Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuuskysymys - Miten saada mies tajuamaan?
05.11.2007 |
Miten saada mies tajuamaan, että jotkut tietyt kotihommat on tehtävä joka päivä, huvittaisi tai ei? Meillä tulee usein riitaa tilanteessa, jossa illansuussa on monta hommaa tekemättä ennen nukkumaanmenoa. Jos kerron miehelle, mitä vielä pitäisi tehdä ja kysyn, mitä niistä hän voisi ottaa hoidettavakseen, hän hermostuu samantien. Ei pidä siitä, että minä " teen työjärjestystä" tai " käskytän" . En saisi siis sanoa ääneen, mitä toivoisin hänen tekevän, koska silloin komentelen tms. Mutta kun minun pitää saada tietää, mitä hän voi tehdä, jotta tiedän, mitä itse teen ja missä järjestyksessä!! Mistään muusta ei ole kyse! Hel...ti, miten se voi olla niin vaikeaa? Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Vaikka onkin osallistuva ja ns. " hyvä isä" jne, niin ei siltikään tajua sitä, että en minä vittuillakseni luettele hänelle töitä, vaan yritän vain organisoida, jotta itsekin pääsisin joskus nukkumaan. Itsehän hän ei " näe" , mitä pitäisi tehdä, joten jos en pyydä apua, saan yksin raataa pikkutunneille asti.
Tänään laitoimme lapset nukkumaan ja mies jäi olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Aloin järjestellä keittiötä ja sanoin miehelle (ihan neutraalilla äänellä, ilman narinoita:) ), että pitää nämä tiskit ja nuo pyykkihommat vielä hoitaa ja kylpyhuone laittaa kuntoon lasten kylvyn jäljiltä. Kysyin, haluaisiko hän hoitaa pyykkejä, niin minä voisin hoitaa loput. Mies pulttasi samantien: " Mä en tykkää tosta, että sä alat listata mulle hommia. Enkö mä tänäänkin imuroinu ja tiskannu ihan ilman, että kukaan käski? Enkö mä aina ole laittanu kämpän kuntoon, jos sä olet ollu jossain?" Yritin sanoa, että juu, vaikka teetkin kotihommia ihan itse (aaltoja...), niin enkö minä silti saa pyytää, jos jossain apua tarvitsen? Että ei kai se niin ole, että sinä teet silloin, kun huvittaa, ja minä aina kaikkina muuna aikoina? Ei mies tajunnut, vaan jatkoi vain jankkaamista siitä, miten hänelle ei tarvitse kertoa, mitä pitää tehdä. Mutta kun tarvitsee!! Millä tavalla minä pyydän apua, jos en saa ääneen sanoa? Morsettamalla??
Olen yrittänyt välttää tällaista riitelyä puhumalla tästä asiasta etukäteen. Olemme kummatkin olleet sitä mieltä, että juu-u, illan tiskit on hoidettava, pyykkejä ei voi jättää yöksi koneeseen ja paikat on muutenkin laitettava kuntoon aina illalla, koska aamut ovat perheessämme todella kiireisiä. Silti, se olen yleensä minä, joka nämä hommat hoitaa. Mies on lasten nukkumaanmenon aikoihin jo kuin märkä rätti, eikä kykene muuhun kuin kinaamaan. Miten ratkaista tämä ongelma? Olisi kiva joskus olla hetki rauhassa ennen maatamenoa, mutta ei kyllä onnistu tässä perheessä, jos en saa miestä osallistumaan. Vaikea tajuta, miten joku kehtaa vaan lojua sohvalla, kun toinen hoitaa yhteisiä hommia yksin. Ja muuten kuitenkin ottaa osaa kaikkeen, siis päiväsaikaan. Ilmeisesti pohjimmiltaan hän kumminkin ajattelee, että kyllähän ne hommat voi jättää huomiseenkin ja jos minä välttämättä haluan ja jaksan tehdä ne nyt, niin en voi pakottaa häntäkin jaksamaan. Ei siis oikeasti kumminkaan ymmärrä, että ne ovat " pakollisia" kotitöitä, ja jos hän päättää jättää ne tekemättä, niin minä joudun ne sitten hoitamaan.
