Minkä ikäisenä päiväkotiin? Kokemuksia!

aloitti päiväkodissa (osapäivähoidossa) elokuussa ja oli silloin just tuon kaksi vuotta. Vastaan siis omasta kokemuksestani/tuntemuksistani jne.!



Meidän kokemuksemme tästä aloitusiästä ovat hyvät. Aina tietysti huomioiden lapsi! Meidänkin poika on sosiaalinen, reipas, ei mikään päällepäsmäri minä-minä-tyyppi. Hän on viihtynyt ryhmässä, mutta usein myös leikkii (varsinkin pvkodin pihalla) yksin. Päiväkodista hän on myös oppinut monenlaista, huomaa kotona. Esim. ruokailusta lähtiessään hän kovasti kiittää - ja niiaa:). Mies sanookin, että pokkaahan välillä.



Ryhmissä on usein pienien lisäksi muutamia isompia lapsia, jotka näyttävät niin hyvässä kuin pahassakin mallia. Esim. pottailuun/vessakäynteihin " vähän odotan" isompien mallia. Se kun on vähän hankalaa kotona. Hän kyllä suostuu potalla istumaan ja nykyään vähän kirjaakin katsomaan samalla, mutta ei sinne mitään tule.



Päiväkodista tulee myös tietty rytmi ja tietyt rutiinit päiviin.



Kun nyt paikan olette saaneet, niin minä veisin hänet sinne. Jos näyttää tosi huonolta, eikä lähde sujumaan, niin luopukaa sitten päiväkotipaikasta. Hyvää syksyä:)!

meidän esikoinen oli 4v. ja kuopus 11kk kun menivät yhdessä päiväkotiin - tosin siis toinen isoihin ja toinen pieniin - mutta kun on pieni 33 lapsen päiväkoti, niin meni TOSI ihanasti.



Kyllä olen mielettömän tyytyväinen, että meidän haastavan persoonan omaava kuopus on päiväkodissa jossa on puuhaa ja topakat tädit. Esikoinen oli 8kk-3v. perhepäivähoitajan luona ja oli 4v. tosi valmis päiväkotiin, kuopusta en olisi enään pph:lle laittanutkaan.



Vahvojen omakohtaisten ennakkoluulojen jälkeen olen kääntänyt kelkkani ja hyvä- pieni päiväkoti voi olla monen pelastus! Mä olen ihan 110% tyytyväinen meidän valintaan ja antaisin hoitotädeille kuun taivaalta jos pystyisin - kiitokseksi kokonaisvaltaisesta hoidosta ja apukasvatuksesta!

Esikoiselle ei tahtonut kerho- yms.toiminta riittää enää 4,5-vuotiaana. Kesä piti vielä kärvistellä kotona ja vajaa viisivuotiaana pääsi tarhaan. Nuorempi oli silloin vajaa kolme ja koko ensimmäinen vuosi tarhassa oli hieman takkuista.

Tottakai ennen sitäkin päiväkodissa voi viihtyä ja olla kivaa, mutta ei sitä oikeasti tarvitse (jossei ole erityistarpeita). Se että lapsi hoidetaan kotona äidin toimesta ei tarkoita sitä että lapsen pitää olla kotona äidin kanssa kahden! Kyllä äiti voi lapsen kanssa käydä puistoissa, kerhoissa ja tavata toisia äitejä ja lapsia. Eli aktiivisuutta äidillekin.



Etukäteen on vaikea hahmottaa miten lapsi kasvaa ja muuttuu. Jälkikäteen on sitten helpompi olla viisas. Itse laitoin esikoisen 3v:na seurakunnan kerhoon, mutta oikeasti olisi ollut tarpeen vasta lähempänä 4v:tta. Kakkosen laitoinkin kerhoon vasta 4v kieppeillä. Kolmas meni päiväkotiin 2,5v:na kun lähdin töihin, mutta tiedän että lapsi ei sitä oikeasti tarvitse vielä, vaikka siellä viihtyykin ihan ok (tosin pakkokin on sopeutua). Eli komppaan jotain toista, että 4v paikkeilla. Ja silloinkin riittäisi jokunen lyhyempi päivä.

Tämä päiväkoti olisi myös pieni, kaksi ryhmää(isot ja pinet). Päiväkoti on yksityinen, josta kaupunki ostaa palveluita. Olen nyt miettinyt, että veisin pojan sinne 2päivää viikossa lyhyitä päiviä ainakin aluksi, niin sehän olisi sitten vähän niinkuin kerhotoimintaa=) Ja koska itse olisi tarkoitus tehdä gradua se ensi kevät, niin kun ei olisi niin kellontarkkaa, niin pystyisi aamuisinkin toimimaan lapsen rytmin mukaan. Ei tarvitse kiireellä herätellä ja touhuta. Positiivista siellä kun olisi juuri ne kaverit ja vertaisoppiminen, mitä en kotona voi tarjota. Ja kun tuntuu, että lapsi saisi kaipaamaansa ohjelmaa ja erilaisia virikkeitä,mitä ei kotona ole.Ja itsekin sitten varmasti valmistuisin keväällä.





