Aika iso osa identiteetistäni perustuu siihen, että olen kaunis ja hoikka.

Olin koko aikaisemman elämäni perustanut siihen, että kroppani on kunnossa - elämä mallillaan. Olimme menossa mieheni kanssa kylpylään ollessani rv about 18. Kulutin hirveästi aikaa miettimällä mitähän ihmiset ajattalevat kun minun vatsani pömpöttää, voi, voi toivottavasti ne tajuaa että mä oon raskaana, enkä näin lihava jne.

Mutta toinen raskaus olikin sitten jo helpompi, elämässä oli muutakin sisältöä esikoisen kanssa touhutessa. Ja kolmatta odottaessa... ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä muut ajattelevat raskausmuodoistani...

hankkikaa elämä laihat ja kauniit.

tässä avauksessahan oli juuri kyse siitä, että ap tietää ongelmansa!



Mun identiteetti on vuosia perustunut siihen, että olen nuori! olen ollut se nuorin "ihmelapsi" monessa paikassa, työyhteisössä ja eräissä muissa viiteryhmissäni. Nuoruus vaan taitaa olla aika katoavaista...

En olisi mitään jos en olisi enää kaunis enkä hoikka... Olen vain liian kiltti tyttö kauniissa paketissa. Lapsia on mutta en ole menettänyt ulkomuotoani.

Aika turhalta kuulostaa sun elämäsi. No kukin tavallaan. Oikeasti ihmiset ei todellisessa elämässä kiinnitä huomiota toisiinsa, kun kaikki miettii "iik, miltä mä näytän".



Niin turhaa. Tulis se lama niin ihmisillä olisi oikeita murheita.



T. Normaalipainoinen (jos se sua kiinnostaa)



Tää tais olla sittenkin provo....

Eihän raskaus välttämättä pilaa ulkonäköä ollenkaan!



Jos sulle tulee vaan vatsa, sehän on tosi timmin näköistä. TOivottavasti et levähdä joka suuntaan.

Kun ihminen on nuori ja kaunis niin pienen osan elämästään. Enkä nyt sano, ettei vanhempi ihminen voisi olla kaunis, mutta tässä puhutaan nyt varmaan kuitenkin siitä perinteisestä nuoruuden kauneudesta? Väistämättä kroppa alkaa repsahtamaan ja tietyssä iässä huomaa, että nuoremmat miehet ei enää katso samalla tavalla, tai kukaan mies! Kannattaa ap tosiaan työstää minäkuvaa, ettei sitten keski-iässä ala tosissaan ahdistaa. :/

ole tutustumisen arvoinen...

joillakin identiteetti perustuu hienoon autoon tai statukseen



sinulla on jotain josta voit olla ylpeä ja iloita: Hoikkuus ja kauneus.



Kummallista miten on repsahtaneita naisia jotka eivät tee mitään ulkonäonsä eteen

Minun identiteettini perustuu itseymmärrykseeni paikastani maailmankaikkeudessa, suhteessa ympäröiviin ihmisiin, aatteisiin, osaamiseeni, paikkaani sukuni ja perheeni jäsenenä, tunne-elämääni, käsitykseen asemastani ekologis-sosiaalis-sosiologisessa lokerossa ja kykyyni toimia näistä lähtökohdista käsin. Ulkonäkö, autot ym osallistuvat tähän vain pieneltä osin osana sosiaalis-sosiologista lokeroa.



On aika köyhää, jos ulkonäkö tai auto riittää täyttämään koko minäkuvan tilakapasiteetin. Mistä sellaisen ihmisen kanssa juttelee: no, ainakin ulkonäöstä ja autoista. Öh.

Jos kerran itse on huomannut asian tilan ja sen tunnustanut itselleen, niin toivoa on:)

On ihanaa jos tuntee itsensä viehättäväksi ja kauniiksi, mäkin haluaisin saada 10kg pois ja nauttia enemmän ulkonäöstäni- on vaan järkyttävän vaikeaa. Nuorena olin tosi kaunis ja tajusin tuon saman, että keskusteluissa musta ei ollu mihinkään, olin tottunut olemaan kaunis ja kiltti ja kun muita miellyttää, ei tosiaan ehdi kokea, oppia, ymmärtää yhtään mitään. Ratkaisu sun ongelmaan on mun mielestäni se, että rupeat miettimään mitä tykkäät TEHDÄ ja sitten teet sellaisia asioita. Ja vähän voi myös miettiä omaa historiaansa, unelmiaan ja varsinkin pelkojaan. Juuri pelkojen kautta alkaa ymmärtää muita ja maailmaa.



Älkää hyvät naiset jääkö alisuorittaviksi koriste-esineiksi vaan nauttikaa omasta elämästänne!

muusta, tasapainoisista ihmissuhteista ja siitä että teet juuri siitä mikä itseäsi kiinnostaa. elämä opettaa.

