Ekaluokkalainen kadotti ensin kirjastonkirjan, nyt kirjastokortin..

löytänyt kortin ja lainannut sillä kirjoja, dvd-elokuvia, cd-levyjä, olisit sinä ja lapsesi vastuussa niistä ja joutuisitte maksamaan voron viemät tavarat.



Kirjastokortti täytyy kuolettaa jos katoaa

Hän vain on unohtelija, nyt jo aikuinen mutta siltikin unohtelija.



Se on luonteenpiirre siinä missä jokin muukin piirre.



Äiti jonka poika on hukannut koulupäivän aikana kalsarit :) Poika tuli kotiin ja oli liikuntatunnin aikana mennyt kalsarit hukkaan. eikä kukaan ollut edes niitä piilottanut. Vaan lapsi itse juoksennellessaan oli heittänyt koulun portailta alakertaan asti.

Eikä mielestäni kyllä ekaluokkaisen kuulu muutenkaan käydä yksin kirjastossa. Omalla lapsellani ( 9 v. ) on vieläkin kirjastokortti ihan äidin lompakossa, josta se kaivetaan esille vasta kun tarvitaan.

Eli saisi selittää virkailijalle, että on hukannut kirjan ja kysyä mitä maksaa. Maksaisimme sitten yhdessä, varmaan minun lompakostani. Minusta tuo asian selvittäminen tiskillä olisi riittävä " rangaistus" .



En liene siinä asemassa, että voisin kauheasti räkyttää, kun juuri maksoin kirjastoon itse (matkalla) kadottamani kirjan... Ja oikeasti olen kyllä huolellinen, mutta kaikille sattuu joskus vahinkoja.

ap

siitä vielä oppii! Saako lapsi viikkorahaa tms? Sano vaikka että niillä rahoilla, joilla ostetaan karkkipäivänä rahaa, maksetaan kirja ja pidä se! Eli ei sitten säälistä anneta periksi. Lapsi ei opi mitään jos asioilla ei ole oikeasti seurauksia.

Mutta täytyyhän siitä olla jokin seuraus että joudumme korvaamaan kalliin tietokirjan, ja että repun pikkutaskua ei lukuisista huomautuksista huolimatta muisteta vetää kiinni, jolloin kortti tippuu, ja kuka tahansa sen voi löytää.



Huolimattomuutta esiintyypojalla muutenkin paljon.



Mitään hänen leluansa en kyllä aio " kadottaa" , se olisi mielestäni aika lapsellista käytöstä. Lähinnä ajattelin kirjastokortin (tärkeä ja rakas sekin) pois ottamista määräajaksi.



ap

ja vielä lisäksi pitää mielestäni jotenkin korvata tuo kirja! Se on sentään ollut jonkun muun omaisuutta. Vaikka sitten säästää noista karkeista tai peleistä tms.

Kirjastokortti pois ja taskunsulkuopetuksia kuukauden. Lisäksi jollain ylimääräisillä teoilla/askareilla korvaa sen uuden kirjan.

Itse olen ihan tolkuttoman muistamaton (adhd-diagnoosikin löytyy) ja pitkällä tähtäimellä eniten on auttanut se, kun on saanut opetella tietyt rutiinit. Ei mitkään rangaistukset siitä, ettei rutiinit ole jo hallussa.

Sitä joko on luonnostaan tai tulee itsestään ajan kanssa, tai sitten ei...

Jos lapsi on luonnostaan hajamielinen, ei oikein muu auta kuin muistuttaa joka aamu/päivä/kerta kulloinkin muistettavista asioista, esim. aina kirjastoon mennessä kirjastokortista, joka liikuntapäivä liikuntavaatteista jne.

En rankaisisi tuollaisesta, mutta jos unohduksia on koko ajan, kannattaa toki tehdä sääntöihin muutoksia. Esim. sopia, että lapsi ei saa enää yksin käydä kirjastossa. Tämäkin voi tietysti lapsesta tuntua rangaistukselta, mutta kuitenkin se on helposti perusteltavissa ja lapsikin varmaan ymmärtää syyn, kun hänelle sen selittää.

Voisin myös harkita sitä, että lapsi osallistuu kadonneen kirjan korvauskustannuksiin. Antaa esim. yhden viikon viikkorahansa (jos sellaista saa) korvauksiin.

Se tuo lohtua unohtelijoidenkin vanhemmille: kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni vaan toiset lapset vaan ovat unohtelijoita ja toiset eivät. Minäkin mielummin auttaisin lasta kuin rankaisisin häntä.



Olen ollut pienenä samanlainen unohtelija, kadotin ja unohdin kaiken mikä mahdollista. Olen ammatiltani sihteeri :-D

Taidan tehdä niin että kortti on loppuvuoden " hyllyllä" , ja kadonneen kirjan korvaa jollain extra kotityöllä.



Harmittaa vaan kun joka viikko hukkuu jotain, penaali, lelupäivän lelu, kauluri, hanskat, jne...



ap

ap

Olen itse ollut lapsena tosi hajamielinen ja huolimaton, ja nyt toinen lapsistani (7-vuotias) on samanlainen. Jatkuvasti unohtuu tavaroita kouluun, pihalle, kaverin luo jne. Se on tosi rasittavaa, mutta lapsi ei meilläkään missään nimessä tee sitä tahallaan. Hän vain on sellainen taitelijaluonne, koko ajan on kauheasti muita asioita mielessä. Läksyjään ei kumma kyllä unohtele, siitä olen iloinen.



Itse olen iän karttuessa oppinut huolellisuutta. Mikään huippuhuolellinen ja pikkutarkka en ole vieläkään, mutta toisaalta työkaverieni oli vaikea uskoa, kun kerroin olleeni lapsena ihan onneton unohtelija. Joten toivoa on...



12

tuollainen levoton ja keskittymishäiriöinen poika, 10-vuotias jo kylläkin. Kännykkää en vielä uskalla antaa ollenkaan ulos käyttöön.



Rutiinit ovat osoittautuneet parhaaksi esim. avainten ja koulukirjojen kanssa. Muistutin niin kauan, että kaikki koulukirjat kotiin repussa, että alkoi pitämään sitä rutiinina. Jos jätti kirjoja kouluun, ei siis olisi pystynyt huolehtimaan, että ne läksykirjat ovat repussa, mistä on läksyä.



Avainten kanssa soitin töistä joka aamu kouluun lähdön aikaan, onko avaimet kaulassa. Samoin, että muista laittaa ovi kiinni perässä. Vieläkin muistutan näistä asioista säännöllisesti.



Kun rupesi myöhästymään tietokoneen peluun takia aamulla koulusta, sen peluu aamuisin kiellettiin kokonaan.



Ostin uuden polkupyörän hänelle ja joka päivä hän tuli pyörä hajalla kotiin. Nyt sovittiin, että uusi pyörä otetaan käyttöön vasta ensi keväänä, se kun on vielä vähän iso ja pojalla sen kontrollointi hieman vaikeaa.



Hanskat... niistä sovittiin, että pidetään taskussa tai repussa, etteivät katoa joka päivä koulussa. Ja taas piti muistuttaa niin akuan kuin siitä tuli automaatio.



Jne.



Eli rutiinit ennen kaikkea... muistuta joka aamu tarkistamaan, että vetoketju on kiinni ja kirjat/kirjastokortti repussa, niin kauan kuin siitä tulee pojalle rutiini.