Ja ainahan lapsen sieltä pois saa jos haluaa. Meille syntyy kesällä toinen lapsi, niin siksi tätä nyt niin mietin.Oletteko ottaneet lapsenne pois päiväkodista jäädessänne uudelleen kotiin? Onko lapsi kaivannut takaisin päiväkotiin ja kavereitaan? Tylsistyykö siten kotona, kun ei voi tarjota samanlaista toimintaa kuin päiväkodissa?

artunäityli:

Ja ainahan lapsen sieltä pois saa jos haluaa. Meille syntyy kesällä toinen lapsi, niin siksi tätä nyt niin mietin.Oletteko ottaneet lapsenne pois päiväkodista jäädessänne uudelleen kotiin? Onko lapsi kaivannut takaisin päiväkotiin ja kavereitaan? Tylsistyykö siten kotona, kun ei voi tarjota samanlaista toimintaa kuin päiväkodissa?

Kyllähän lapsi voi kaivata, mutta olla silti tyytyväisenä kotona. 2v lapsen ajattelukyky ei ole ihan aikuisen tasolla ja syy-seuraus suhteet ja aikakäsitys ei ole kovin kehittynyt. Lapsi saattaa puhua mieltä askarruttavista asioista ja muuttaa mieltään varsin tiheästi. Eli se että lapsi puhuu päiväkodista ei välttämättä tarkoita että kaipaa sinne.

Ei lapsi tylsisty kotona jos äiti tekee jotain lapsen kanssa: Siis ulkoilua, leipomista, siivoilua, kerhoilua, kyläilyjä, kauppareissua. Eli ihan tavallista arkea. Jos lapsi tylsistyy, niin kannattaa varmaan keksiä yhteistä tekemistä lapsen kanssa, eikä miettiä pitäisikö lapsi laittaa päiväkotiin. Ja kyllä kotonakin voi laulaa lapsen kanssa, askarrella ja lueskella ja tehdä vaikka retkiä. Ei se päiväkodissakaan sen ihmeellisempää ole- siellä vain on usein se 1aikuinen 4-7lasta kohti, joten vähemmän sitä aikuinen ehtii ohjaamaan yhtä lasta kuin kotona.

Itse en ole laittanut lasta päiväkotiin lasten välissä. Niin kauan kuin olen itse kotona, ovat lapsetkin olleet. Kaksi ensimmäistä lasta meni päiväkotiin vasta esikouluun, olivat vain kerhossa ennen sitä. Olen ehdottomasti sitä mieltä kokemuksesta että kotona olo riittää lapselle lähes 4v asti, jos äiti vaan on aktiivinen lapsen kanssa. Mitä tulee aktiivisiin ja levottomiin lapsiin, niin harvemmin päiväkoti rauhoittaa heitä, vaan tulos on toisensuuntainen. Ja jos vanhempi lapsi olisi ollut päiväkodissa ja tulisi vauva, niin kyllä ottaisin ainakin alle 4v kotiin- vain jos esikouluun olisi alle vuosi aikaa voisi jäädä osa-aikaisena päiväkotiin (meillä lapset olleet 5v kun menneet eskariin), sinä aikana on turha ehkä totutella erikseen mihinkään kerhoon, varsinkin jos eskarikaverit olisivat päiväkodissa.

Vanhemmalla (siis sellaisella joka leikkii jo varsinaista yhteisleikkiä, jossa leikissä on säännöt, toisten lasten kanssa) lapsella jos käy silloin tällöin päiväkodissa, voi käydä niin että jää " ulos" säännöllisesti päiväkodissa päiväkodissa olevien lasten leikeistä. Toiset kun leikkivät kaikki päivät yhdessä ja se lapsi joka käy pari kertaa viikossa puolipäiväisenä ehtii ehkä juuri totuttautua hommaan ja lähtee taas. Lisäksi päiväkodin päivään kuuluu varsin paljon rutiineja, siis syöminen, pukeminen, vessakäynnit, päiväunet jne. Sen lisäksi niitä " virikkeitä" ei ehdi niin paljoa olla. Sanoisin että niitä virikkeitä on suhteessa paljon enemmän jossain kerhossa, jossa kaikki lapset ovat " samalla viivalla" siis yhtä kauan kerhossa, eli pääsee hommiin mukaan paremmin ja näitä kerhokavereitakin voi nähdä vaikka vapaa-aikana, päivähoidossa oleville lapsille yleensä riittää se koko päivä päiväkodissa.

