Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen aivan hukassa lapseni kanssa :( . Osaako kukaan neuvoa?
30.10.2007 |
Kyse 3-luokkalaisesta pojasta jonka käytös muuttunut ihan käsittämättömäksi. Mikään ei mene ns. jakeluun, mitään ei tottele, mitään ei usko. Suuttuu ihan silmittömästi kun sanon vastaan, kiellän tms. Ja todella tarkoitan että suuttuu hurjana. Huutaa, itkee, uhkaa hakata, lyödä.
Alkanut tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä, leikkiä tulitikuilla ym..
Mitkään rangaistukset eivät hetkauta, esim. karkkipäivän evääminen, kotiaresti, harrastusten lopetus tilapäisesti, toteaa vaan kaikkeen " että mitä sitten, ei haittaa" .
Aiemmin lapsi on ollut todella ihanan herkkä, kiltti, vaikkakin temperamenttia on aina löytynyt mutta on tiennyt eron oikean ja väärän kohdalla. Ollut äärimmäisen oikeudenmukainen aina. Saanut jopa stipenin nimenomaan hyvästä käytöksestä?
Onko tämä nyt joku normaali vaihe vai mikä on? Surettaa ja jo pelottaakin, mikä lapsella on.
Kommentit (9)
Voisiko olla jokin asia, joka painaa poikaa? Tiedätkö käyttäytyykö hän noin vain kotona vai myös koulussa. Jos hän on koulussa niin kuin ennenkin, saattaisi olla huomionhakemista kotona tai murkkuiän oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhkailu ja kiristys ei meinaa auttaa. Olen itse varannut ajan koulun erityisopelle , menemme sinne pojan kanssa. Jos onkin jotain koulussa tapahtunut??+vai kuuluskos ikään
Koulussa alkanut olla samantaipaista, ei ihan noin räiskyvää mutta selvä muutos sielläkin havaittu. Olen myös menossa open ja erityisoen kanssa juttelemaan ja pääsemme siitä mahdollisesti vielä koulupsykologillekin.
En ymmärrä mistä voi johtua, kotona kaikki ihan hyvin, toki pikkusisarus vie paljon äidin huomiota ym., mutta ei nyt uskoisi ihan noin rajusti siihen reagoivan.
t. ap
meillä on samanlaisia ongelmia kolmasluokkalaisen kanssa, mutta todennäköisesti ihan eri syystä. MEillä on as-lapsi, jolla on ollut tuommoista aina ja tulee aina jossain määrin olemaan, teillä on toivottavasti vain joku vaihe joka voi johtua kasvamisesta tai koulukiusaamisesta tai koulunkäynnin vaikeudesta tai jostain - vain sinä voit saada selville, mistä.
Mutta vaihe tai ei, haluaisin sanoa seuraavaa:
Ei niillä rangaistuksilla kovin pitkälle pötkitä. TOki niitäkin pitää olla, kun sääntöjä selvästi rikotaan. Mutta pitemmälle me ainakin olemme päässeet kannustuksella, rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Osoita lapsellesi että häntä rakastetaan ja hänestä huolehditaan.
TÄmä tarkoittaa kolmasluokkalaisen kohdalla myös sitä, että jos ja kun syytä näyttää olevan, lasta vahditaan herkeämättä kuin 2-vuotiasta. Älä päästä häntä yksin mihinkään kun et kerran uskalla luottaa, ettei siellä syty tulipaloja tai tule muita sählinkejä. Tämä aika on tavallaan kotiarestia, mutta sen voi käyttää perinteistä arestiaikaa hyödyllisemmin kun samalla vietät aikaa lapsesi kanssa, juttelet ja kuuntelet ja selität maailmaa, sitä miten siinä pitäisi elää että selviää mukavimmin: se tieto tuntuu hänellä olevan hukassa. Samalla saatat päästä selville siitä, miksi hänellä on paha olo. Selvitä, ja jos mahdollista poista tai kierrä pahan olon syitä.
Yritä jaksaa yhtä aikaa rastaa ja vaatia. Kärsivällisyyttä!
Vierailija:
Yritä jaksaa yhtä aikaa rastaa ja vaatia. Kärsivällisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen huomanut että rangaistukset eivät tosiaan edes tehoa. Nyt lapsella onkin pidempi " kotiaresti" jonka aikana saa liikkua vain vanhempien kanssa, nimenomaan koska olen huolissani lapsen hengissä pysymisestä, juuri nuo tulitikkuleikit ym..Ja samalla lapsi tosiaan saa paljon enemmän vanhempien aikaa ja huomiota kun joutuu pakostikin olemaan yhdessä. Eli kaverit eivät vie nyt aikaa lapselta.
Olen antanut paljon aikaa viimeiset pari viikkoa ja juteltua on saatu paljonkin mutta silti käytös on käsittämättömän ailahtelevaa. Vaikeuksia on koulunkäynnissä ja myös eräässä kaverisuhteessa.
Erityisesti huolestuttaa tuo halu hakata muita? Ei ole lainkaan normaalia lapselleni tuollasiet " haaveet" . Onneksi sentään on pysytynyt hillitsemään itsensä vaikka toisinaan itkeekin hysteerisenä että haluaa tappaa mut :( .
Paljon olen kehunut ja kiittänyt siitä että uskaltaa kertoa nuo tunteet ja erityisesti että ymmärtää ja pystyy olemaan toteuttamatta niitä vaikka niin tekeekin mieli käydä kimppuun.
t. ap
niitä OIKEITA keinoja joilla aggressio ilmaistaan. Siis sitähän nuo ovat, sekä tuo itsetuuho ja tulitikkuleikit että tuo " hakkaamishalu" . Lapsi on hirveän vihainen joillekin (ja todennäköisesti myös tai ehkä eniten itselleen). Aggression tukahduttamisesta seuraa helposti mielenterveyden ongelmia, joten tarpeen on oppia OIKEITA tapoja purkaa sitä. Esim urheiluun tai muuhun fyysiseen suoritukseen tai vaihtoehtoisesti päiväkirjaan tai maalaamiseen tai vaikka halonhakkuuseen: johonkin missä aggression voi kääntää hyödykseen yleisen ja yksityisen tuhon sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja petetyksi tulemisesta esim. lapsellesi tärkeässä kaveruusuhteessa? Ja hän purkaa pahaa oloaan olemalla äidilleen yhtä raaka kuin hänelle on oltu?
Alue: Aihe vapaa
Selvitä kunnolla, ettei koulussa ole jotain häikkää..
Meillä kans lapsi on muutenkin itsepäinen, mutta oma järki on kuitenkin aina toiminut. Tilanne meni siihen, että pienempi sisarus esim. pelkäsi häntä. Pelkäsin esikoisen mielenterveyden puolesta jo todella. Nyt tilanne on korjaantunut, kun hän vaihtoi luokkaa koulussa.