Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatuspulma, auttakaa! 5-v. " kantelee" minulle, että isä puristaa kädestä liian kovaa tms. Mitä minun pitäisi tehdä?
04.11.2007 |
Tätä ei onneksi ole tapahtunut usein, mutta tänä aamuna viimeksi tapahtui. 5-v. tuli valittamaan minulle, että isi puristi kädestä ja se sattui. Kerran aikaisemmin (yli vuosi sitten) hän tuli itkien kertomaan, että isi löi (!) päähän.
Tuosta lyömisjutusta tietenkin aikanaan pillastuin ja menin välittömästi kysymään mieheltä, oliko hän lyönyt lasta. Kun asiaa selviteltiin, kävi ilmi, että mies oli kevyesti läpsäyttänyt raivoavaa lasta päähän ja sanonut, että ole nyt jo hiljaa. En tietenkään hyväksynyt sitä, vaikka kyseessä olikin kevyt läpsäytys. Mies pyysi lapselta anteeksi, myönsi virheensä ja asiasta päästiin yli.
Tuon jälkeen olen kuitenkin tullut tosi " allergiseksi" kaikelle vastaavalle. Kun tänä aamuna lapsi tuli kertomaan isin puristaneen hänen kättään, nousi vanha ahdistava tunne taas pintaan. Tällä kertaa asia oli mennyt niin, että tyttö oli kerran nipistänyt isäänsä, mennyt pois ja tullut käsi ojossa takaisin sanoen " mä nipistän sua taas" . Silloin isä tarttunut tytön ranteeseen ja estänyt tätä nipistämästä. Ilmeisesti ote oli ollut sen verran napakka, että se sattui tyttöön. Minusta nyt tuossa ei ole sinänsä mitään kovin ihmeellistä - olisi varmasti itsekin puolustautunut tarttumalla lapsen käteen.
Mutta se mikä minua tässä huolestuttaa on se, MIKSI tyttö tulee kertomaan näistä minulle ja mitä minun pitäisi tehdä?! Pelkääkö hän isäänsä vai mikä on??? Mieheni on mielestäni hyvä, hellä, osallistuva ja oikeudenmukainen isä, ja siksi vähän huolestuttaakin, että enkö sitten tiedäkään kaikkea. Vai olenko vainoharhainen? En tiedä miten toimisin, että tytön silmissä äiti ja isä olisivat samalla, oikeudenmukaisella puolella (ei siis toisiaan vastaan), mutta toisaalta haluan tietenkin huolehtia, ettei tyttö joudu kärsimään jos hänellä on oikeasti hätä! :(
En tiedä kuulostaako tämä ihan kahjolta ja olenko vain yliherkkä. Mutta onko normaalia, että lapset " kantelevat" toisesta vanhemmasta toiselle? Ja ennen kaikkea: mitä siinä tilanteessa pitää tehdä? Minua ahdistaa sekin, että tiedän tytön vaistoavan oman huoleni asiasta, mikä saattaa paisuttaa koko jutun. Oloni on niin ristiriitainen siksi, että tiedän/luulen mieheni olevan hyvä isä, mutta mielessäni velloo epäilys, ettei hän olekaan. Panikoinko turhasta??????
Asiallisia vastauksia, kiitos.
Kommentit (3)
Kantelu loppuu kun sanot lapselle, että sinä itse yritit nipistellä isää ja isä otti sinua kädestä kiinni sen takia. Eli et mene lapsen puolelle tuossa tilanteessa, vaan asia selvitetään puolueettomasti ja myös lapselle tehdään selväksi, että hän toimi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella vaikuttaisi, että ei ole, vaan lapsi kantelee, koska haluaa sinut puolelleen. Olen itse suuresta perheestä ja muistan kun nuorimmilla oli kanteluvaihe. Aina jos joku oli eri mieltä tuon ikäisen kanssa tai hän ei saanut mitä halusi, lähdettiin kantelemaan jollekin kuinka väärin on taas kohdeltu. Parhaillaan mentiin äidille kertomaan, että veli kiusaa. Sitten kun äiti sanoi, että itse ensin teit jotakin (mitä milloinkin), mentiin isälle kertomaan, että äiti kiusaa. Ja sieltä taas siskolle kertomaan, että isä kiusaa jne.:D
Oltaisiin varmasti oltu aika sodassa, jos joka ikinen kerta oltaisiin hermostuttu sille, jonka nuorimmainen oli kokenut tehneen suurta vääryyttä.
Tätä ei tietenkään voi soveltaa tilanteissa, joissa on jostain oikeasta väärin tekemisestä kyse.
Alue: Aihe vapaa
Mutta jutelkaa, jokainen sanoo mielipiteensä asiasta, tyttökin sen verran iso, että pystyy osllistumaan keskusteluun.