Sinun kohdallasi on tuo gradu, joka voisi puoltaa päivähoitoon menemistä, mutten en kyllä veisi tasan 2-vuotiasta päiväkotiin, jos ei olisi työssäkäynnin takia pakko ja uusi äitiysloma edessä. Mutta tarvitset kyllä jotain lapsenhoitoa, jotta saat gradusi tehtyä.



Osaviikkoisten tilanne päiväkodeissa on varmaankin kuten Insinööriäiti kirjoitti, eivät oikein kuulu ryhmään toisten lasten mielestä. Ja noin pienillä ne virikkeetkin voivat olla esim. pukemaan opettelua yms. Sinänsä hyödyllistä, mutta sujuu kotonakin :-)



Kaksivuotiaan ottaisin takaisin kotiin uuden äitiysloman myötä. Meidän esikoinen oli vuoden perhepäivähoidossa ja jäi sieltä sitten vajaaksi kolmeksi vuodeksi kotiin. Tarhaan meni vajaa viisivuotiaana.

Lastentarhanopettaja itseasiassa olen itse ammatiltani ja koulutukseltani ja ehkä tämä siksi niin mietityttääkin, kun tiedän työni ja opiskelun puolesta aika paljon asiasta ja halusinkin nyt siis teidän äitien kokemuksia siitä, miten olette kokeneet kaksivuotiaan äitinä päiväkodin ja sen merkityksen lapselle..Äitien kokemukset ja ajatukset kuitenkin aina erilaisia kuin ammatti-ihmisen, joka töissä lasten kanssa päiväkodissa.



En lastani sillä päiväkotiin laittaisikaan, ettenkö itse jaksaisi ja touhuaisi hänen kanssaan, mutta kaverit ja toiset lapset ovat hänelle kuitenkin tärkeitä ja niitä ei kotona, eikä siten siis vertaisoppimista. Kahden vanhakin vertaisryhmässään kuitenkin kehittyy ja solmii ystävyyssuhteita. Ja olisi sitten tosiaan kotona kuitenkin 5päivää viikossa.



Gradua tehdessäni mummutkin kun ovat lupautuneet hoitoavuksi, niin siksi päiväkotiin meneminen ei olisi pakollista. Alle kaksivuotiasta en itsekään laittaisi päiväkotiin, paitsi jos olisi pakko ja ymmärrän hyvin muitakin mielipiteitä ja heitä jotka laittavat, mutta itse en siis sen kannalla. Mutta nyt kun poika siis kaksi niin ajattelin, että hänellä voisi olla mukavampaa päiväkodissa kavereiden kanssa kuin mummolassa/kotona. No ajankohta olisi vasta helmikuun alusta, joten pitää nyt miettiä...

Minusta riippuu täysin lapsesta, joten kukaan muu kuin sinä et voit asiaa päättää eikä oikeaa vastausta tietää. Lapset kehittyvät eri tahtia. Mutta oma poikani meni juuri 2vuoden 4kk iässä kahdeksi-kolmeksi päivässä viikossa päiväkotiin. Hän nautti seurasta ja oli ikäisiään huomattavasti kehittynyt. Neuvolassa jopa terkka mietti, josko kannattaisi mennä jo 3-6v ryhmään eikä 0-3v ryhmään. Hän oli niin kehittynyt: kaikessa 3vuotiaan tasolla ja puheessa ylikin. uskon, että päiväkoti oikeasti antoi hänelle jotain. Hän ei koskaan valittanut sinne menoa, kyseli, milloin pääsee. Arkaa, huonosti vielä puhuvaa, äidissä kiinni olevaa yms yms en veisi päiväkotiin, mutta minusta yksittäisen lapsen tarpeet ja ominaisuudet ratkaisee. Tämä siis meidän kokemus ja positiivinen sellainen.

niin ja siis vielä lisäyksenä edelliseen kirjoitukseen, että toki leikimme, laulamme,luemme ja askartelemme myös kotona ja rytmi ja ulkoilu myös säännöllistä, mutta se kuitenkin kotona äidin kanssa eri asia kuin ryhmässä. Ja tosiaan työni puolesta päiväkodin arki on tuttua. lähinnä siis kaipailen äitien mielipiteitä siitä, miten teidän kaksivuotiaanne ovat kokeneet päiväkodin?

kun aikanaan aloittivat päiväkotiuraansa. Molemmat sosiaalisia tapauksia, eikä päiväkotielämän aloitukseen ole liittynyt hankaluuksia eli molemmat on alusta asti viihtyneet tarhassa - ja hyvin. (asiantuntijoiden mukaan muuten itku tarhan jäädessä kertoo hvvästä kiintymyssuhteesta lapsen ja vanhemman välillä, joten meillä sit taitaa tämä suhde olla heikko ;-)).



