Miten suhtaudutte kun kummit/mummit/muut kysyy lahjoja varten mitä vaatekokoa käytössä

ei ole koskaan vielä kukaan kysynyt minkä kokoiset vaatteet käytössä vaikka lahjaksi vaatetta tullut. Useimmat ovat olleet aivan kamalan rumia vaatteita, joten selaiset jääneet käyttämättä. Lähinnä miehen puolen sukulaisilta noita saatu ja meillä ei maut kohtaa yhtään. Ihan vauva-aikana lahjaksi tuli esim. 62cm paitapusero eikä sellaiset ole mun makuun.



Ilmoittaisin vaatekoon, jos joku sitä kysyisi. Lisäisin tosin myös minkälaisia vaatteita tykkään lapselleni pukea.



Mun mielestä kannattaa vinkkejä aina kysyä lahjojen ostoon. Tai jättää sitten vaikka kokonaan lahjat ostamatta / antamatta, kun tuhlata rahojansa sellaiseen mistä toiset eivät ehkä pidäkään.

Minulta vaatekokoa kysyvät lasten yksi kummeista sekä vanhempani. Kummilla on sama maku kuin minulla joten hänen vaateostoksiin luotan täysin ja kaikki tulevat käyttöön :) Mutta vanhempieni kysyessä vaatekokoa ohjailen kauniisti millaisesta vaatteesta mahtaa olla kysymys. Aika kivasti on maut kohdanneet, ainakin tähän saakka. Olisiko yhden vauvapotkarit jääneet laatikkoon kun olivat äidin makuun vähän liian räväkät.

Aina olemme saaneet kivoja vaatteita lahjaksi. Ja kiva välillä saada muunlaisia kuin itse ostaisi.



Tietysti toivon, että antaja kysyy vaatekoon, mutta eipä kukaan ole uskaltanut ostaakaan kysymättä mitä kokoa kannattaa ostaa. Jos kysytään, kerron mitä vaatteita erityisesti tarvitaan.



Silloin kun olen itse antavana osapuolena en pidä siitä jos annetaan liian tarkat ohjeet ostettavien vaatteiden suhteen. Lahjan etsimisestä menee maku jos kaupoista pitää löytyä juuri tietynlainen ja tietynvärinen vaate. Sellaiset lahjat vanhemmat ostakoot itse. Hiukan pitää antaa tilaa lahjanantajan luovuudelle ja lahjanmetsästysilolle :)

kun ostan myös jo etukäteen vaatteita alesta ja niitä on useinmiten sitten kuintekin enemmän kuin tarpeeksi ja osan huomaan menneen pieneksikin ennen kuin ehdin käytääkään. Mutta en kehtaa kyllä kenellekään sanoa että ei vaatteita lahjaksi. Jos vaatekokoa kysytään en esitä muuta toivomusta vaan sanon sen hetkisen tai varmuuden vuoksi seuraavan vaatekoon ettei vaan tule liian pientä.

Kun tytön kaapista löytyy vaan tietyn värisiä vaatteita, jotka helposti yhdisteltävissä toisiinsa, niin jos ei lahjaksi saatu vaate istu värien puolesta kaappiin, niin menee uutena huutikseen myyntiin. Ja näitä tulee paljon!



Ainoastaan tytön isän vanhemmat ei osta vaatetta, koska ex-anoppi tietää kuinka tarkka vaatteista olen.



Neidin kummitäti ostaa kivoja vaatteita, aina ei vaan värien puolesta osu. Minun äiti ostaa myöskin paljon ja niistä suurin osa menee myyntiin, tai sitten annan ne mummolaan varavaatteiksi.



Mielestäni lelut, kirjat, askartelutarvikkeet, ym. on kivoja lahjoja, koska niistä lahjansaaja, eli lapsikin tykkää. Lapset kun ei niin vaatteista piittaa.

Voi kun tuo mummi edes skyyisi kokoa tai kuuntelisi ,kun kerron minkä mittainen tyttö kulloinkin on.Usein kun miehen äiti ostaa yli suuria vaatteita,niin yritin ennen viime joulua kertoa tytön koon, mutta taas kerran tuli älyttömän suuri vaate.

Tuli ihan söpö yöpuku,mutta koko vain oli hirmu suuri reiluamitoitusta oleva 120cm Kolmisen vuotta sitten saatiin lahjaksi ihanat pikkuhousut kokoa 5A silloin n. 2vuotiaalle. Nuo alkavat pikkuhiljaa olemaan sopivat.



Kummitäti sentään ottaa tytön jalasta ja kädestä mitat ennen kuin alkaa neulomaan neidille vanttuita ja lapasia.Tulee ihanan sopivat tumput ja sukat.

