Lue keskustelun säännöt.
Akateemisia vuosia kotona olleita?
30.10.2007 |
Haluaisin kuulla akateemisten kokemuksia pitkän kotiäitiyden vaikutuksista työmahdollisuuksiin. Kauanko olit kotona, odottiko vakityö, miten työhönpaluu onnistui? Merkitseekö muutaman vuoden kotonaolo urakehityksen täydellistä tyssäämistä?
Itse olen VTM, jäin ensimmäiselle äitiyslomalle pari vuotta töitä tehtyäni. Esikoisen jälkeen kävin töissä (alle vuoden), sitten tuli toinen lapsi ja nyt harkitaan kolmatta heti perään, palaamatta välillä töihin. Jos saisimme kolmannen, kotonaoloa tulisi viitisen vuotta putkeen (palaisin töihin kun nuorin olisi 2 v, koska silloin muutamme takaisin sinne, missä työpaikkani on).
Kolmas lapsi houkuttaa ja elämäntilanne olisi sopiva, kun miehen työkomennuksen takia töihinpaluu olisi nyt muutenkin melko hankalaa. Mutta haluaisin myöhemmin myös kiinnostaviin oman alani tehtäviin ja näinköhän tuo enää onnistuu, jos kotivuosia ja lapsia kertyy... Työpaikka on siis kyllä odottamassa, mutta ei niin kovin mieleinen, joten töihinpaluun jälkeen hakisin todennäköisesti pian uutta paikkaa.
Ikää olisi töihin palatessa 34 v ja työkokemusta valmistumisen jälkeen huimat 3 v yhteensä... Opintovuosina tein tosin koko ajan alan töitä ja nyt kotonakin freelancerina.
Kommentit (21)
olikin kysymys siitä, saako enää unelmatyötä, jos on monta vuotta kotona eikä ole sitä ennen hankkinut loistavaa työkokemusta. Alakin tietysti paljon vaikuttaa siihen, miten suuri on valinnanvara työpaikoissa. Mun ammattinimikkeellä työtä tekeviä on koko maassa varmaan alle 500. Noista kun pudottaa pois muualla kuin pääkaupunkiseudulla sijaitsevat ja nykyistä hommaani huonommat ja vähemmän kiinnostavat, niin aika vähän jää edes potentiaalisia paikkoja, joita hakea. Aggressiivisemmalla urasuunnittelulla mulla olisi varmaan ollut niihin mahdollisuuksia, mutta pitkä kotona olo on aika tehokkaasti jämähdyttänyt minut nykyiseen työpaikkaan (alaa en siis halua vaihtaa).
En silti valita, koska nykyinen paikka on ok ja koska koko perheen kannalta ratkaisuni ovat olleet hyviä. Mutta totuus on että halutulla alalla mahdollisuudet unelmatyöhön pienenee aika nopeasti, jos on pitäkän kotona lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nyt on hyvät mahdollisuudet työllistyä, hakmusta postiin vaan,
Nii, enkä mä haluu postiin töihin.
Ja nyt mä lopetan viisasatelun.
Jos en löydä töitä, niin sitten haen jollekin lisäkurssille tai päivitän yliopistolla tietojani yms. Kyllä elämä kantaa. Aina olen töitä löytänyt, mitä ihmeellisimmistä paikoista, tutkintoani vastaavaa työtä, ei todellakaan mitään postinjakajan hommia.
Kyllä kaikki aina järjestyy! Suuret ikäluokat poistuu nyt vauhdilla työmarkkinoilta. Jos ei heti odota johtajan pallia niin aivan varmasti akateeminen äiti löytää " aivotöitä" hoitovuosien jälkeen.
Luottakaa itseenne! Itseluottamusta!
olen ollut kotona nelisen vuotta. Asun sellaisella paikkakunnalla, ettei minun alan töitä täältä yhtäkkiä löydy ja ihan sama kuinka suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle maistereita ja tohtoreita on jo ihan tarpeeksi.
Niin.. ajattelin itseni työllistää itse esimerkiksi apurahatutkijana. Toinen vaihtoehto on vaihtaa paikkakuntaa. Kai sitä työtä aina on, mutta ei ole niin varmaa, että siitä kukaan maksaisi.
Lapset olen niin sanotusti laittanut uran edelle. Pidin vakityöpaikkaa niin epätodennäköisenä ja lapsettomuutta todennäköisempänä, että lapset tehtiin heti valmistumisen jälkeen.
