Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö välillä puhua haluttomista miehistä?
02.11.2007 |
Olenko ainoa nainen, joka kärvistelee yksin, koska miestä ei haluta? Joka ikinen päivä täytyy yrittää unohtaa omat tarpeet, koska ei edes uskalla enää tehdä aloitetta? Olen jo alkanut pelkäämään aloitteen tekemistä, koska aina tulen torjutuksi.. Onko eroaminen oikeutettua vain siksi että ei saa seksiä? Vastailkaa ja kertokaa mielipiteitä sekä omia kokemuksia! Haluaisin todella kuulla olenko ainoa tässä onnettomassa tilanteessa? Välillä tuntuu, että olisin aivan valmis pakkaamaan tavarani ja lähtemään, mutta kun on niitä tunteita kuitenkin.. Jotenkin tuntuu niin epäreilulta ajatus, että parikymppisenä joutuu luopumaan seksielämästään. Eihän meillä ole kuin yksi elämä, ja siitä pitäisi kuitenkin saada nauttia, vai mitä?
Olin aivan kauhuissani viimeksi kun kävin baarissa(käyn ehkä kahdesti vuodessa). Miehet olisivat olleet kiinnostuneita minusta. Olin jo aivan unohtanut, että niinhän se oli ennenkin. Itsetunto on vaan niin jotenkin nollassa, että olin aivan hämillään. Kyllähän se toki imartelee, mutta sitten miettii että miksei se oma mies näe minua seksikkäänä.. Ja taas masentaa..
Kommentit (24)
Pieni toivonkipinä heräs, että tämä voi vielä helpottaa ja tilanne parantua. Kyllä meilläkin mies nauttii seksistä silloin kun sitä harrastetaan, mutta sen aloittaminen on se ongelman ydin. Juu, olen huomannut että suuseksi on varma keino saada kunnon seisokki. Mutta kun.. Mua jotenkin hävettää suoraan käydä muniin kiinni. Yritän vaivihkaa vihjailla ja odotan että saisin jotain vastakaikua. Vaikka mua itteä ei haittais sellainen suora aloite, miehen puolelta. Entä jos se silti torjuu, jos yritän ottaa suihin? Silloin mä en varmasti enää uskaltais tehdä aloitetta ja itkisin varmaan viikon...:´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, joiden mielestä vähemmän haluavan on tyydytettävä enemmän haluava puolisonsa, koska " haluilleen ei mitään voi" : oletteko todella valmiita siihen, että saatte pelkkää sääliseksiä? Minä en olisi valmis siihen, enkä myöskään sitä antamaan (ja olen elänyt sekä suhteen haluttomana että enemmän haluavana osapuolena, tosin eri suhteissa). Miten halun voisi sytyttää velvollisuudesta, jos ei sitä kerran voi sammuttaakaan? Kuka haluaa seksikumppanin, joka näyttelee sängyssä?
Mielestäni suhde, jossa seksi perustuu toisen osalta puhtaasti velvollisuuteen ja toisen osalta puhtaasti oman fyysisen tarpeen tyydyttämiseen, ei ole mistään kotoisin. Jos siis tilanne on pysyvä tai pitkäaikainen.
N31
Tällöin voisi se kipinä tulla takaisin, tiedä sitten. Mutta paremmalta se tuntuisi, kun totaalikieltäytyminen. Minä arvostan ainakin eniten yrittämistä, ja sitä että kunnioittaa toisen toiveita/haluja. Jossei sitten kokeilemisenkaan jälkeen toimi, ja aitoa intohimoa löydy, sitten lienee parempi erota (ellei ole tuollaisessa suhteessa valmis elämään).
Mutta vaikeita asioitahan nämä on. Been there, done that. Silti yhtä tyhmänä.
meillä syynä on, luultavimmin, miehen häpeä omasta ulkonäöstään ja luonne on tipitarkka, haluaa aina tietää mitä tapahtuu, menee pasmat sekaisin jos joutuu " näyttämölle" yllättäen. hänellä vie päässä olevat työhuolet tai " suorituspaineet" seisokin pois.
Saan seksiä useita kertoja viikossa, mieheni kyllä rakastaa minua ja nauttii seksistä, mutta hän on estoinen, ja tämä vaatii minulta paljon aktiivisuutta. Onneksi olen sitä luonnostaan.
antaessaan saa ja iloista antajaa Jumala rakastaa ;.)