Se ei ole aina saajan (tai saajan äidin) mieleen, mutta yleensä sen on lahjan antaja valinnut niin, että sen on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa. Mielestäni on käytöstapojen puutetta valittaa lahjoista. Ei tarvitse käyttää, jos ei tykkää. Mutta kyllä lahjasta kiitetään kauniisti joka tapauksessa. Voihan se lahjalelukin olla sellainen, ettei lapsi siitä sitten tykkääkään. Itsekin on tullut ostettua omalle lapselleni ns. hutiostoksia sekä leluissa että vaatteissa. Jostain syystä lapsi vaan ei tykkää joistakin äidin mielestä ihanista vaatteista, tai joku lelu jääkin tosi vähälle käytölle, vaikka onkin naapurin samanikäisen vesselin lempilelu...



JOS olisimme hyvin vähävaraisia, niin ehkä joillekin kaikkein lähimmille (omille ja miehen vanhemmille, sisaruksille tms) voisin esittää tarkan lahjatoiveen heidän pyytämättään, jos siis lahjat toisivat perheellemme tarpeellista tavaraa ihan toimeentulomme kannalta. Siis tilanne, että meille ei olisi varaa itse ostaa lapselle kunnon talvipukua ja pyytäisin, että sukulaiset yhdessä keräisivät rahat ja ostaisivat yhdessä kunnon talvihaalarin tai kengät tms. hieman kalliimman hankinnan. Ymmärrän siis, jos kyse on tosiaan siitä, että perheellä ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen.



Mutta tällä tulotasolla suhtaudun lahjoihin täysin lahjoina, niitä ei tarvitse meille antaa ollenkaan ja ilahdun, jos joku haluaa meitä lahjalla muistaa. Kaikkein hulluinta olisi saada rahalahja, sillä onhan meillä itselläkin rahaa, millä ostaa haluamamme tavarat ja vaatteet. Isommalla lapsella (joku murrosikäinen) ymmärrän rahalahjat, koska he todella osaavat jo itse rahaa käyttää ja toivelahjansa valita.

mutta mielummin vaikka kirjoja.



Jos vaatekokoa kysytään, niin annan yleensä aina seuraavan koon, koska käytössä olevia vaatteita on yleensä jo tarpeeksi. Tosin kun kyseessä on shoppailuhullu äiti, niin yleensä kaapissa on jo sitä seuraavaakin kokoa =)



Yleensä saamamme vaatteet ovat olleet kivoja, jopa anoppini on onnistunut ostamaan mun maun mukaisia vaatteita vaikka meidän vaatemaku on täysin erilainen. On aikojen kuluessa oppinut sen, että katsoo minkälaisia vaatteita tytllä on päällä ja ostaa sittensamantyylisiä.



Koot on tähän asti osunu (niiden osalta, jotka on vaatteita ostanu ilman kysymistä) muuten ihan oikeaan, mutta viime jouluna tyttö sai miehen siskolta hieman liian nafteja vaatteita. Ihmettelin kyllä asiaa, kun tällä siskolla on itsellä vain muutaman kuukauden vanhempi tyttö... Mutta muuten on kyllä osannut ostaa kivoja vaatteita =)



Eli emme suhtaudu nihkeästi vaatelahjoihin vaikka tosiaan mielummin kannatan jotain kirjaa, koska siitä jää lapselle muisto (varsinkin kun siihen kirjoitetaan omistuskirjoitus).



Nekku

Kyllä vastaan, jos mummit ja kummit kyselevät lahjatoiveita ja vaatekokoja. Jos joku vaikka sanoo haluavansa ostaa lapselle esim. pyjaman, niin kerron kyllä mitä kokoa, mutta en sanele värejä saatika merkkejä. En suhtaudu vaatteisiin niin, että lahjavaatteet jäisi käyttämättä, vaikka itse en välttämättä olisi juuri samanlaisia valinnut. Meillä kaikki lahjaksi saadut vaatteet on tähän mennessä miellyttäneet lapsia ja kaikkia on käytetty. Lahja on lahja, jonka tarkoitus on ilahduttaa saajaa. En voisi myydä lahjaksi saatua vaatetta uutena eteenpäin, minusta se loukkaa lahjan antajaa. Mielestäni lahjan ostajalle pitää jäädä joku vapaus valita, millaisen lahjan haluaa ostaa ja myös minkä verran lahja saa maksaa. Esim. lapsen kummilla voi olla useita kummilapsia, ja joulun tienoilla on lisäksi varmasti muitakin ihmisiä, joita tämä kummi muistaa. Jos jokainen " tilaa" itselleen mieleisen lahjan, saattaa budjetti ylittyä pahemman kerran.

