+++Toukotuhisijat vko 44+++

Mullehan neuvolalääkäri sanoi tällä viikolla että kohtu ei vastaa viikkoja. Syke kuitenkin löytyi. Mulla on se alkuaikojen turvotus hävinnyt. Ei tarvitse enää juosta kahta kertaa yössä vessassakaan, yksi kerta riittää. Viime viikolla vielä tunsin kohdun kun esimerkiksi istuin lattialla, nyt tuntemuksia ei ole. Tunnetteko te kaikki muut että kohtu on turvonnut vai olenko mä ainut oireeton??? Mietin vaan että voisiko se kohtu olla niin tuolla sisällä vielä jossain jemmassa. No niin tai näin nyt sitten odotellaan ultraa. Asia pyörii ihan koko ajan mielessä. Tuntuu että on ihan toiminta kyvytön kun vaan tarkkailee koko ajan tunnenko kohdun vai en ja onko siellä kaikki kunnossa vai ei.



rv 11+0 neuvolan mukaan, voi olla että on vasta 10+0

minultakin pahoittelut ja osanotto Pupulle.



Onnittelut Mamseli_82 naimisiin menosta.



Tämä äippä on kyllä alati sairas,varmaan meidän perheen kaikki taudit iskee minuun.Alkuraskaudessa oli paha flunssa,sitten iski neljän päivän mahatauti ja jouduin nestetippaan ja taas pari päivää sitten alko flunssa.Alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan.

Viime viikolla oli NP-ultra ja kaikki oli hyvin,kokoa oli vähän reilummin,mutta ei ruvettu laskettuaaikaa muuttamaan.

Pikkumies alkaa heräilemään joten tässä kaikki tällä kertaa.



öttinen rv13+5

Loikkaisin tuolta kesäkuisten puolelta tänne. Kävin eilen ensimmäisen kerran neuvolassa ja la vaihtui 1.6. -> 31.5. Olen itse laskenut parissa laskurissa netissä ja saanut vastaukseksi 1.6., mutta neuvolassa oli sitten eri ohjelma. Niissähän voi olla päivän parin heittoa. Viikkoja on nyt 9+5.



Minulla on täällä ollut parin helpompaa päivää. Välillä en ole jaksanut tehdä oikein mitään. Olo on huono ja väsynyt. Huimaakin. Jos esikoisen (06/05) kanssa touhuan, niin alkaa silmissä vilistä ja oksettaa. Olin syyslomalla vanhempieni luona käymässä ja siellä sai onneksi rauhassa maata sohvalla. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi tätä raskaana oloa. Vaikka on ihanaa kun tulee vauva, ei siitä ole jaksanut huonovointisena iloita. No tänään on ollut jotenkin enemmän vauvailoa. Varmaan sitä sitten jaksaa keskiraskaudessa paremmin iloita, kun keskenmenon vaarakin pienentyy. Varmaan ilon puute on johtunut siitäkin, kun kesällä sain keskenmenon, niin nyt ei uskalla liian aikaisin iloita.



Mutta eilen neuvolassa oli kaikki kunnossa. Syke löytyi. Meillä on neuvolassa ultralaite, jolla katsotaan syke joka kerta! Mukavaa nähdä vaavi niin usein kellimässä siellä :)



Kevätvauvan odottajiin liittynyt Littiina ja masuvaavi 9+5

Hei kaikille!



Osanotot joukosta poistuneille ja onnittelut naimisiin menneelle!



Onko kenelläkään kokemusta tiputuksessa käymisestä, kun raskauspahoinvointi on pahimmillaan? Piristääkö ja koheneeko olo? Saisin käydä tk:ssa tiputuksessa, jos olo ei ala paranemaan. Mietin vaan, että onko siitä mitään hyötyä.



Enempää ei jaksa kirjoittaa tällä kertaa :)



t. Epe & Mini 13+3

Voi että. Tuli kamalan paha mieli Pupun puolesta. Pahoittelut sinne!



Täällä suunnalla ei mitään erikoista. Masu ei ole edes turvonnut, eikä kyllä millään huomaisi että olen raskaana jos ei tietäisi.

Mutta vaikka se ei vielä ole kasvanut, jouduin silti hakea siskoltani äitiyshousuja, kun kaikki housuni ovat matalavyötäröisiä ja ahdistavat hirveästi alavatsaa.

