Miten saada mummu tajuamaan että lapseni ei ole mikään vauva jota syötetään ja annetaan kaikki periksi?

ja sano miten pahalta sinusta tuntuu että vesittää sinun kasvatusperiaatteitasi. Mä ainakin ehdoton siinä, että vaikka isovanhemmilla joskus herkutellaan ja hemmotellaan niin rajoista ja tietyistä säännöistä on pidettävä kiinni!!!

Meistä ainakin on ihan luonnollista, että isovanhemmat hemmottelevat ja mummoloissa saa herkkuja ja karkkia, vaikka kotona ei saakaan. Ovat nuo jo parivuotiaasta oppineet itsekin tajuamaan, että mummoloissa on eri säännöt kuin kotona.

Ja ovat onneksi sen verran fiksuja, että tietävät siellä olevan eri säännöt kuin kotona ;)

Vierailija:

Meistä ainakin on ihan luonnollista, että isovanhemmat hemmottelevat ja mummoloissa saa herkkuja ja karkkia, vaikka kotona ei saakaan. Ovat nuo jo parivuotiaasta oppineet itsekin tajuamaan, että mummoloissa on eri säännöt kuin kotona.

Eikö oikeasti ole mammalla suurempia huolia, kuin laskea mummolassa syötyjä karkkeja? Ette siellä varmasti ole joka viikonloppu (?) ja kyllähän isovanhemmat haluaa antaa vaikka kuun taivaalta lapsenlapsilleen. Itse antaisin mitä vain että pojallani olisi joku joka häntä palvoisi ja syöttäisi vaikka sitten karkkia. Oma äitini on jo poissa ja isä asuu kaukana, eikä osallistu elämäämme mitenkään. Miehenkin vanhemmat 4000km päässä. Rakkautta se vain on kun " lellii" . Uskon myös että hyvin pian lapset ymmärtävät että kotona jokatapauksessa ei tehdä niin kuin mummolassa.

Me kävimme ennen kerran viikossa, menimme puolenpäivän aikaan ja olimme iltaan asti. Mummolle ei vain ole mennyt millään perille että lapset eivät ole syöttöporsaita, joten emme käy enää niin usein. Kun niille on pakko aivan jatkuvalla syötöllä antaa pullaa, keksiä, karkkia, jätskiä, vaikka mitä, koko ajan on kädessä jotain mässytettävää. Mielestäni viikoittainen seitsemän-kahdeksan tunnin mässäily on aivan liikaa 2- ja 4-vuotiaille, sekä ruokailutottumusten että hampaiden kannalta. Lapset kyllä olisivat onnellisia pelkästä mummon huomiostakin, mutta mummon on pakko lahjoa heidät herkuilla. Ikävää että tämä ongelma rajoittaa kanssakäymistämme, mutta muuta ratkaisua en ole keksinyt, kun asiasta keskustelu ei auta kuin pari viikkoa ja sitten tilanne on taas entisellään.

Lapsi joskus siellä kompastui vähän maton reunaan, ja päästi pienen itkun, niin johan mummo linkutti keittiöön ihan hädissään sössöttäen, että mitä sille nyt antaisi, mitä antaisi, missä on piparia...



Sen jälkeen neuvottiin anoppia, että jos lapsi itkee, niin sen voi ihan vain ottaa syliin ja silitellä ja lohdutella. Ei tarvi joka inahduksesta etsiä makeaa suuhun.

joka 2v:na seisoi mummon työpöydällä ja haki yläkaapista karkkia, komentaen minua, että tämä kaappi on sellainen, että tänne ei saa katsoakaan muut kuin hän ja mummo.

Me lähdettiin tuossa eräänä iltana anoppilasta ajamaan kotiin niin, että ehditään syödä iltapala jne ennen nukkumaanmenoa.