Miten lapsenne suhtautuvat siihen, että vaatelahjoja myydään eteenpäin? Jotenkin itse ajattelen niin, että lapsi voi pitää jostain vaatteesta, vaikkei se olisikaan yhteensopiva muiden vaatteiden kanssa. Ja ehkä lapsesta on kiva pitää kivalta ihmiseltä saatua vaatetta, vaikkei se olisikaan maailman kaunein?

Tietysti jos lapsi on pieni, niin ei varmaan huomaakaan koko asiaa. Mutta isompi lapsi varmaan jo noteeraa, että lahjoja ei otetakaan käyttöön vaan pistetään eteenpäin. Osaavatko lapset tässä tilanteessa kohteliaasti kiittää lahjasta vaikka tietävät sen menevän kiertoon? Tietävätkö mitä sanoa, jos lahjan antaja kysyy onko se mieluinen? :)



En halua kritisoida, ihan uteliaisuuttani vain kysyn miten homma loppujen lopuksi toimii! :)

Meiltä kysytään mitä lapset tarvitsevat/haluavat lahjaksi ja usein he saavat lelun ja vaatelahjan sukulaisilta, aina on kysytty kokoa. Minä sanon aina yhden isompaa kokoa pikkuisen kohdalla ja esikoisen vaatteista sanon joko sopivan/yhden koon isomman, riippuu onko esikko juuri siirtynyt seuraavaan kokoon.



Lahjaan suhtaudun samalla tavalla kuin Marja888, jos joku haluaa muistaa lapsiamme, niin ihanaa. Lapsille olen myös yrittänyt opettaa, että lahjasta kiitetään kauniisti aina ja kaikkia lahjoja (myös niitä vaatelahjoja) pitää arvostaa. Rahalahjoja ei lapsemme saa, joskus sukulainen laittaa lapsen säästötilille rahaa ja antaa sitten jotai muuta lahjaksi. Äidinisän kanssa tehdään niin, että hän joko antaa minulle tai äidilleni rahan, jolla ostetaan lahja pojille, kysessää kuitenkin kohta 90 vuotta täyttävä henkilö, joka haluaa muistaa lapsia, mutta ei välttämättä jaksa mennä itse kauppaan kiertelemään. Silloinkin pyrin miettimään, mitä hän haluaisi ostaa, yhtenä joulua ostin luistimet pojalle, tänä jouluna todennäköisesti kirjan.



Minäkään en ymmärrä, että laitetaan kiertoon lahjaksi saatuja vaatteita, jos sattuu käymään niin, ettei lahjan antajan ja minun makuni kohtaa, voisin kuitenkin käyttää hiekkalaatikolla/kotioloissa vaatetta. Meille ei kuitenkaan ole näin käynyt, vaan aina on saatu kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita.



Itse kysyn aina vanhemmilta mitä tarvitaan ja minkäkokoista vaatetta. Läheisten ystäväperheiden lapsille ostan yleensä kirjan/lelun ja jonkun vaatteen

Mulle ihan ok. Ilmoitan yleensä, että meillä käytössä koko XX, mutta haluan lapselle numeroa tai kahta isompaa kokoa, koska vaatteita on jo tarpeeksi.



Vaatelahjojen taso vaihtelee: osa ollut kivoja, osa vähän pettymyksiä. Lähes kaikkia ollaan kyllä käytetty, jos ovat olleet kokoa, koska en ole niin turhan tarkka lapsen vaatteiden suhteen. Toki kivat vaatteet miellyttävät silmää. :)



Vaatelahjoissa on ollut sekin kiva puoli, että on saanut vähän sellaista " hienosteluvaatetta" (tyyliin pieni puvuntakki, jota on käytetty ehkä kaksi kertaa), joka on jossain määrin turhaa mutta tosi söpöä, jos joskus käydään joissain paremmissa juhlissa.

Kiva että moni innostunut vastaamaan. Jospa tässä taas oppisi jotain uutta ihmisistä ja toimintatavoista yleensä.



