Lue keskustelun säännöt.
Akateemiset sisaret- olenko ollut viisas vai luulenko vain?
04.11.2007 |
Opinnot jäivät gradua ja joitakin kursseja vaille valmiiksi, kun sain ensimmäisen lapsen. Vauvakuume oli niin mahdoton, ettei sille voinut mitään. Sain heti perään toisen ja kolmannenkin. Kaikki kolmen vuoden sisään. Ajatuksena oli se, että olen kotona reilusti tämän viisi vuotta. Sitten menen ja opiskelen lopun rivakasti ja teen gradun jonnekin tilaustyönä. Siitä sitten jalka firman oven tai jonkun muun firman oven väliin. Kaikki ajattelevat, että lapset on tehty ja voin antaa ymmärtää niin. Tosiasiassa vielä pari olisi toiveissa. Eli ensin kunnolla työelämään kiinni ja sitten taas äitiys-ja hoitovapaakausi. Miltä kuulostaa? Minusta tulee YTM
Kommentit (4)
yksi, jolla neljä lasta ja jossain väleissä olen töissäkin pyörähtänyt. Minulla on vakityö, mikä on jotenkin auttanut asioita. Mieli on rauhallinen. Uran tekeminenkin joskus siinteli mielessä, mutta pohdin tiukasti, jos saan VAIN toisen lapset vai upean uran, kumman ottaisin. Helppo päätös. Kun olen ollut sekä vauhdikkaissa töissä että pelkästään kotona huomaan, että sellainen upea ura + läsnäoleva levännyt äiti yhdistelmä olisi minulle lähes mahdottomuus.
Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Minulle se on ji nyt tuonut mm sen, että olen oppinut arvostamaan kokonaan toisenlaisia asioita kuin ennen. Silti pohdin, josko jossain vaiheessa tekisin muutakin kuin sitä työtä, johon vuosia sitten vasat avlmistuneena menin. Sitä työtä olen tehnyt vain muutamia katkonaisia pätkiä. Ikää on jo kohta 40... olen tosin kotoa käsin hääräillyt yhtä ja toista, josta saattaa myöhemmin uran kannalta olla hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin opiskella vasta varttuneemmalla iällä uudelleen. Sain esikoisen 29-vuotiaana ja menen opiskelemaan, kun olen 34 vuotta. Jos olisin tehnyt elämässäni toisenlaisia ratkaisuja olisin varmasti ratkaisut tämänkin toisin. Nyt tuli kuitenkin kiire, koska arvostan lapset uraa korkeammalle. Lisäksi pelkäsin, että jos lasten saamisessa tulisi ongelmia niin vuodet eivät ainakaan parantaisi asiaa. Näin sitten päättelin, että on parempi saada lapset putkeen ja lyhyillä väleillä- aika ei muuten yksinkertaisesti riitä :)
Täällä VTM, joka teki eri tavalla. Tein opinnot valmiiksi, sain vakiduunin jota tein noin vuoden ennen äitiyslomaa. Ykkösen ja kakkosen välissä kävin hetken töissä, nyt taas jo pari vuotta kotona ja kolmas " tekeillä" .
Kotonaoloa tulee viisi vuotta putkeen, jos tärppää pian. Itseäni pelottaa työelämästä tipahtaminen, työelämään palatessa olisin 34-35 v. Toisaalta paikka odottaa siis edelleen. Teen myös freehommia kotoa käsin ja ehkäpä myös valmiiksi kesken jääneen toisen tutkinnon (kandi), katsotaan.
Loppujen lopuksi teki niin tai näin, niin eiköhän sitä asiat lutviudu - jokainen taitaa omalla kohdallaan pyrkiä varmistelemaan ja järkeilemään ehkä liikaakin...