mikä on absoluuttinen sävelkorva?

itse en ainakaan pidä sitä synnynnäisenä ominaisuutena vaan se kehittyy esim. aktiivisen soittoharrastuksen myötä. Luulisin että synnynnäisenä se on ainakin TODELLA harvinainen.

En mä tiedä mikä se on,sitähän tuossa kyselenkin

Voi olla ettei ole,ei sillä väliäkään...

6 vuotta on ikää ja ihan minkä tahansa pitämänsä laulun sävelen ja sanat muistaa ulkoa.

oltiin muskareissa pienenpänä,mutta ei oikein se lallattelu kiinnostanut. nyt haluaa laulajaksi ja lääkäriksi.

on hauskaa kuunnella häntä,kun sävel on IHAN sama hänen laulaessaan ja oikein tapailee ja yrittää mennä oikein.

laulut tosin saattavat olla sitten ihan MITÄ vain;))))))))

Mutta sen tiimoiltakin minulla herää kysymys, että kykeneekö ap tunnistamaan sitä. Sillä eikö hänellä pitäisi itselläänkin olla se, jotta hän pystyy kuulemaan toistaako lapsi nuotit täsmälleen oikein?

mutta minusta kuulostaa oikealta. En mä tiedä,älkää ottako niin vakavasti....apVierailija:

Mutta sen tiimoiltakin minulla herää kysymys, että kykeneekö ap tunnistamaan sitä. Sillä eikö hänellä pitäisi itselläänkin olla se, jotta hän pystyy kuulemaan toistaako lapsi nuotit täsmälleen oikein?

Se, että laulaa biisejä, joista tykkää, oikein ja nuotilleen ei tarkoita sitä että omaa absoluuttisen sävelkorvan. Se tarkoittaa vaan sitä, että lapsellasi on jonkinlaista musiikillista lahjakkuutta ja halu laulaa. :)



Mä oon muusikko ja sävelsin ensimmäisen biisini n. 7-vuotiaana, eikä mulla oo koskaan ollu absoluuttista sävelkorvaa. Silti mulla on hyvä sävelkorva ja kuulen epävireydet yms. hyvin.



Joku kysyi voiko kielellinen ja musiikillinen lahjakkuus mennä käsikädessä. Mulla ei oo mitään virallista tietoa asiasta mut mulla itsellä ne menee käsikädessä. Osaan myös ääntää tosi hyvin vieraita kieliä, ja uskon että se johtuu mun hyvästä sävelkorvasta.

ap

Vierailija:

mutta minusta kuulostaa oikealta. En mä tiedä,älkää ottako niin vakavasti....apVierailija:

Mutta sen tiimoiltakin minulla herää kysymys, että kykeneekö ap tunnistamaan sitä. Sillä eikö hänellä pitäisi itselläänkin olla se, jotta hän pystyy kuulemaan toistaako lapsi nuotit täsmälleen oikein?

Luin vain mielenkiinnolla ketjua, ja herätti minut pohdiskelemaan asioita. Lähinnä tuon kysymyksen tarkoitinkin näille ketjuun vastanneille, ja vain toivoin vastausta siihen, että olinko ajatellut tuon asian oikein.

Ja musta on kanssa kiva, että sun lapsellasi on jokin lahjakkuus ja että olette vieläpä löytäneet sen. Niin surullisen moni lapsi sanoo, ettei ole missään hyvä, vaikka todellisuudessahan jokainen on jossain hyvä, kunhan se lahjakkuus vain pääsee esille.

ihan persiilleen meni, sain 20,75 ja 26,5. Ei edes absoluuttinen tulos.

Mä pystyn laulamaan soivan a:n, se on todennököisesti opittuna sisäistetty. Siitä kovalla työllä voin laskea päässäni ja osata laulaa jotain muita sävelmiä. Mutta ei se tule mulla absoluuttisesti, siis että miettimättä osaisin muuta kuin a:n. Ne ylimmät ja alimmat äänet oli ihan arvottuja.