Olen joutunut monta päivää kulkea vanhoissa verkkareissa :P



Selkäkipua on edelleen, ja väsymystä. Vessasta on tulossa toinen koti, kun saa rampata pissalla jatkuvasti :)



Enpä siltikään edelleenkään usko että olen raskaana. (Kova pää vai mikä?! :D ) Onneksi ei ole enää kuin 5 yötä ultraan :P :D

Ehkä sitten menisi kalloon tämä raskaus.

Pahin pelko tietysti on ettei siellä olekaan elämää. Ja ehkä sen takia en jotenkin uskalla iloita vielä.



Olen niin vihainen terkkarilleni joka neuvolassa käydessäni yritti kuunnella sydänääniä, vaikka viikot olivat vasta 8+1!! Eihän ne kuuluneet, mutta silloin en tiennyt että se olisi ihan normaalia etteivät kuulu. Joka raskauskalenterissa lukee että tällä viikolla kannattaa vasta alkaa odottaa sydänäänten kuulemista, eivätkä välttämättä kuulu vieläkään.



Olisko aivan tyhmää ostaa miehelleni jokin ihan pikkuinen isäinpäivälahja 11.11. jos ultrassa näkyy kunnossa oleva pikkuinen 6.11.?

Tekisi mieleni ostaa jotain, esim. vaikka joku söpö kortti, mutta kun en tiedä onko se aivan hassu ajatus :)



Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa... :)



sama84 11+2

Onnittelut naimisiin menneelle!



Nyt on käyty np-ultrassa..kaikki on hyvin, ja kovasti pieni siellä vilkutteli, LA on 14.5, vähän siirtyi eteenpäin, mutta ei haittaa..pienellä on kaikki hyvin, syke 158 niskarturvotusta 1,4mm, eli normaali. Nyt alkaa ehkä vähän helpottamaan....ei kuiteskaan kokonaan voi rentoutua vieläkään... ihana oli nähdä pieni hyvinvoivana....



-sylinalle

Hei kaikille!



Pahoitteluni Pupulle :o( Voimia!



Ja mamsellikos oli rouviintunu? Onnea oikein paljon!



En oo vähään aikaan jaksanu koneelle raahautua, on ollu niin kertakaikkisen huono olo ihan jatkuvasti :o/ Töissä oon sinnitelly kaikesta huolimatta (tosi tuskaa välillä), mut muuta sängyn/sohvan/pöntön -ulkopuolista elämää ei sitte juurikaa oo ollu. Sängystä töihin, töistä sohvalle ja sohvalta sänkyyn ja pöntönhalimiset siinä välissä. Ush. Illat ja yöt on pahoinvoinnin kannalta olleet viime aikoina ne pahimmat, oksentaa on saanu kurkkunsa hajalle ja niskansa jumiin. Plääh. Mies ja lapset on jääneet kertakaikkiaan huonolle huomiolle, aiva on kamalan paha mieli sen suhteen. Mutta ehkä tämä tästä. Vielä joskus.



Eka neuvola oli pari viikkoa sitte, ihan rutiinijuttuja, ei mitää kummempaa mainittavaa siitä. Maanantaina oltiin sit nt-ultras ja sielä semmonen vilkas pikkukaveri köllötteli :o) Vastas viikkoja ja kaikki näytti olevan ihan mallillaan. Hyvähyvä! Olihan se taasen liikuttava kokemus, ei käy kieltäminen.



Maha on pullahtanu esiin, vaikea enää piilotella. Kotona koikkelehdin väljissä verkkareissa, töis oon jo muutaman viikon käyttäny äitiyshousuja. Ei yksinkertaisesti pysty pitää minkäälaisia housuja, mitkä vähäkin kiristää/painaa. Jopa alushousuista joudun valkkaamaan joitain pois...ahdistaa heti niin kummasti, jos mukamas vähäki on kireyttä tms.



Liikkeitä oon nyt parina-kolmena päivänä ollu tuntevinani. Sellaista hentoa lepatusta, kevyttä muljahtelua. Tuntuu niin alhaalla, ettei voi oikein muutakaan olla. Ihanaa!



