksen mennä toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos (tiedän, että se on vaikeaa). hän tarkoittaa pohjimmiltaan kuitenkin hyvää
- pyydä apua! mies, appi tai anoppi välillä vahtimaan/leikkimään. Mene sinä vaikka laittamaan ruokaa, niin saat säädeltyä suolan määrää.
- ja olen samaa mieltä kuin edellinen, että jos lapset perusterveitä eivätkä allergisia, niin anna syödä anoppilassa mitä vaan annetaan. Ei se tule tavaksi, kun et kotona anna samoja. Minulla on erittäin allerginen lapsi ja ilomielin antaisin hänelle kaikkea. Toki terveellistä, joten ymmärrän, että suolainen ja makeat tarjoilut ärsyttävät sinua.
- voiko miehesi mennä lasten kanssa joskus kolmestaan anoppilaan?
- sano anopille, ettei yöllä saa tulla teidän huoneeseen, sillä tähän ei auta kuin suora sanominen!
- voisitteko hankkia matkasyöttötuolin (sack and seat) tai edullisen kakkossyöttötuolin anoppilassa pidettäväksi. Ja jos on tilaa, niin voihan sen tuoda kotoakin. Minä vien omien vanhempien luokse lapsen syöttötuolin mukana aina, vaikka ahdasta autossa onkin ja ollaan vaan 1 yö.
- ja lohduksi: kun me olemme jossain kylässä / yökylässä, minä saan/joudun aina hoitamaan lapsen, ellen miestä pyydä erikseen joka asiaan. Kotona hän kyllä tekee, mutta kyläillessä on ihan " lapanen" .
Et voi olettaa saavasi apua jos et ITSE sitä pyydä. Et kait sinä anoppiasi pelkää? Itse valitin kaverilleni kun anoppini ei hoida poikaamme (1,5) ja poikamme on todella helppo hoidettava, kaverini tuumasi että " pyydät suoraan hoito-apua" , joten niin tein ja anoppi tuli meille maanantaina, oli 2 yötä ja lähti eilen. Anopin neuvoista osan olen laittanut korvan taakse, osaan olen kommentoinut mielipiteeni ja osaan en ole sanonut mitään. Minulla ja anopilla on aina ollut hyvät välit, kävimme yhdessä syömässä ja museossa raskaus-aikanani ja aina hän on huomioinut syntymäpäiväni ym. joten päätin että kestän pienet neuvotkin, onhan hän sentään yksin kasvattanut 3 lasta ja lisäksi ollut päiväkodissa töissä ja perhepäivähoitajana :) Annoin anopille ohjeita poikamme ruokavaliosta (Hyla-maitoa) ja anoppi noudatti niitä hieman mukaellen, mutta ymmärsi ja noudatti mitä ruokia ei saa antaa. Kyllä minunkin täytyy mieheltäni apua pyytää, ei hän sitä automaattisesti tarjoa (paitsi viime aikoina) ja kyllä hän auttaa purnaamatta. Olen todennut monesti että ei se susta yhtään sen huonompaa äitiä vaikket kaikkea tee itse ja pyydät apua, mun mies on se joka ehdottaa valmis-ruokaa mutta minä olen se joka haluan hotelli-öitä ja joskus syödä ravintolassa.
Anna anoppisi peitellä lapset ja huolehtia, kun ilmiselvästi haluaa. Minunkin anoppi sanoi että kun pyydätte hoitamaan lasta, kyllä hän tulee. Mutta kutsumatta ei tule. Ja ota asia puheeksi miehesi kanssa esim. tekstiviestillä tai jätä viesti vastaajaan, niin itsekin välillä teen ;)
Olemme aina asuneet mieheni vanhempien lähellä, joten lasten tultua meidän ei ole " tarvinnut" olla heillä yötä.
Joten viisi vuotta meni näinkin kivasti. Näimme kuitenkin usein ja lapset ovat olleet hoidossakin. Anoppi on monessa asiassa jämti ihminen. :)
Hiljattain olimme anopin luona yötä ensimmäistä kertaa lasten kanssa ja kaikki meni oikein hyvin.
Tuohon lasten peittelemiseen. Ei olisi tullut kuuloonkaan että anoppi olisi tullut vierashuoneeseen peittelemään lapsia, meidän aikuisten (=eli meidän perheen) siellä nukkuessa. Yörauha se on jokaisella!
Eli jos lapset nukkuvat kanssanne samassa huoneessa, anopilla ei ole sinne mitään asiaa. Te olette vieraita hänen kodissaan.
Mutta yksityisyys kuuluu teillekin.