Miten minä tämän ratkaisen tämän pattitilanteen? ( Ja pyydän, jättäkää ne JSSAP-jutut väliin, jookos...?)
Kommentit (24)
meillä minä teen kaiken, paitsi ruokaostokset ja lasten päivkotiin viennit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivittäin pikkusen enemmän kotihommia, mut sit taas mies huolehtii enemmän autosta yms. Vaikka miehessäni on jossain määrin miehille tyypillistä putkiaivo-ajattelua, niin silti onneksi jossain määrin ymmärtää tätä nelihenkisen perheen arkea ja mitä panoksia sen pyörittäminen molemmilta vaatii.
kotityöt itse, mies tekee ns miesten työt. Siihen meikä ei suostuis ei sitten ikinä, jos kumpikin käy töissä! Todellisuudessa, kuinka paljon menee mieheltä aikaa halon hakkuuseen, lumitöihin tai auton korjaukseen vuodessa verrattuna kaikkeen siivoamiseen, ruuanlaittoon ja pyykinpesuun? Haloo! Eikä kyllä olis reilu peli, vaikka olisin kotonakin lasten kanssa koko päivän. Monesti nuo velikullat vaan osaa luikerrella noista paskahommista etevästi.
Totuus on meilläkin, että päivittäin on monia hommia, jotka on tehtävä, ei muuten arki pyöri. Eikä sitä meilläkään äijä meinaa kässätä millään. Tekee milloin sattuu huvittamaan. Joskus saa jotain kohtauksenkaltaisia rupeamia, jolloin on suorastaan yliaktiivinen, joinain päivinä sitten loisii senkin edestä. Mutta kun se ei käy. Ja meillä kiristää tämä asia myöskin. Ei ole reilua, että kaikkien asioiden pyöritys on vain toisen harteilla, ja toinen sitten joskus " auttelee" .
Meidän perheessä on monet osat vähän " väärinpäin" . Mies on tosi tarkka ja ahkera luonteeltaan, myös kotitöissä. En tiedä juuri mitään ärsyttävämpää kuin mies sanomassa naama murtussa, että " etkö sä vois tulla vetämään edes nää lakanat nyt" . Ja tiedän, syytä on kyllä enemmän minussa kuin miehessäni, patalaiska kun olen! Silti paljon paremmin mulle menee perille se, jos mies vain jättää hommat välillä tekemättä (oho, eipä löytynytkään puhtaita vaatteita eikä aamulla edes puurolautasia) tai puhuu syyttelemättä siitä, että HÄNESTÄ tuntuu tosi ikävältä patistella, mutta jotkut jutut on vaan pakko tehdä.
Ensireaktioni asiallisiinkin patisteluihin on aina puolustusreaktio, en vain voi sille mitään :-/ En osaa kuvailla miten, mutta jotenkin tuo ihana komistukseni on löytänyt keinon saada mut tajuamaan oman vastuuni ja edes välillä jopa oma-aloitteisesti tarttumaan kotitöihin. Tsemppiä, toivottavasti teillekin löytyy joku järkevä ratkaisu (ja muu kuin se, ettei miehesi osallistu samalla panoksella kuin sinä arkenne pyörittämiseen). Meillä mies tekee edelleen enempi kotitöitä (ja päälle vielä perinteiset " miesten työt" ), mutta minä teen yleensä ruoat ja käyn kaupassa ja yritän muistaa osallistua muutenkin pikkuhiljaa paremmin kotitöihinkin. Ja olen btw myös se aloitteellisempi osapuoli seksielämän puolella... Että ei ne miehet aina ole sikoja, on meitä naisiakin ;) Opittu juttu pitkälti, mutta onneksi voi poisoppiakin, kun saa siihen motivaation (pitää itse herätä).