Mutta kun olen katsellut omienkin TOSI sosiaalisten lasten elämää ja kehitystä, ymmärrän hyvin, miksi sanotaan että 3v asti lapsen on hyvä kasvaa kotona eikä lapsi TARVITSE siihen mennessä muita virikkeitä, JOS SITTENKÄÄN.



Tuossa 2,5v-3v. lapsi oikeasti kasvaa todella paljon, ihan silmissä ISOMMAKSI, pärjäävämmäksi, hoksaavammaksi, osaa kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan todella paljon enemmän. (ja meillä ollut siis myös todella varhain puhuvat lapset eli ongelmia siinäkään)Eli lapsi ei kärsi siellä päivähoidossa aikaisemminkaan, mutta tuonne 3v. odottaisin jos se on mahdollista pienin järjestelyin.



Eli henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 3v. asti kotona on lapselle parempi, etenkin jos VÄHÄÄKÄÄN arempi yksilö. Mutta KOROSTAN että jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja useilla ei ole lainojen yms. takia mahdollisuuksia tulla toimeen totutulla elintasolla, elleivät molemmat vanhemmat ole töissä. Ja kun oikeasti ei ole mahdollista kaikista työpaikoista sitä hoitovapaata ottaa - tai toki lain mukaan on, mutta samalla on selvää, ettei työtä ole enää jäljellä kun palaisi hoitovapaalta töihin... Tätäkin valitettavasti on, etenkin miesten töissä useinkin.

Meidän poika aloitti päiväkodin pienten ryhmässä tasan 2,5 -vuotiaana. Poika osaa puhua sujuvasti ja on melkoisen vilkas. Vauhtia riittää hyvin vielä illaksikin.



Hän on viihtynyt hyvin. Hän menee sinne mielellään, laulaa päiväkotilauluja kotona, oppii uusia taitoja (ja taantuu toisissa pienempien esimerkistä :), mutta ennen kaikkea siellä on kavereita. Olen jutellut päiväkodista pojan kanssa ja hän ilmoittaa itse, että viihtyy siellä. Olen kyllä osittaisella hoitovapaalla, niin pojan päivä ei ole kovin pitkä.



Meillä kotona olo ei olisi enää hyvä asia. Kavereita ei lähistöllä ole, puistossa on enimmäkseen vauvoja ja taaperoita, jotka eivät meidän pojalle seuraksi kelpaa. Avoimessa päiväkodissa lapset vaihtuivat päivittäin ja samalla tietysti iso osa aikuisistakin. Kerho pari kertaa viikossa ei riitä hänelle energian purkuun. Päiväkodissa on myös paljon vapaata leikkiaikaa, jolloin lapset saavat itse luoda leikkinsä kenen kanssa tahtovat - ja kaveri löytyy aina, vaikka se paras kaveri olisikin poissa.



Meidän poika olisi varmaan ollut valmis päiväkotiin vähän aikaisemminkin, mutta halusimme, että hän aloittaa kauden alussa. Näin siis meillä.



Minusta se, minkä ikäisenä kukin lapsi on valmis päivähoitoon on varsin yksilöllistä. Ajatus, että lapset on hyvä hoitaa kotona 3-vuotiaaksi asti, on keskimäärin hyvä. Mutta ei sovi kaikille. Joku on valmis aikaisemmin, joku ehkä myöhemmin. Se riippuu kovasti lapsen persoonallisuudesta ja kehitysvaiheesta, sekä päiväkodista ja päiväkotipäivän pituudesta.



Mupsi

jos hoito graduasi tehdessä järjestyy muullakin tavoin. Varsinkin kun on jo tiedossa toisen lapsen tulokin. Ja lapsi on kuitenkin alle 3-vuotias. Uskon, että mummujen kanssa oleminen on myös tärkeää. Meillä ainakin mummi on tosi pop, vaikka ikävä kyllä asuu turhan kaukana.



Meillä esikoinen aloitti 2 vuotiaana päiväkodin, mutta syynä olikin töihin paluuni. Vaikka esikoinen sopeutui hyvin päiväkotiin, niin aika ajoin aina mietin, että voi kun olisi voinut pitää kotona 3 vuotiaaksi saakka, olisi ehkä muutamalta kovatulehdukseltakin vältytty.



Ja alle 3 vuotiaan ottaisin kyllä hoidosta pois, kun toinen lapsi syntyy. Itse olen pitkän mietinnän jälkeen ottamassa esikoisemme pois päiväkodista, kun pian toinen lapsi tulossa. Vaikka hieman huolestuttaa, kuinka paljon jää kaipaamaan kavereitaan, kun ikäähän esikoisellammme on pian jo 4 vuotta. Kavereiden merkitys on selvästi vuoden aikana muuttunut, tosin uskon, että lapset ovat sopeutuvaisia, ja saavat helposti uusia kavereita. Olen varmistanut jo kerhopaikan esikoisellemme ensi vuodeksi.