Olen tullut siihen tulokseen, että kehä3:n sisäpuolella

Ja tunnetko sinä tälläisiä luonnosta täysin irtaantuneita?

Ihastelevat ensilunta. Tänään juuri mietittiin eläinten talvipukuun vaihtamista, kun näimme oravan, jolla oli jo vähän harmaata turkissa. Mummolasta (mummo asuu Töölössä) tullessa lapset tunnistivat mm. naakan ja miettivät, etteivätkö ne muuta etelään. Pihapiirissä pyörii fasaaneja ja rusakkoja pienempien ötököiden lisäksi.



Puitakin osaavat tunnistaa, mm. hevoskastanjan, kuusen, verivaahteran jne. Tarhasta käyvät viikoittain metsäretkellä. Helsingissä asumme.

ja käyttäytyy kuin idiootit kauppakeskuksissa, eikö totta? Jos lapsi perheineen sattuu asumaan kaupungissa, varsinkin pääkaupunkiseudulla, eikö ole ihan luontevaa, että liikkuu pääasiassa siellä? kaupunkilaislapsi nyt vaan elää ja oppii pärjäämään ihan erilaisessa ympäristössä kuin maalaislapsi, mikä siinä on niin kauheata?

Voihan sitä olla äitejä, joilla ei ole mielikuvitusta ulkoiluasioissa, mutta kotiäitivuosinani me kävimme kesäisin Suomenlinnassa (rattaiden kanssa ilmainen reissu lautalla) ja meillä oli vuosikortti Korkeasaareen. Keskuspuistossa näkee hevosiakin ja on vaihtelee maastoa.



Meren rannalla voi käyskennellä eri vuodenaikoina. Ja sitten on vielä kaikki kasvitieteelliset puutarhat ja muut jos kyllästyy kotimaisia kasveja tiirailemaan. Helsingissä on myös kymmeniä leikkipuistoja, olemme käyneet useissa niistä tutustumassa.



Enemmän vaihtoehtoja meillä on kuin pienellä paikkakunnalla.

olen asunut vantaan hämeenkylässä, jossa on vieressä enemmän peltoja, maataloja ja metsiä kuin kerrostaloja.

Nyt asun nurmijärvellä jossa paljon enemmän kerrostaloja, aika samantyyppistä kuin hämeenkylässä mutta huonommat liikenneyhteydet :)

eläinrääkkäystä! Apinat kiipeilee paljaalla kalliolla, oikeasti ne hyppisivät puissa.

kyllä se taitaa enemmän olla ihmisestä kiinni. Hesassa on hienoja paikkoja, joissa voi käydä luontoa ihastelemassa, jos haluaa!!



nimim. ei hesalainen

Pipo tiukalla hieman tällä avauksen tekijällä. Hänen tekstistään paistaa heti, että hänen mielestään on vain yksi ja ainoa oikea tapa elää, hänen LUONNONLÄHEIÄNEN elämäntapansa! Hurraa luonto!

mutta Korkeasaaren eläintuntemus tai jänis asfaltilla ei ole kyllä ihan sitä mitä mun mielestä ihmisen pitää luonnosta tunnistaa.

Tarkotan just tätä pikkuötökkä-juttua. On ihan fiksua, että lapsi tietää mikä sirittää, kun kuulee heinäsirkan tai voi tehdä kukkaseppeleen ja tuntee siitä ainakin muutaman kukan.



Pidän tällästä helsinkiläiselämää vaan aika köyhänä. Kaikki kokemukset on teennäisiä ja paikat tekemällä tehty.



Ja Suomenlinna-esimerkkikin. Siellähän on joo kiva käydä, mutta ei se kyllä luontoretki ole.



Ja mähän pyysin pääkaupunkilaiten näkemystä asiasta avauksessani. Joten ei mun pipo kauhean kireällä ole, koska haluan kuulla muidenkin kokemuksia. -ap

Ihan oikeaa luontoa löytyy Helsingistäkin. On metsiä ym. Ja esim. Nuuksio Espoossa. Käypä joskus jossain lähiössä, voit yllättyä.

meillä lapset elävät melkein kuin maaseudulla. Pihassa ja lähimetsissä rymyävät lähes aina... ötökät, perhoset, kasvit ja seudun eläimet ovat tulleet hyvinkin tutuksi. Omalla kasvimaalla kasvatetaan kaikenlaista ja heillä on siellä omat palstat. Eivät kulje hienosteluvaatteissa vaan ulkotamineissa, paitsi silloin kun lähdetään sellaiseen paikkaan mihin ne laitetaan - olen myös huomannut, että naapurin lapset tekevät ihan samoin.



Ja tää kaikki 5km Helsingin ytimestä. Ehkä ihan kivikeskustassa lapsille voi kydä noin, mitä ajattelit, jos vanhempansa ei ole luontoihmisiä.

Onko oikeaa luontoa vain täydellisesti hoitamaton metsä? Taitaa löytyä sitten aika vähän luontoa Suomesta..



Vai eikö saaristo siis ole ollenkaan muuta kuin keinotekoista luontoa? Luontoa löytyy siis vain sisämaasta?

Tai googlatkaa earthmaps vai mitälie satelliittikuvia pk-seudustamme.



Huomaatte, että kehä III:n sisäpuolella on järkyttävän paljon metsiä ja peltoja. Ns betoniviidakkoa on ehkä kilsan pari säteellä Stockan kellon alta, sitten alkaa pöpelikkö.

Helsingissäkin heinäsirkat sirittävät. Meidän helsinkiläismuksut jopa tietävät, miten ne sen äänen tekevät. Kukkaseppelettä en osaa tehdä minäkään, vaikka asuin maaseudulla 500 asukkaan kylässä lapsuuteni. En tajua, miten se voi olla luonnon arvostamisen mitta.



Eivät kaikki maalaisetkaan ole nähneet emakon porsivan tai osaa lypsää tai jotain vastaavaa... Kyllä se luonto on siinä jokaista ihmistä lähellä. Se, miten siellä luonnossa liikkuu saa olla henkilökohtainen valinta.

En myöskään kärsi siitä mitenkään, mulla on paljon muita asioita joista tiedän ja jotka kiinnostavat mua.