Olenko valmis äidiksi, 3, kerran??

kolmannen, eikö?

mutta kannattaako lasta tehdä jos siihe ei ole valmis?

Siis, en pahalla tarkoittanut. Vaan mieti rauhassa jonkin aikaa lapsen tekoa ennen kuin alatte yrittämään :) Sulla kuitenkin on vielä aikaa!

ei siitä ole kiinni, mutta aina kun ajatus rakaudesta/lapsesta tulee mieleeni, halauaisin ottaa kaiken irti "vapaasta ajastani". Kun esim. kuulen ystävilläni olleet hvät bileet. mietin istä olnjääny paitsi, enkä "oi kuinka ihanaa kun mulla on ihka oma perhe!"

Siis;rakastan mietsäni ja lapsiani yli kaiken, mutta silti kaihoan noruuden huumaa ja vapautta. Onko nykyolotilani ohimenevä vaihe, vai uskallanko odotta sitä oikeää hetkeä ja fiilistä kolmannen lapsen hankkimiseen??

Et sä sitä aikaa enää koskaan takaisin saa, vaikka kuin "kännäisit".



Sinuna hankkisin muunlaista "sivistynyttä" seuraa. ;-)

Eli jossa voit oikeesti toimia ikäisesi tavoin.



Mikä sulle on loppujen lopuksi tärkeää?

Etkö osaa arvostaa sitä mitä sinulla on, koska olet liian tiiviisti kiinni miehessä/lapsissa?



Viimesetkin 70-lukulaiset on kohta kolmekymppisiä, joten eiköhän se ole teidän isompien näytettävä mallia miten sitä aikuisena toimitaan ja vastuuta kannetaan!



Vielä 29-vuotias 4-lapsen äiti.

En ole koskaan halunnut olla aikuinen tai käyttäytyä aikuismaisesti.Minulle se ei ole tavoite tai ideaali. ideaali ja tavoite sen sijaan oilisi onnellisnen elämä ja tyytyväisyys omaan persoonaan ja elämään omissa puitteisani, mutta pelottaa jos niin ei käykään?? Olenko ikuinen teinari, vai onko minulla toivoa? Ja siis normielämääni olen oikein tyytyväinen, menojalka vaan tuppaa vipattamaan kun muillakin on mukavaa...

Miksi tuollaisen ihmisen pitäisi enempi lapsia hommata? Kovin ovat pieniä jo olemassaolevat lapsesikin. Vai että kännäys on niin hienoa, että siitä jää paitsi... huh huh. Olen 30v ja lapseni ovat molemmat jo koululaisia. Kännäämään ei kiinnosta lähteä,

melkein 8 vuotta sitten lapsettomana.

Ei yhtään lasta lisää tuollaiselle ihmiselle.

kerran olet tollanen pultsarijuoppo???

paitsi minut. Olen ihan sama ihminen kuin ennen lapsia, tykkään bilettää ja juhlia ja olla ihmisten seurassa. Taidan olla ainoa. Ja aion sitäpaitsi hankkia sen kolmannenkin lapsen, jos en muuten niin teidän tiukkapipojen kiusaksi.

Kannattaa kuitenkin miettiä, että haluatko/jaksatko olla sen vauva-ajan sitten kotona.

Kyllä sitten ehtii taas bilettääkin, jos jaksaa odottaa siihen että vauva vähän isompi. Miksi muka äitiys tarkoittaisi sitä ettei IKINÄ saa käydä missään? Ja miten se että käy kerran pari kuussa baarissa muutamalla tekee ihmisestä alkkiksen? :D Monet isät käy lähes joka vkl. Mitä tekin niitä juoppoja hyysäätte?

Kyllä mä jaksan raskauden ja vauva-ajankin miihata kotona, ei ongelmaa. Lähinnä mua just ihmetyttää se, ettei muilla äideillä tunnu olevan mitään intoa kodin ulkopuoliseen elämään- Koen olevani outolintu, mutta kiva kuulla että joku muukin ajattelee samoin kuin minä.



Mä vaan nautin ihan hirveästi, että pääsen olemaan jotain muutakin kuin äiti tai vaimo, esim. höpöttelemään kavereiden kanssa ja parantamaan maailmaa.

Lapsia on neljä ja ovat jo kaikki suht isoja (vanhimmat jo itsenäistymässä). Olen aina viihtynyt myös baareissa. Käyn melkein joka viikonloppu ainakin toisena iltana vetämässä kunnon känät. Ehkä mä sitten olen huono äiti jonkun mielestä, mut viis siitä. Pääasia, et lasten ja miehen mielestä olen ihan ok ;) ja kaikki asiat on muutenkin mallillaan. Olen vaan aina mielelläni käyny viihteellä ja en aio siitä luopua ennenku haudassa.



Meillä on viides vauveli suunnitteilla :) Niin ja mies ei juo muuta kuin muutaman oluen viikonloppuisin, et aina meillä kotona kontrolli pelaa ;)

Että pääsisi bilettämään. Kolmas vauva kyseessä ja aikasenpina kertoina olen ollut jo aikaisemmin juhlimassa, mutta nyt olen päättänyt odottaa että saa lähteä ihan rauhassa eikä tarvi miettiä huoliiko se sitä pulloa.

Ja uskon että käy kuten aienminkin että siihen kyllästyy ja vauva ja raskaus tuntuisi taas mukavalta.

Käyn baarissa yleensä ehkä n kerran kahdessa kuussa joskus useamminkin. Ja minusta minulla on siihen oikeus vaikka äiti olenkin. Lapset yleensä mummolassa hoidossa että saa sitten aamullakin levätä.

Silloin kun esikoinen oli pieni teki enemmän mieli käydä, mutta nyt kun osa kavereistakin on perheellisiä tulee harvemmin lähdettyä.

Täällä aina haukutaan alle 3-kymppisenä lapsen saaneet teineiksi, jotka eivät ole vielä ehtineet mennä, elää ja juhlia.



Taitaakin olla toisinpäin...?