Jatkuvasti saa kuitenkin lukea huonoja kokemuksia kotivuosien jälkeisestä paluusta töihin.
Viimeksi muutama päivä sitten Kauppalehdessä viitattiin (muistaakseni amerikkalaiseen) tutkimukseen, jossa joukko suht samanlaisen cv:n omaavia naisia haki töitä. Haastatteluun kutsuttiin puolet harvemmin niitä, joiden cv:ssä oli maininta lapsista.
Samassa jutussa kerrottiin, kuinka rekryfirmat välttelevät tietynikäisiä naisia ja puhuvat heistä raskausriskeinä - eivät halua tuottaa asiakkaalle pettymystä hankkimalla työntekijän, joka kohta jää äitiyslomalle.
Itse olen viestintäalalla, johon eläköityminen ei kai juuri vaikuta -selvästi suurin osa tällä alalla työskentelevistä on alle viisikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona kohta viisi vuotta ja ikää 39, että hyvin menee... :) työkokemusta ehti kahden tutkinnon jälkeen tulla peräti kaksi vuotta ennen lapsia.
En kuitenkaan osaa murehtia työllistymistä,minulla on usko siihen että töitä saan. Olen kyllä tehnyt koulutuskeikkoja koko tämän viisi vuotta ja lisäksi tehnyt täydentäviä opintoja.
Saa nähdä miten käy kun reilun vuoden päästä kuopus täyttää kolme vuotta ja työpaikkaa haen.
pois töistä 4 v, aion palata töihin (Suomeen) ensi vuonna. Kolmas lapsi ehkä joskus. Ikää 34 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa.... minulla määräaikainen assistentin virka ja tulosta täytys saada aikaan.. kolmas lapsemme menee hoitoon ensi vuonna 1 v 2 kk iässä. Humanisti olen.
ja riippuu luonnontieteilijästä. Mulla on aina ollut hyviä hyväpalkkaisia töitä. Ja ihan olen naishumanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jäin äitiyslomalle alkuvuodesta 2002. Työkokemusta oli pari vuotta. Olin kotona 5v (3 lapsta), jona aikana työnantaja ehti vaihtumaan. Ja nyt sitten sain omat henkilökohtaiset yt:t ja se (vaki)työpaikka meni.
Mutta: kotona ollessa tein vielä yhden korkeakoulututkinnon (mm. kirjoitin gradun valmiiksi) ja olen tehnyt tuntitöitä, koulutusta vastaavaa.
Vastauksena kysymykseesi: jos on vakityöpaikka niin jää kotiin vaan, jos ei ole niin hanki sellainen eka... Ja yritä kouluttautua kotona ollessasi, muuten tulee tosi " jälkeenjäänyt" -olo.
Hei!
Olen valmistunut saksan kielen kääntämisestä ja tulkkauksesta ja olen nyt ollut jo lähes 6 vuotta kotona lasten (3kpl) kanssa/takia. Vakityöpaikkaa ei ole ja olen oikeastaan jo luopunut toivosta sellaista saadakaan omalta alaltani. Olen ollut niin kauan kotona että olen heittänyt kaiken toivon oman alani töistä kun en ole aktiivisesti pystynyt pitämään ammattitaitoani yllä. Joten vuoden päästä kun kuopus täyttää 3 ja esikoinen menee esikouluun joudun varmaan laittamaan heidät hoitoon ja etsimään jotain työpaikkaa.
Olen valmis tekemään mitä vain siistiä sisätyötä, ja toivottavasti jotain löytyy. Toisaalta puntaroin sellaista vaihtoehtoa että jäisin kotiin vielä vuodeksi - max kolmeksi että kaikki olisivat jo (esi)koulussa ennenkuin haen työpaikkaa. Työpaikka tuntuu jotenkin todella etäiseltä ja vaikealta löytää kun vielä asumme aika maalla josta on kaupunkeihin aina vähintään 40 km matka. Mutta en kai voi iäksi kotiinkaan jäädä? Pohdin tätä asiaa koko ajan oikeastaan ja mietin mitä teen. Tulemme toimeen miehenikin palkalla, mutta tietysti kahden palkaa mahdollistaisi paljon muuta mitä nyt voimme hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kääntäjä ja teen koko ajan myös töitä. Lapset saa olla kotona pitkälle kouluikään ja tulotkin on silti todella hyvät.