Kun peli on selvä, ei tarvitse siitä väsyneenä riidellä. Teette siis yhdessä pysyvän sopimuksen ja järjestelyn iltatöistä. Mielestäni asiallisella keskustelulla voi saada paljon hyvää aikaan. Jopa joskus miehen tajuamaan, että kotitöistä puolet kuuluu hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailma kaadu tiskivuoreen, pyykkikasoihin ja pölypalleroihin... Meidän perheessä ei ainakaan ole etusijalla kotityöt eli niistä ei stressiä oteta. Tehdään kun jaksetaan tai kun on lopulta pakko...
Se menee usein paremmin perille kuin sanominen.
Ja jotenkin tuo on käsittämätöntä, kuinka niille mihille vaan on pakko sanoa ties vaikka mistä, tai ne ei muuten tajua. Mullakin on osallistuva mies, enkä kyllä pitkään aikaan uskonut tästä samasta valittavani. Mutta pakko se on myöntää, että tuollaista se on viime aikoina ollut meilläkin.
Meillä totuus on se, että mies tekee paljon töitä, ja on varmasti iltaisin ihan oikeasti väsynyt. Mutta nyt on lomalla, ja minä en nyt sitten vaan alkanut laittamaan lapsia nukkumaan. Mies laittoi ne valmiiksi ja nukutti ensimmäisen lapsen. Mutta kun toista toin sitten sänkyyn, että nukutas toikin, niin kysyi vaan, että voiko lähteä pois. Eli tarkoitti, että minä olisin nukuttanut. Kyllä keitti, kun jos minä nyt kerran vuodessa olisin nukuttamatta yhtään lasta, niin siitäkin pitää sitten yrittää miehen kiemurrella pois. Kyllä minä oon ne molemmat lapset yksin nukuttanut niin monta kertaa, että ei voi olla liikaa vaadittu, että mieskin sen tekee kerran elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä en ymmärrä, että mitä se auttaa, että seuraavana aamuna keittiössä ei mahdu enää aamiaista syömään ja illalla on sitten tuplaten siistittävää edessä.
Toki sen ymmärrän, ettei kannata tavoitellakaan kliinisen puhdasta kotia, jos resurssit eivät siihen riitä. Mutta kun on olemassa töitä, jotka tosiaankin vain on tehtävä. Tiskit on hoidettava, tai astiat loppuu pian. Pyykit on pestävä, ettei tarvi lähteä töihin yöpaidassa. Näistä pakollisista nyt puhutaan.
miehen (ja monen muunkin) mielestä ei kaiken tarvitse olla illalla tiptop järjestyksessä.
Miehesi on luultavasti ihan oikeasti poikki iltaisin ja kaipaa tuon hengähdyshetken ennen nukkumaanmenoa jaksaakseen töissä seuraavan päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies hoitaa auton, pihan, puunhakkuut, lämmityksen, lamput ja viemärit, kaiken korjausta vaativan ja työnteon. Minä teen kotityöt.
himmennä valoja niin pöly ei näy.
Me siivotaan kerran viikossa ja se riittää. Ei meillä ole likaista. Sekaista voi olla mutta ei likaista.
Olet itte kehittäny neuroosin kun et voi mennä nukkumaan jos on yksi likainen kahvikuppi pöydällä. Leikkisit lapsen kanssa ja sitte miehen kanssa, niin se on tyytyväisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kahden kanssa ainakaan tarvii siivota ja pyykätä noin paljon. Lelut vaan kerätään.