Jos et voi itse sanoa asiasta, niin pyydä miehesi hoitamaan asia. Kertomalla että ette osaa nukkua kun huoneessa käydään.
meilla lahes yksi yhteen sama juttu vaikka ongelmia tuottaakin lahinna appi, ei anoppi niinkaan. Eli koti on vaarallinen, mm. jyrkat laatoitetut portaat joissa kaiken muun hyvan lisaksi teravat metallireunat, lisaksi appi erittain huoleton mm. verenpaine- ja muiden laakkeidensa kanssa eli jattaa ne lasten ulottuville useista huomautuksista huolimatta, ovien auki jattamisessa, viime vierailulla piti hyvana ideana rueta leikkaamaan _kivia_ pihamaalle nelivuotiaamme seisoessa vieressa ilman suojalaseja (apella taisi itsella kylla ne olla) jne. En edes jaksa kertoa tassa kaikkea mita on sattunut ja tapahtunut, onneksi ei viela kenellekaan ole kaynyt pahasti mutta nain on vain minun jatkuvan marmatukseni ja lasten seuraamiseni ansiosta, ikava kylla. Mies alkaa hiljalleen ymmartaa pointtini mutta hankin oli aluksi etta " appihan tarkoittaa hyvaa" mutta kun se ei vaan ikava kylla riita...
Lisaksi meillakin on juuri tuo suola suuri ongelma, ihmeellista kylla koska apella on itsellaankin verenpainetauti joten luulisi hanen tietavan suolan haitat, mutta kun sita pitaa tunkea joka ruokaan, viimeksi halusi laittaa sita jopa tomaattien paalle 4-vuotiaallemme ja otti oikeudekseen raivostua kun kielsimme...
Viime vierailun aikana jouduin melkein apen kanssa kasirysyyn, niin huonot valit meilla on, ja vannoin etten mene sinne enaa koskaan eika hanen tarvitse tulla meille. Mutta lahes mahdotontahan tuota on toteuttaa koska mies kuitenkin haluaa nahda isaansa (ja aitiaan, joka ei paljon ilman isaa liiku). En itsekaan tieda mita tekisin talle asialle, meilla se alkaa olla melkein koko avioliiton tayttava ongelma. Mutta jotenkin lohduttavaa kuulla ainakin etten ole ainoa!
meidän kyläilyt anoppilaan kuluvat samoissa merkeissä, olen koko ajan pienen perässä, ettei riko paikkoja, putoa portaisiin tai mene koiran luo. Usein siis istuskelen sohvalla pikkuinen sylissä. Anoppi laittaa koko ajan ruokaa. Mies onneksi vahtaa myös lasta vuorollaan.
Toinen ja suurempi ongelma meillä on anopin käytös. Hän kun loukkaantuu aivan uskomattomista asioista ja vastaavasti ei siedä joitakin asioita tai ihmisiä, jotka meille ovat tärkeitä. Muutamalla vierailulla anoppi on aloittanut mykkäkoulun ja jatkanut sitä koko vierailun ajan. Vierailun jälkeen on puhelimessa hyvää pataa, ei siis pyydä anteeksi tai osoita katumustaan mitenkään.
Olemme harventaneet käyntejämme ja soittelua. Kuinka te muut suhtautuisitte kiukuttelevaan anoppiin?
Höösäys, jms. ovat tuttuja varmaan suurimmassa osassa anoppiloita, itse ottaisin reissun hieman enempi huumorilla, ymmärtäähän sen, että kun appivanhemmat harvemmin näkevät lapsia ja lapsenlapsia, höösäys ja touhutus on varmaa, eivät varmaan pahalla tarkoita, ovat niin iloisia, kun sinne menette " vihdoin" kyläilemään, että haluaisivat tietysti pitää koko viikonlopun lapsenlapsiaan =)
Minunkin anoppi on kova neuvomaan, mutta yleensä vain naureskelen, ja annan mennä ohi korvien, sen kummemmin itseeni ottamatta, ja hyvin on toiminut, eikä asioista ole tullut kynnyskysymystä.
Kun reissu on varmaan myös miehellesi, ja lapsille tärkeä, kannattaisi harkita sitä kahta yötä, kun ette varmaan kovin usein siellä kuitenkaan vieraile?
Ja siitä sinun sitoutumisestasi nuorimmaisen vahtimiseen, ja syöttämiseen, sano miehellesi reilusti, ja vaadi jakamaan tämä homma kanssasi, hän voi yhtä hyvin syöttää ja vahtia välillä, onhan hän isä, eikä oikeutettu täysin " vapaalle" kyläilyn ajaksi,
Kerro miehellesi, että nämä kyläilyreissut ovat huomattavasti mukavempia, ja mieluisempia, kun hänkin osallistuu tähän hoitopuoleen, että myös sinä saat rentoutua, ja nauttia reissusta.
Ruokien maistelusta vielä, että jos lapsesi on normaali, terve, ja ei allerginen vauveli, pienet maistelut eivät varmasti maailmoita kaada, toisin on tietysti, jos lapsella on allergioita , joten tässäkin kannattaa maalaisjärkeä käyttää, kun on kyse vanhankansan ihmisistä, jolloin maisteltiin enemmän uutta, eikä kaikki ollut niin steriiliä, ja hygienista muutenkaan, mutta eipä tällöin ollut allergioitakaan niin paljon . . .
Tämä on oma mielipiteeni, ja varmasti monistakin poikkeava, mutta halusin tuoda tämän puolen sinulle mietintään =)
Hyviä syksy/talvireissuja sinulle ja perheellesi !