Vielä ei olla kellekkää kerrottu, annetaan sit näkyä päälle, arvatkoon kukin vuorollaan ;o) Lapsille täytyy varmaan erikseen kertoa, eivät välttämättä osaa yhdistää äipän mahankasvua vauvaan. Esikoinen on kyllä ihmeissään kyselly mun jatkuvasta yökkäilystä ja noin, mut ollaan selitetty milloin mitäkin!?!

Työpaikka on niin miesvaltainen, etteivät kyllä aiva äkkiä alkaa mun mahaani tuijottamaan, mut kaipa asian laita sieläki kohtapuoliin selviää.



Mulla ei oo kyllä selkeää tyttö- tai poikaoloa. Mulla on vain huono olo ;o) Mutta naama kukkii ja tukka lähtee päästä ja yökötys pitää pintansa, että liekö sieltä neljäs tyttö tuloillansa!?!



Joku kyseli vitamiineista. Ite en oo syöny mitää, ehkä sitte ku tästä pahoinvoinnista pääsee, ni voi ajatella jotain ottavansakki. Nyt tuntuu kaikenlainen " syöminen" niin ylivoimaiselta, ja silti on vähä väliä jotain naposteltava, että edes joinki pysyy tolpillansa. Ja onpahan sitte taas illaksi/yöksi mitä oksentaa :oP



Mä oon oikeasti ollu välillä ihan puhki tän oloni kans. Yks ilta itkin aiva holtittomasti miehelle, että mä en yksinkertaisesti jaksa enää, että tästä ei vain tuu mitää, ku koko ajan on niin paha olla. Mä en oo päässy nauttimaan tästä raskaudesta ollenkaa :o( Ja silti oon siitä niin onnellinen. Mies on kyllä ihailtavasti koittanu olla tukena, vaikka oon kyllä valovuosien päässä rakastettavasta vaimosta!?! Toinen vain jaksaa yrittää ja yrittää ymmärtää, vaikka mä oon ku mikäkin peikko koko ajan. Ja lähelle on turha edes yrittää!?! Tosi herttainen pikkuvaimo joo...vähän on kyllä syyllinen olo siitäki. Ehkä tämä tästä.



Onnellista odotusta kaikille!!!



KK rv 12+5

Mulla tää koneelle pääsy on ollu taas kiven ja kannon takana, välillä oon päässy lukemaan juttuja mutten ole sitten kerennyt kirjottelee mitäään...

Isoja haleja ja jaksamisia poistuneille ja onnea naimisiin menneelle!!

Ihanaa myös lukea että ekoissa ultrissa on näkynyt ja kuulunut elonmerkkejä.Kateellinen minä=)

Mulla on tasan viikko odotettavaa niskapoimu-ultraan,hermot menee kun stressaa...mulla on ihan mahoton halu nähä se pikku kääpiö!!

Huonoa oloa ja väsymystä jatkuu,maha kasvaa,tukka lähtee,iho kuivuu ja olo on muutenkin kuin vappupallolla,ei siis kovin naisellista=)

Musta on ihan mahtavaa kun pari kaveriakin on tullu öbaut samaan aikaan paksuksi, siis paljon kevät-ja kesävauvoja tiedossa!!



Jaksamisia ja ilosta odotusta kaikille!



Toivoo: masu ja nasu, viikoilla 10+5

sama84 -> minusta hieno ele se lahjan osto isälle. Itse ostin samoissa vaiheissa olessani kun odotin esikoista ja se oli miehelleni sellainen totisen herkkä ja iloinen paikka.



Kiitos kaikille onnitteluista, tässä sitä totutellaan rouvana olemista. Niin siitä kohdun turpoamisesta että lääkäri mulle sano että kohtu on pieni ja ans kattoo muuttuuks laskettu aika myöhäsemmäksi jne... ja ultrassa vaavin koon mukaan siirty 9 päivää aikasemmaksi. Täällä kaikki malillaan ja oli hienoa lukea että muillaki menee ihan hyvin. Voimia tää prosessi vaatii mutta kyllä se niitä voimia antaakin. hyvää viikonloppua kaikille!!!! :-)



terv:Mamseli_82+sulkka

Mitään merkkejä keskenmenosta ei ole tullut joten jospa sitä uskaltaisi ajatella keskiviikkoaamuisen tuhrun johtuuneen vähemmän helläkätisestä lääkäristä tiistaina. Mutta kylläpähän säikäytti! :O Kiitos teille lohduttajille, helpotitte oloa keskiviikkona hirveästi :)



