Mun on pakko jakaa tämä teidän kanssanne:

mutta eikös helpottanutkin?

Tai ei sentään: Kysyisin, oliko sinulla mitään oireita tuosta suolitukoksesta aiemmin?

Ja kyllä helpotti. Aivan kauhea kokemus.



t. ap

jatkossa kannattaisi varmaan panostaa siihen että saa suolen toimimaan säännöllisesti.

valmisteita, jotka sulattavat ulostemöykyn :-) Ensi kertaa varten siis....

ja pääsette viettämään pyhäinpäivää ihan suunnitelmien mukaan. Kantsii todellakin varata jotain lääkettä vastaisuuden varalle.

Muistanpa vaan, kuinka kummankin synnytyksen jälkeen on jossain vaiheessa tullut tuo sama tilanne. Siinä sitä sitten kykkii pöntöllä kun porukat ramppaavat katsomassa uutta tulokasta...



Suosittelen jo tuolla aikaisemminkin mainittua suolensisältöä pehmittävää miniperäruisketta. Jos on ehtinyt pidempään jo jumittaa, saattaa joutua käyttämään pariinkin kertaan ennen kuin homma alkaa luistamaan.



Vanha vitsi muuten kertoo, että miesten vanhetessa vaiheet menevät suunnilleen niin, että nuoreana huokaistaa "Ah mikä nainen!", keski-iässä "Ah mikä ateria!" ja sitten vanhana "Ah mikä ulostus!". Naisille tuo vanhuus siis iskee aika aikaisin?

saa kakat liikkeelle

Mulla tuli mieleen pojan syntymän jälkeinen ummetus :(. Oli siis sektio ja jouduttiin vielä olemaan pojan kanssa viikkotolkulla sairaalassa. En edes huomannut tuota ummetusta, ennen kuin alkoi tulla huono olo. Oli varmaan liki pari viikkoa... Söin sitten niitä liotettuja luumuja hirveet annokset ja lopulta alkoi tapahtua. Itkin ja istuin vessa varmaan 5 tuntia ängertämässä sitä sementtiä ulos :(



Aivan kamalaa. Ei ole ikinä ollut niin kamalaa oloa ja kipuja. Otan siis osaa :(

Toisen lapsen syntymän jälkeen tuli kaamea ummetus. En edes ollut huomannut ettei kakkaa ollut vähään aikaan tullut. Tuli huono olo ja vihdoin ja viimein jonkinlainen kakkahätä. Istuin vaikka kuinka kauan pöntöllä punnertamassa sitä p*skaa ulos, persreikään sattui ihan sikana. Kun vihdoin ja viimein sais p*skat ulos pienellä avustuksella, olin puolikuollut. Ihan rehellisesti voin sanoa että ponnistusvaihe synnytyksessä (varsinkin toisen kanssa) oli lastenleikkiä tuon paskomisen rinnalla.



Sitä isoa jööttiä en saanut vedettyä pöntöstä alas ensiyrittämällä, siellä se vaan möllötti vaikka vedet meni. Piti sitten pilkkoa se pienempiin osiin ja muutaman kerran vetää ennen kun lähti. Kerroin miehelle joka nauraen sanoi että "olisit ottanut kuvan ja laittanut nettiin", netissä kuulema on joku ratemypoop.com tms. missä porukka voi arvostella p*skasi...



Vieläkin hikeä pukkaa otsaan kun tuota ajattelen. Kersojen jälkeen on tainnut tulla jotain häiriötä suoleen, jonkinlainen laskeuma (?) tai pussukka jonne kerääntyy aina välillä ulostetta ja sitä on vaikea saada sitten ulos. Eli jos joutuu kakkaa jostakin syystä vähän pidättelemään (esim. olen ulkona ja ei vessaa lähettyvillä) niin sen jälkeen saa sitten tehdä hieman hommia vessassa ennen kun se tulee.

kilpaili maailman suurimman kakan tittelistä

sen epiduraalin ja synnytyksesä en edes sitä saanut...'



:D

Tuli näistä kakkajutuista mieleen äitini kertoma tarina kun sillä oli kakka kovalla pitkään . Kun kakka viimein tuli niin se vaati monen tunnin ponnistamisen ja karjumisen. Jöötti oli kuulemma valtava eikä se suostunut menemään millään pöntön uumeniin. Se oli pakko pilkkoa. Äitini löysi vihdoin pitkän etsimisen jälkeen parvekkeelta kepin jolla pilkkoi tuotoksen ja sai vedettyä alas pöntöstä. Laittoi sitten kepin takas parvekkeelle. Oli seurustellut vasta vähän aikaa uuden miehen kanssa. No mies tuli kylään ja parvekkeella tupakalla ollessaan oli ottanut kepin käteensä ja vedellyt keppiä pitkin parvekkeen rautatankoja. Äitini oli sisällä kuolla nauruun kun oli miettinyt mitä ukko sanoisi jos se kertoisi mihin keppiä ollaan käytetty viimeeksi.