Miten selittäisitte sen, että mä olen soittanut piano 5-vuotiaasta 9-vuotiaaksi ilman, että kukaan edes tajusi etten osaa nuotteja. Soitin siis korvakuulolta, eikä edes opettaja huomannut. Nyt pidän itseäni erittäin nuottiriippuvaisena musisoijana. Noh, mut on kasvatettu konservatorion mallin mukaisesti, eli nuottiin tuijottaen, mutta silti kummastuttaa, kuinka musta tällanen tuli kun lapsena mun musikaalisuus perustui aivan eri asiaan.



Mun prima vista solfaus on ihan avutonta, en vaan osaa laulaa niitä intervalleja oikein. " Sävellän" omia juttujani, mutta en osaa kirjoittaa paperille mitä päässäni soi, eli silloinkin mun pitää laskea ennen kuin tajuan mitä tarkoitan. Varsinkaan harmonioita en hahmota ollenkaan. Välillä mietinkin, että oonko musikaalinen ollenkaan kun en vaan osaa. :(



Absoluuttisesta korvasta vielä: olen tavannut myös ihmisiä, jotka kokevat sen enemmän kiroukseksi kuin siunaukseksi. Esim. sinfoniaorkesterin kuunteleminen on eräälle tuskaista, joten hän ei voinut kuunnella musiikkia juurikaan.



T: musiikin opiskelija

mitä vaan että olisin vain musiikillisesti lahjakas. en näet pysty nauttien kuuntelemaan mitään musiikillisia esityksiä ja julkaisuja.

Koko ajan korvani hakee epäpuhtauksia ja vetää " silmiini" nuotinnokset kappaleista. Pelkkään puhtaaseen kuunteluun en ole päässyt vielä kertaakaan.

ja tunnelma on aina pilalla kun törmään johonkin epäpuhtauteen tai väärään soitettuun säveleen, mitä tavan korva ei kuulisi.

Joten ei kannata toivoa tätä lahjaa.

Absoluuttisella tarkotetaan esim. sitä että jos pyydät ihmistä laulamaan vaikka C:een niin se pystyy sen tekemään vaikka ei kuule sitä soittimesta ensin.

t. 2

mutta testatahan sitä ei voi, jos ei tunne nuotteja. Esim. kuorolaulu voi olla absluuttiselle korvalle vaikeaa, koska monestihan sävellaji laskee hiukan teoksen loppua kohti.

muutenkin keksii omia lauluja hyvillä sävelillä ym

millään lailla kielelliseen lahjakkuuteen?

mutta en silti usko heillä olevan absoluuttista korvaa. Itselläni ei ainakaan ole, vaikka tosi musikaalinen olenkin. Esim. viulun viritys ilman mitään vertailusäveltä ei onnistu.

en mä sitä nyt tässä hehkuta,mutta kivahan se on että osaa.....ap

älkää nyt öykkäröikö..

senhän voi sitten testata, kun lapset osaavat nuotit

kielellinen lahjakkuus (vieraiden kielien) ja absoluuttinen sävelkorva jotenkin toisiinsa?

Absoluuttinen kuulee virheet, mutta ei se tarkoita, että välttämättä niitä osaisi korjata. Absoluuttinen sävelkorva on siitä kummallinen käsite, että esim. minä olen aina pystynyt erottamaan toisistaan äänet (esim. kun minulle lapsena soitettiin pianosta joku ääni minun näkemättä koskettimia löysin saman nuotin aina ensimmäisellä yrittämällä), mutta siinä pitää olla myös henkisesti virittynyt kuulemaan ja kuuntelemaan. Joku voi olla hyvinkin häiriintynyt esim. vääristä soinnuista vaikkei olisikaan absoluuttinen sävelkorva ja toista ei kiinnosta pätkääkään vaikka kuulisikin sen menevän pieleen. Musiikissa on paljon kyse myös tottumuksista ja sietokyvystä.