Jos identiteetti rakentuu vai nyhdelle osa-alueelle, niin silloin identiteetti ja itsetunto on myös haavoittuvainen, jos yksi osa-alue kuten ulkonäkö menee ylitse muiden. Kauneus on katoavaista...Ja voihan raskaana ollessakin kaunistautua ja käyttää kauniita, trendikkäitä vaattteia.

kun aikanaan vanhenet, keksit taatusti muutakin sisältöä, ei siihen enää kauan mene. Itsellä oli vähän sama juttu. Olin tottunut kaikkialla mihin menin olemaan se keskipiste. Jotenkin siitä tuli kuin huumetta, että piti aina saada kaikkien miesten huomio. Omalla kohdalla oli myös niin, että kaikki naisetkin halusivat olla ystäviäni, sillä olen aina ollut oikeasti myös mukava....Elin varmaan 10-15 vuotta huomionkipeänä ja ulkonäkökeskeisenä ihmisenä. Onneksi tapasin nykyisen mieheni (joka näki sisälleni), jonka kanssa olen saanut kasvaa aikuiseksi, saanut yhden lapsen ja löytänyt todellisen sisäisen itseni. Olin onneksi myös opiskellut ammatin ja nyt minulla on tasapaino elämässä. En enää edes osaa katsoa miehiä sillä silmällä ja hämmennyn jos joku esim. flirttailee kanssani. Juuri yksi päivä punastuin aivan hämilleni, kun eräs komea mies vilkaisi minuun päin....En ole vieläkään pahannäköinen ja pidän itsestäni päivittäin huolta, mutta olen kuitenkin normaalipainoinen (en enää pelkkää säärtä ja littanavatsainen) ja keski-ikäinen, mutta myös onnellisempi kuin koskaan.

nyt on alkoholisoitunut, kun ei kestänyt sitä vanhenemista... :( Lapsi otettiin juuri vähän aikaa sitten huostaan. Tämä on harmi koska tätini oli todella mukava ihminen ja hänellä oli hyvä työpaikkakin. Toivon todella, että hän selviää tästä ja saisi taas elämänsä raiteilleen, luulen kyllä, että hän ei itselleen ulkonäön "menettämisen" (kaunis edelleen ja laiha, mutta ei sytytä samalla tavalla miehiä kuin ennen eli kadulla vislaukset loppuneet jne.) ole myöntänyt sen olevan syy. Harmi, mutta onneksi sinä olet myöntänyt sen itsellesi eli ehdit ennen kuin vaihdevuodet painaa päälle hankkia uuden identiteetin. Onnea metsästykseen! :)

hei ap,täällä sama homma!Ensimmäinen raskauteni meni ihan mukavasti ihmetellessä uutta kasvavaa mahaa mutta toinen raskaus olikin ihan eri juttu,vihasin sitä ja tunsin itseni niiiiin rumaksi...vaatteet ei istunut kunnolla,mahaan tuli pari arpea ja lihoin hiukan enemmän kuin piti koska ahdistuin!Onneksi kävin kuitenkin 3krt viikossa jumpilla niin en silleen lässähtänyt ja 5vk synnytyksestä aloin taas käymään aktiivisesti jumpilla!!

Mulla oli se hyvä puoli että raskauduin aina touko-kesäkuussa,eli kesä meni aina vielä hoikkana ja syksy/talvi sitten isompana...ja synnytyksen jälkeen jäi aina pari kk jossa ehti itsensä trimmamaan kesäksi!

Surullista, että joku on noin ulkokohtainen.



Kokeekohan tuollainen ihminen, että lapsi/lapset ovat pilanneet hänen elämänsä, kun ulkomuoto muuttuu väkisinkin raskauden/raskauksien jälkeen?

Sanon tämän vain ollakseni rehellinen itselleni - en ole mikään loistava puhuja tai porukan vitsinkertoja. Siksi raskausajat ovat kauheita, identiteettini katoaa ja muutun näkymättömäksi. Meillä on yksi lapsi ja toinen suunnitteilla. Miten päästä mahdollisen raskauden aiheuttamasta ahdistuksesta eroon? En kestä sitä yhdeksää kuukautta.

minunkin identiteetistäni tietty osa perustuu siihen, että olen pitkä ja hoikka ja kaunis MUTTA minusta raskausaika on taas ollut jotain aivan ihanaa. Se vatsahan on katoavaista ja pienet löysät sen jälkeen kuuluu asiaan. Niistä en ole kärsinyt, kun paino muuten pysyy hallinnassa (joka siis on minulle tärkeää, vaikken muiden painoa murehdikaan/arvostelekaan). Yritä psyykata itsesi siihen, että vauvamaha on kaunis!!

mutta jostain se johtuu, että ihminen keskittyy ulkonäköön. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole vain ja ainoastaan jotain ja ei sitten mitään muuta. Elämä menee jokaisella omaa polkuaan. Jos syntyy viehättävänä, myös ympäristö reagoi sinuun erilailla pienestä lähtien ja se vaikuttaa persoonaan. Se, mitä meistä jokainen sitten tekee omassa elämässään on suurelta osin omissa käsissä, vaikka ympäristön vaikutus on myös suuri.....toivottavasti ap, löydät myös muita ominaisuuksia itsestäsi. Naiset muistakaa, kun saatte niitä tyttölapsia, opettakaa heille muutakin kuin napapaidan pitoa ja prinssessaleikkejä. Minun äitini onneksi kannusti minua opiskelemaan ja matkustelemaan sekä opetti minulle ruoanlaiton ja huushollinhoidon perusteet ja liikunnan ilon.

eikä se masu vähennä mielestäni kauneuttani! Hoikuuttaa kylläkin :] mutta se on toivottavasti vain väliaikaista, ja taatusti sen arvoista!



Jos olet aidosti kaunis, niin se ei perustu pelkkään painoon. Mitä jos korostaisit pyöreää vatsaasi sopivilla vaatteilla? Raskaanakin voi näyttää kauniilta, tässä kuvastossa on hyviä esimerkkejä: http://www.9fashion.fi/9f_katalog_2008-09_www.pdf



Ja kun miettii tarkemmin, niin eikö hoikkana olemisen identiteettisi voisi väliaikaisesti korvata tulevan äidin identiteetti? Sen 9 kuukautta kestää ellei miehet kuolaa sinut nähdessään, kun sinulla on jotain paljon tärkeämpääkin! Minusta raskaana olevat naiset on viehättäviä.