Anoppi oli sitten päättänyt, että on tosi fiksu ajatus antaa alle 3-vuotiaalle matkaevääksi jutoava jogurtti (matkaa 15km, eli tosiaan mitään ' matkaevästä' ei edes tarttis!).. Eikä mulle sanonut mitään, että pisti lapselle sellaisen käteen, kun nosti istuimeen.



Mua sitten odotti iiiihana yllätys kun kotipihalla huomasin, että lapsi, istuin ja auto olivat aivan jogurtissa.. Argh! Lapsi siis osaa normaalisti pöydän ääressä juoda tuollaisen ihan siististi, mutta ilmeisesti oli heilahtanut liikkuvassa autossa.. Ja mä en tietenkään pimeässä huomannut mitään.. Menipä sekin ilta mukavasti pyykätessä!

sokeripommia on NIIN outo. Onko se joku suurten ikäluokkien juttu? Että kun 50-luvulla saatiin jotain sokeripitoista, ilmassa oli suuren uhreilujuhlan tuntua. Mikähän tätä vastaa sitten kun me ollaan mummoja? En nyt ihan heti keksi. Mikä on se superhemmottelun muoto? Tungetaan kakarat vaahtokylpyyn ja sytytetään kynttilät?

Vierailija:

sokeripommia on NIIN outo. Onko se joku suurten ikäluokkien juttu? Että kun 50-luvulla saatiin jotain sokeripitoista, ilmassa oli suuren uhreilujuhlan tuntua. Mikähän tätä vastaa sitten kun me ollaan mummoja? En nyt ihan heti keksi. Mikä on se superhemmottelun muoto? Tungetaan kakarat vaahtokylpyyn ja sytytetään kynttilät?

Kokoajan pitää syödä jotain,pullaa,keksejä tai suklaata,karkkia. Kun sanoin asiasta hänelle niin hän vaihtoi herkuty tavalliseen ruokaan ja voileipiin. Mutta ei vieläkään tajua että lapsille ei tarvitse syöttää jotain kerran tunnissa!!!

Vierailija:

Me lähdettiin tuossa eräänä iltana anoppilasta ajamaan kotiin niin, että ehditään syödä iltapala jne ennen nukkumaanmenoa.

Anoppi oli sitten päättänyt, että on tosi fiksu ajatus antaa alle 3-vuotiaalle matkaevääksi jutoava jogurtti (matkaa 15km, eli tosiaan mitään ' matkaevästä' ei edes tarttis!).. Eikä mulle sanonut mitään, että pisti lapselle sellaisen käteen, kun nosti istuimeen.

Mua sitten odotti iiiihana yllätys kun kotipihalla huomasin, että lapsi, istuin ja auto olivat aivan jogurtissa.. Argh! Lapsi siis osaa normaalisti pöydän ääressä juoda tuollaisen ihan siististi, mutta ilmeisesti oli heilahtanut liikkuvassa autossa.. Ja mä en tietenkään pimeässä huomannut mitään.. Menipä sekin ilta mukavasti pyykätessä!

Olet varmasti todella kiitellyt. Tähän asti olen onneksi ehtinyt toppuutella kun äitini on yrittänyt antaa lapsille syötävää autoon (puolen tunnin ajomatka, mummilla on juuri mässätty aivan riittävästi joten evästä EI tarvita). Minulle hän kyllä antaa vaikka mitä karkkia aina evääksi jos vaikka vien lapset hänelle hoitoon ja lähden kampaajalle tai vaikka lääkäriin. Siinä kampaajan tuolissako minun pitäisi mättää suklaata naamaan ;o)

Se kyllä suututtaa kun mummo ei vähääkään katso mitä lapset sotkevat syödessään. Laitankin sinne aina huonoimmat vaatteet päälle, koska lapset ovat aina yltäpäältä suklaassa, rasvassa, hillossa jne. Ei puhettakaan että syötäisiin pöydän ääressä ja käytäisiin käsienpesulla ruokailun jälkeen.

7

Relatkaa vähän.