Minä olen itsekin kohtuutarkka siitä mitä lapsilla on päällä. Silti tuntuu mukavalle saada jotain vaatetta lahjaksikin. Ei kai niiden lasten tarvitse aina olla samanlaisissa vaatteissa. Olen juuri tuon kummitytön kohdalla huomannut, että sille lapselle itselleen sillä on merkitystä, että hän meiltä jotain ajateltua saa. On huostaanotettu lapsi ja olemme niitä vähäisiä myönteisiä kontakteja bio-sukuun... Harmillisen kaukana vaan asumme, muuten " lahja" olisi varmasti yhdessäoloa, elokuvakäynti tms. nyt noi ei ole mahdollista. Kun joskus on saanut antaa tytölle ihan kasvokkain lahjan, juuri vaatteen, niin ainakin tyttö oli siihen tosi tyytyväinen (on kuitenkin vielä sen verran pieni, että reaktio varmasti aito) ja sain kauniin kiitoksen.



Nyt tuohon kokokyselyyn tuli vastaus, että vaatteita ihan liikaa, osta mieluummin *** jos jotain haluat antaa, selitys vielä että on omansa hukannut... Eihän siinä muuten mitään, mutta olin ajatellut jesper juniorin ½-hinnoin ostaa Espritin/Legon puseron, hintaa 10-15e ja tuo toive oli niin kallis, etten todellakaan anna kenellekään niin kalliita lahjoja, edes miehelleni ;). Tuli sellainen olo että lähetänpä sitten kortin...



Omalle lapsellekin toivon, että synttärinä/jouluna saisi muutakin kuin (halpoja) leluja, kun ne joutuvat vaan helposti rojuksi muun joukkoon. Juuri kirjat, vaatteet tms. ois osana lahjoja (siis osalta lahjan antajia) tosi jees. :)

mutta koska eri vaatteissa on koko erilainen(paidat, housut, yöpaidat, mekot, jopa eri valmistajat eri laisia!), saan samalla selville mitä aikovat ostaa ;-) eli voin samalla antaa vinkkejä mitä on tarvis tai mistä lapsi itse pitää (väri, malli jne).

Mutta periaatteeni on, että lahja on antajansa näköinen eli antaa saa mitä haluaa!

Yksikään lahjaksi saatu vaate ei ole jäänyt täysin käyttämättä. Ostan lahjavaatteisiin sopivia vaatteita lisäksi jos lahjavaate ei täysin istu olemassa olevaan värivalikoimaan. Kotona ja rönttätouhuissa kelpaavat vähän rumemmatkin asut ;) Jopa joissakin kalliissa ja muuten tyylikkäissä vaatteissa mitoitus on niin outo että sen takia vaate on nähty harvoin päällä. En kyllä lähtisi myymään lahjaksi saatuja tavaroita huutiksessa. Lapseni lähipiiri, joka vaatteita ja muita lahjoja ostelee, näkee lasta niin usein, että ihmettelyä tulisi jos ei edes joskus olisi lahjavaatteet yllä :)

Osta sitä mitä haluat. Itse ainakin ajattelin tässä joku aika sitten jo että jos minulta kysyttäisiin pojalleni (11kk) lahjatoivoita, niin sanoisin mahdollisimman laajasti että ostaja saisi valita mieleisensä hintaluokan esim. muoviauto, koirapehmolelu tms.Kun tuollaisissahan halvimmat on pari euroa ja kalleimmat varmaan lähes sata euroa. Eikä sitten tarvitse juosta joka kaupassa etsimässä sitä tiettyä.

Voithan laittaa siihen kortin mukaan vaikka tehtävä tai värityskirjan ja puuvärit. Niin ei ainakaan tule myöskään hirveät postikulut.

Leitz:

Kiva että moni innostunut vastaamaan. Jospa tässä taas oppisi jotain uutta ihmisistä ja toimintatavoista yleensä.

Minä olen itsekin kohtuutarkka siitä mitä lapsilla on päällä. Silti tuntuu mukavalle saada jotain vaatetta lahjaksikin. Ei kai niiden lasten tarvitse aina olla samanlaisissa vaatteissa. Olen juuri tuon kummitytön kohdalla huomannut, että sille lapselle itselleen sillä on merkitystä, että hän meiltä jotain ajateltua saa. On huostaanotettu lapsi ja olemme niitä vähäisiä myönteisiä kontakteja bio-sukuun... Harmillisen kaukana vaan asumme, muuten " lahja" olisi varmasti yhdessäoloa, elokuvakäynti tms. nyt noi ei ole mahdollista. Kun joskus on saanut antaa tytölle ihan kasvokkain lahjan, juuri vaatteen, niin ainakin tyttö oli siihen tosi tyytyväinen (on kuitenkin vielä sen verran pieni, että reaktio varmasti aito) ja sain kauniin kiitoksen.