Vierailija:
miehen (ja monen muunkin) mielestä ei kaiken tarvitse olla illalla tiptop järjestyksessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, että vaatimustasoa voi jossain tapauksissa laskea, mutta ei aina. Ei kai se maailma kaadu, ei, mutta meillä vaan on niin, että jos aamulla on tiskivuori odottamassa, niin aamupalan laitto on hiukkasen hankalaa ja aamu alkaa heti huonosti, koska sotku v..ttaa armottomasti. Pölypallot eivät juurikaan haittaa, mutta illalla koneeseen homehtumaan jääneet pyykit ovat aika ikävä ylläri, varsinkin kun yleensä joku meistä olisi aamulla tarvinnut jotain niistä vaatteista. Niin joo, ja viikkaamatta jääneiden puhtaiden pyykkien vuoren alta onkin sitten kiva alkaa kaivaa jotain tajuttoman ryppyistä paitaa päälleen...Kun on viisi ihmistä saatava syötettyinä ja puettuina ulos kämpästä ennen aamukahdeksaa, niin pakko niitä kotihommia vaan on tehdä ;)
Ap
että ostat lisää kippoja että riittää ja hanki kuivausrumpu. Mies silittäköön omat vaatteensa ja lapsille et hanki yhtään silitettävää, rummusta tulee aivan valmista kamaa, muuta kuin kaappiin vaan.
Vierailija:
himmennä valoja niin pöly ei näy.
Me siivotaan kerran viikossa ja se riittää. Olet itte kehittäny neuroosin kun et voi mennä nukkumaan jos on yksi likainen kahvikuppi pöydällä.
Mun mielestä teillä ollaan himosiivoajia, jos kerran viikossa siivoatte. Meillä siivotaan kerran kahdessa viikossa, mutta siihenkin mies pitää pakottaa, ja kaameella valituksella sitten ehkä osallistuu. Mies siivoaisi max kahdesti vuodessa, jos saisi päättää.
Joten mistä neuroosista sä nyt oikeen syytitkään...
Vierailija:
Miehesi on luultavasti ihan oikeasti poikki iltaisin ja kaipaa tuon hengähdyshetken ennen nukkumaanmenoa jaksaakseen töissä seuraavan päivän.
Ei tässä ole mistään neuroosista kyse, vaan silkasta realismista. Meillä ei pidä olla täydellisen siistiä, mutta jotkut asiat on hoidettava, tai ne kaatuvat seuraavana päivänä niskaan. Meillä on todella tiukka aikataulu viikolla (3 pientä lasta, opiskelevat ja osa-aikatöissä olevat vanhemmat) ja olen todennut, että jos viiden jälkeen alan tiskata edellispäivän tiskejä, niin en saa ruokaa lapsille ajoissa ja sitten joudun jättämään nälkää huutavat lapset isälleen, kun lähden töihin. Onpa kiva kotiinpaluu sitten isillä...Tämä vaan yhtenä esimerkkinä siitä, että asiat nyt vaan on hoidettava ajallaan, koska meidän perheessä sitä aikaa ei enää toiste tule.
Ap
Meillä sovittiin, että mies hoitaa lasten iltapesut, säännöllisesti. Se on edes vähän rauhoittanut tilannetta kun aiemmin hän ei älynnyt oma-aloitteisesti tehdä iltaisin juuri mitään. Ruokaa laittaa jonkin verran, motiivina taitaa olla oman mahan täyttäminen, mutta siinä sivussa saavat lapsetkin. Lisäksi mies on meillä sitä mieltä, että keittiön pitää olla (suht koht) siisti - niinpä minä en siihen useimmiten puutukaan jos muutakin hommaa on, ja ainahan sitä on. Hän puunaa tiskipöytää sitten minua selvästi useammin. Meillä on ollut ihan samanlaista kuin kerroit, mies ei älyä itse tarttua hommiin, vihjeet ei mene perille ja suora pyytäminen on hänen mielestään nalkuttamista ja komentamista.
Helpottaisiko teillä tilannetta yhtään se, että olisi tietyt jutut, jonka yhteisesti sopisitte miehesi tehtäväksi? Sinä voisit olla huoletta ko. homman suhteen (vaatii kyllä asennetta;-), jättäisit vaan sen kylmästi miehesi hoidettavaksi. Ja miehelläsi ei olisi aihetta hermostua siitä, että sinä huomautat asiasta.
Terapeutillakin kävin kerran (oli muitakin syitä), hän ehdotti tähän pulmaan jopa kirjallista sopimusta, jos ei yhteiset hommat muuten suju.