Mita ajattelet lapsesta/perheesta jos lapsella selkeasti erityistarpeita kuten kaytoshairio, aggressiivisuutta, ylivilkkautta, estottomuutta?

Ap:n kuvaamat oireilut voivat johtua monestakin eri syystä. Joka tapauksessa arvostan tätä perhettä, jos se hakee itselleen apua.

minulla on neurologisesti erityistarpeinen lapsi, siis HFA, korkeatasoinen autisti. Älykäs, mutta haastava lapsi ja kaikenlaista häiriöksi tulkittavaa käyttäytymistä on. Nykyään sellaista ei kuitenkaan enää pidetä vanhempien aiheuttamana ja yksi kriteeri diagnoosille onkin, ettei käytökselle selvästi ole jotain muuta syytä. Eli meidätkin on tutkittu ja ihan kunnon vanhemmiksi havaittu. Siitä olisi mustaa valkoisella, mutta enhän minä nyt sentään ryhdy sairaalan epikriisejä kaikille naapureille ja päiväkotikaverien vanhemmille tai puistotuttaville esittelemään! joten suurin osa ei tiedä, onko meillä hattu apua vai ei, tai mikä meidän perheen ongelma on vai onko sellaista, eikä se heille kuulukaan.

Enkä ole huomannut ympäristön suunnalta mitään ihmettelyä. Kai se johtuu siitäkin, että lapseni on kaksonen ja ihmiset yleensä tietävät, että kaksosilla voi olla kaikenlaisia ongelmia...



Itsekin tiedän muita erityislapsia ja heidän perheitä enkä ajattele heitä ainakaan pahalla. Jos vanhemmat muuten vaikuttavat fiksuilta ja " normaaleilta" niin en ainakaan tuomitse vanhempia!!!

Jos hakevat lapselle apua, niin kunnioitan ja arvaan että raskasta on.

jos eivät suostu hakemaan apua, vaan väittävät ettei alpsella ole mitään vikaa, niin suututtaa

monesti olen syyttävät katseet selässäni tuntenut että mietin ajatellaanko aina että vanhemmissa on vika?

Jos vanhemmilla on selvästi pallo hukassa, niin en osaa pahemmin heitä arvostaa, valitettavasti.