Nyt tuohon kokokyselyyn tuli vastaus, että vaatteita ihan liikaa, osta mieluummin *** jos jotain haluat antaa, selitys vielä että on omansa hukannut... Eihän siinä muuten mitään, mutta olin ajatellut jesper juniorin ½-hinnoin ostaa Espritin/Legon puseron, hintaa 10-15e ja tuo toive oli niin kallis, etten todellakaan anna kenellekään niin kalliita lahjoja, edes miehelleni ;). Tuli sellainen olo että lähetänpä sitten kortin...

Omalle lapsellekin toivon, että synttärinä/jouluna saisi muutakin kuin (halpoja) leluja, kun ne joutuvat vaan helposti rojuksi muun joukkoon. Juuri kirjat, vaatteet tms. ois osana lahjoja (siis osalta lahjan antajia) tosi jees. :)

Tuli vain mieleeni, että monesti ajatellaan ettei lapsi vaatteesta välitä (ts. se ei ole " oikea" lahja). Omat kummilapset (7kpl) ovat jokainen saaneet vaatelahjoja on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka vaatelahjaan suhtaudutaan... Lapset ovat vaatteista pitäneet mutta joskus äidit olisivat selvästi toivoneet jotain muuta (tai toisen väristä, kokoista tai merkkistä). Yksi äiti pyysi antamaan lahjavaatteen kuitin hänelle varmuuden vuoksi ja se tuntui jotenkin kurjalta pyynnöltä... Onneksi vaate oli sopiva eikä kuittia tarvittu mutta olisin ehkä pyytänyt antamaan vaatteen takaisin ja antanut tilalle lahjakortin tms.



Omille lapsilleni olen pyrkinyt opettamaan, että lahja on aina lahja. Ja lahjasta tulee kiittää joka kerta. Meillä kaikki lahjavaatteet on tullut käytettyä ja hassua kyllä, mutta lapsille ne ovat olleet tärkeitä. He tietävät, että mikä yöpuku on saatu kummilta, minkä paidan mummi toi tuliaislahjaksi ja mitkä villasukat täti oli kutonut. Leluista he eivät kyllä muista mikä on keneltäkin saatu, koska leluja tulee lahjaksi enemmän. Osan näistä lahjavaatteista olisin ehkä itse jättänyt ostamatta mutta lapsi on niistä iloinen.



Lahjaksi saatuja vaatteita on mielestäni väärin myydä eteenpäin... Jos joku lahjavaate meillä jäisi käyttämättä (esim. liian pienen koon takia) niin voisin antaa sen eteenpäin. Jos itsellä on varaa ostaa lapsilleen tietynlaisia vaatteita niin ne lahjaksi saadut ei-miellyttävät-vaatteet voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen. Lastenvaatteiden suhteen olen itsekin aika tarkka, sävysävyyn puetaan jne. mutta silti vaatekaappiin mahtuu myös näitä " erilaisuuksia" . ;)



Ja lopuksi vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kyllä kerron lasten vaatekoot kysyjille ja kysyttäessä kerron myös millaisia vaatteita lapset käyttävät/millaisista vaatteista pitävät (esim. 2v kuopus ei enää käytä bodyja). Kummilapsien koot tiedän suurin piirtein ja ostan heille mieluiten vaatteita, joita he voivat heti pitää eli en suurempaa kokoa. Ainakin omasta kokemuksesta tuntuu, että ne kokoa isommat jäävät suuremmalla todennäköisyydellä vähälle käytölle. Isompien kummilasten (tyttö 12v ja poika 13v) kanssa käyn ostamassa vaatteet yhdessä; samalla saa viettää aikaa heidän kanssaan ja vaatteet ovat varmasti mieluiset. Lahjakorttiakin harkitsin mutta päädyin silti tähän ostetaan-vaatteet-yhdessä vaihtoehtoon.

Itse en ole koskaan mitään tiettyä " tilannut" lahjaksi, mutta koon ja vaatteen tyypin olen kysyttäessä kertonut (esim. että paitoja tarvitaan tai että yöpukuja on vähänlaisesti). En ikinä kehtais ruveta tarkemmin määritteleen mitä halutaan:) Useimmiten meillä on kuitenkin saatu vaatteita lahjaksi ilman että antaja on koosta kysellyt ja useimmiten on osunu nappiin (ainoastaan kerran on tullu liian pieniä vaatteita ja nekin ihme kyllä sellaiselta jolla itsellään monta pientä lasta...)



Liian kalliiseen lahjatoiveeseen tekisin niinkuin joku jo sanoikin eli ostasin vaan jotain halvempaa. Kerran oon itsekin näin tehnyt kun kummipojan lähes sadan euron toive ei oikein sopinut opiskelijan budjettiin...



Mulle lahjojen antaminen ja saaminen on kuitenkin pelkästään postitiivinen juttu!