Freehommista saa kivasti lisätuloja ja miehen tuloillakin pärjäisimme. Emme ole kovia kuluttamaan, rahat menee lähinnä matkailuun ja siihen on riittänyt mun kotonaollessakin. Pelottaa vaan, jäänkö ikuisesti freeksi tai sitten jumiin siihen vakipaikkaan, joka minua odottaa ja jossa en kauheasti viihdy.
Sinä, joka teet käännöstöitä kotona - aiotko jatkossakin työskennellä kotona, vai uskotko kuitenkin löytäväsi joskus työtä kodin ulkopuolelta (sitten kun haluat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset ovat päässeet alaluokilta ja kulkevat koulumatkat itse. Sitten en tiedä, mitä teen. Ehkä opiskelen kokonaan toisen alan tms. Tai sitten jatkan näin ja panostan edelleen perheeseen.
Rahallisesti häviän kyllä, jos menen vakituiseen päivätyöhön, mutta muuten se voisi kivempaa. Olisi oma työyhteisö jne.
Kotona kesästä 2003 asti. Ei vakityöpaikkaa odottamassa, pätkätöitä tein 5 vuotta ennen lasten hankkimista. Kolmas vauva haaveissa, jos tärppää, niin aikomus on olla kotona ainakin siihen saakka kunnes nuorimmainen on 3-vuotias. Lasten isä on hyväpalkkaisessa työssä, mutta matkustelee paljon työnsä vuoksi. Meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa kotikaupungissamme. Mielestämme tämä kotiäitiys on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Rahat riittää silti elämiseen ja säästöönkin jää koko ajan.
mutta ei se niin kamalalta tunnu :-) Eli alun perin oli tarkoitus olla tässä työssä vain pari vuotta ja hakea sitten jotain kiinnostavampaa. Mutta sitten tuli lapset ja olin kotona yhteensä 5 vuotta - lasten välissä olin pari vuotta töissä osa-aikaisesti, en silloin halunnut hakea uutta, vaativampaa, ja täyspäivästä työtä. Nyt lapset on tehty ja olen ollut jo kolme vuotta vanhassa duunissani.
Varovasti katselen muita töitä, mutta suoraan sanottuna vaatimustaso alkaa mulla olla niin kova, ettei tästä ihan helppoa ole lähteä. Nykyinen työ kun on ihan kivaa, palkka on hyvä ja työajat kohtuulliset. Toisaalta ikää alkaa mulla on sen verran, että jos en kohta lähde, en lähde ikinä, ja sitten tulen olleeksi samassa työssä koko ikäni. Mietin tätä siis paljon mutta ei se pahemmin ahdista, kun muu elämä on järjestynyt juuri niin kuin haluan.
Eli sanoisin, että jos sulla on se vakipaikka, ole vaan rohkeasti vielä kotona. Enemmän sä kadut sitä tekemättä jäänyttä lasta ja menetettyjä kotivuosia kuin työpaikan tylsyyttä.
Urakehitys on entisillä kurssitovereilla n. 10 vuotta minua edellä. Yritän olla ahdistumatta siitä :) Olen tosin tehnyt kotona pienimuotoista etätyötä.
Olen halunnut hoitaa lapset kotona 3-6 -vuotiaiksi, koska lapset ovat vain kerran pieniä ja haluan antaa heille mahdollisimman hyvän perusturvallisuuden. En ole väitellyt enkä kai aiokaan. Haluan tulla mahdollisimman hyväksi käytännön lääkäriksi omalla alallani.
Täällä toinen luonnontieteilijä, joka hädissään etsii töitä, eikä uskalla olla pitkään kotona. Jo lyhyenkin poissaolon jälkeen tuntuu olevan tosi vaikeata tämä työllistyminen.
eli joka tapauksessa, niin saman tien kai voi olla sitten pidempään ja hoitaa edes lapsensa hyvin? Tämä näin humanistin logiikalla.
Palkka on freenä ihan yhtä hyvä ellei parempi kuin palkansaajana, työnsä voi järjestää lasten ehdoilla, ja lomaa saa heti tarvitessaan. Lisäksi aikaa säästyy kun ei tarvitse hoitaa sosiaalisia suhteita työpaikalla :-)