Olo on kyllä nykyään tosi energinen :D Tämän viikkoa olen taas jaksanut entiseen malliin, vähän iltaa kohti alkaa väsyttää enemmän kuin normaalisti mutta huonovointisuus ja sellainen jatkuva voimattomuus ja puolitehoisuus on pysynyt poissa koko viikon. Aivan ihanaa! :) Aamuisin tosin on yhä parasta suunnata heti sängystä ruokapöytään ettei huono olo pääse yllättämään ja 1-2h välein on pakko syödä mutta onneksi ruokahalutkin ovat tasaantuneet hieman. Varsinaisten aterioiden välillä selviää nyt syömällä esim hedelmän tai juomalla lasillisen mehukeittoa, enää ei tarvitse vetää kahta leipää kaikilla päällisillä+lasia maitoa ;) Lenkillä ja jumpassakin olen taas jaksanut entiseen malliin ja uskaltauduinkin päättämään että seuraavaan neuvolaan paino ei nousisi yhtään (jos siis menen jo 4-5vkon päästä, 2kk voi olla sitten jo eri juttu). Nythän siis mulle on tullut painoa n.6kg ;D Mikäs sen parempi aloitus päivälle kun käydä BodyPumpissa revittämässä ja jaksaa sen jälkeen vielä käydä kahden pienimmän ipanan (1vja 3v) kanssa ruokakaupassa. Rakastan tätä energisyyttä! Kauanko sitä sitten kestää?... ;)



BellyBeltiä olen käyttänyt nyt viikon, sen verta reilusti on alavatsa kasvanut että lantiofarkkujen nappi ei mene ilman sitä kiinni. Muuten keskusta onkin kasvanut niin reilusti että korkeampivyötäröisiä housuja ei saa kiinni ja jotenkin BellyBelt ei vielä niiden kanssa istu oikein kivasti :/ Onneksi mä enemmän tykkäänkin juuri noista matalista malleista :)



Shelley rv10+5

Ensiksi pahoittelut Pupulle! Käyt raskaita aikoja läpi nyt, joten haleja ja paljon voimia sinne!



Toiseksi Mamsellille onnittelut naimisiin menosta!



Omaa napaa. Kävin sitten tänään pojan kanssa uudestaan eri gynellä kun mä olin aivan varma, että kyllä mulla jokin tulehdus tuolla alapäässä on. Viimeksihän multa vain katsottiin paikat, muttei testejä tehty yhtään, joten se jäi mua vaivaamaan. Tämä toinen gyne testasi ja diagnoosi oli bakteerivaginoosi. Mä tiesin sen, koska mulla oli esikoisen kanssa sama juttu. Jotenkin sitä muistaa ne oireet. Mähän yritin sille ekalle gynelle sitä sanoa, mutta ei se kai nähnyt tarpeelliseksi mua testata. Nyt sitten sain reseptin ja hainkin lääkkeet saman tien. Mietityttää vain, että jos ne vihlomiset silloin viikkoja sitten olisi tästä juuri johtunut. Onneksi ne kuitenkin loppui itsestään ja tämäkin asia tulee nyt kuntoon. Kannattaa pysyä tiukkana vaan ja mennä uudestaan jos siltä tuntuu. Mun tapauksessa ainakin kannatti. Tuo bakteerivaginoosihan voi aiheuttaa ennenaikaista syntymistä ja vaikka mitä muuta ikävää, eli ei mikään ihan pikku juttu.



Tuo gyne oli muutenkin tosi mukava ja käynnistä jäi tosi hyvä mieli. Musta tuntui, että hän todella kuunteli mitä mulla oli asiaa. Lopuksi hän vielä, mun pyynnöstä, ultrasi ja siellä se pikkuinen heilutteli käsiään ja jalkojaan. Yritettiin ottaa selvää sukupuolesta, muttei se tällä kertaa näkynyt. Mitään mittauksia ei tehty, vaan vilkaistiin noin päällisin puolin, että kaikki oli kunnossa. Tämän ultrauksen gyne teki ilman eri maksua. Loistavaa palvelua todella!



Hyvää viikonloppua toukotuhisijat!



Pikkupapu, esikoinen 1v 9kk ja sintti rv 14+4