Täällä minä joka kertoi kesällä miehensä pahoinpidelleen..

Sillä, että isä melkein tappoi äidin, mutta äiti asuu silti isän kanssa, ja antaa heidänkin asua isän kanssa, on.

Mies ei ole hakannut lapsia, se on totta. Mutta eipä mies ollut hakannut vaimoaankaan ennen viime kesää. Kerta se on ensimmäinenkin. Minä en ottaisi moista riskiä.

ymmärrän kyllä toisaalta tuskasi ja pointtisi, koska olen ollut samassa tilanteessa. Olin kuitenkin järkevä ja lähdin, vielä vuodenkin päästä mietin teinkö oikein ja olisiko mies voinut muuttua jne jne. Kävin terapiassa, söin masennuslääkkeitä, olin pitkällä sairaslomalla, lapset kärsivät siitäkin... Terapiassa käsiteltiin aika paljon asioita ja annettiin esimerkkejä miehistä, jotka oikeasti ehkä kovalla, pitkällä terapialla saattaisivat muuttua... minun exäni ei tähän kategoriaan nyyhkytyksistään huolimatta tuskin olisi koskaan kuulunut...



Mielestäni niiden, jotka eivät ole olleet väkivaltaisessa suhteessa on aika hullua mennä ilkeilemään, koska VANNON jos itse olisivat samassa tilanteessa alkaisivat miettimään aivan samoja asioita eivätkä loppupeleissä välttämättä uskaltaisikaan heittää 10 vuoden suhdetta heti menemään yhden väkivaltaisuuden takia... kyllähän se hyvä nyt on puhua" jätä se sika" niin mninäkin aina sanoin, kunnes päädyin itse väkivaltaiseen suhteeseen. Silti, omalla kokemuksella sanon, että lähes aina on parempi niistä suhteista lähteä ja lujaa ennenkuin tosiaan päädytään iltalehtien sivuille traagisena perheväkivalta tarinana. Poikkeuksiakin on, mutta mietippä TODELLA tarkkaan onko miehesi se yksi miljoonasta poikkeus, jos sinut pystyi niin brutaalilla tavalla pahoinpitelemään?? ainahan niillä on joku selitys, oli se burn out tai humala.........

Toive vaan siitä, että perheemme ja parisuhteemme korjaantuisi ja saisimme takaisin sen elämän joka meillä oli.



Olen tarkkana, herkkänä, mutten juokse karkuun. Kuten jo sanoin, minun on helpompi huolehtia lasteni hyvinvoinnista kun olen heidän kanssaan joka päivä. Erossa lapset olisivat säännöllisesti isällään..



Tapaus on vieläkin aika tuore ja tässä on miettimistä ja onneksi saan turvallisen ihmisen kanssa asiaa käsitellä.



Ehkä en sano täällä enää mitään. Kiitos tuesta niille joilta sitä irtosi, kiitos myös kritisoijille mielenkiinnosta elämääni kohtaan.



ap

sait suojeltua itsesi kun mies hyökkäsi kimppuusi, löit hänet tajuttomaksi? Sait estettyä hänet jotenkin? Kuinka siis onnistut estämään hänet jos hän päättää käydä lasten kimppuun?



Ei sinun miehesi saisi tavata lapsia kuin valvotuissa oloissa, tuollaisen tempun jälkeen, eihän saisi heitä yöksi luokseen saati viikonlopuiksi.



Mutta, kukinhan meistä valitsee oman polkunsa, minä en halunnut edes nähdä hakkaajaani saati että olisin pystynyt asumaan hänen kanssa. Lapsiamme ex-mieheni sai tavata vain sosiaalitoimistossa 2 tuntia kerrallaan.

En voi kuin toivoa, että tulisit järkiisi, nainen.

Teidän parisuhteenne ja elämänne ei enää koskaan palaa sellaiseksi kuin se oli. Miehesi tuhosi sen iskuillaan ja potkuillaan. Sinä et voi koskaan unohtaa. Tottakai toivot, että tulisi hyvä haltija joka muuttaisi kaiken ennalleen, tai että voisit palata ajassa taaksepäin aikaan ennen tapahtunutta, mutta et voi. Se on kurjaa, mutta elämä ei aina ole kivaa. Sen hyväksyminen on vaikeaa, mutta eihän ero ole koskaan helppo.

Usko pois, tiedän mistä puhun. Minutkin hakattiin, vain kerran, mutta se riitti tuhoamaan liiton ja tappamaan rakkauden.

Vierailija:

Toive vaan siitä, että perheemme ja parisuhteemme korjaantuisi ja saisimme takaisin sen elämän joka meillä oli.

Olen tarkkana, herkkänä, mutten juokse karkuun. Kuten jo sanoin, minun on helpompi huolehtia lasteni hyvinvoinnista kun olen heidän kanssaan joka päivä. Erossa lapset olisivat säännöllisesti isällään..

Tapaus on vieläkin aika tuore ja tässä on miettimistä ja onneksi saan turvallisen ihmisen kanssa asiaa käsitellä.

Ehkä en sano täällä enää mitään. Kiitos tuesta niille joilta sitä irtosi, kiitos myös kritisoijille mielenkiinnosta elämääni kohtaan.

ap

kun exäni 6 vuoden jälkeen hakkasi minut ensimmäisen ja viimeisen kerran mukavaan kuntoon, menin poliisiasemalle ja tein hänestä rikosilmoituksen. Muistan aina sen mukavan poliisisedän, joka vielä soitti minulle muutaman päivän kuluttua ja sanoi " voin kertoa, että maailma o täynnä miehiä, jotka eivät ikikuuna päivänä koskisi naiseen sormellakaan ja sinunkin kohdalle sellainen ihan varmasti vielä sattuu" eli toisin sanoen, JASSAP. Ja tämä poliisin suusta, joka varmasti näkee näitä juttuja joka päivä. lapset katselivat ihmeissään äidin mustaa naamaa ja ihmettelivät mihin isi on mennyt..äiti itkee... mies soittaa ja lupaa tehdä kaikkensa, jos annan anteeksi ja otan takaisin, lupaa mennä terapiaan, annan hänelle sen mahdollisuuden, hän ei mene... tätä samaa ympyrää kiersimme vuoden kunnes tajusin tilanteen toivottomuuden. Nykyään olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on yhteinenkin lapsi

yksi väkivaltateko jonka jälkeen hakee apua ei vaikeuta yhteishuoltoa ja lapset tulisivat asumaan ainakin osittain miehen luona.



Ja olin niin shokissa tästä täysin yllättävästä " puskan takaa" väkivallasta etten osannut puolustautua. Nyt en ole enää niin luottavainen ja kuten jo sanoin. Olen fyysisesti voimakas nainen ja jos lapsestani olisi kyse, en kaihtaisi mitään keinoja.



ap

Niin, itse lähdin lapsen kanssa kotoa, kun mies alkoi väkivaltaiseksi, en nyt tarkemmin viitsi kertoa, mutta sai törkeästä pahoinpitelystä tuomion sekä vahingonteosta. Nimenomaan lapsen (myös tietenkin itseni) vuoksi lähdin! En ole päivääkään katunut lähtemistäni! Kyllä ihan sydäntä kylmää, kun mietin, miten asut edelleen ko. miehen kanssa.

Vierailija:

yksi väkivaltateko jonka jälkeen hakee apua ei vaikeuta yhteishuoltoa ja lapset tulisivat asumaan ainakin osittain miehen luona.

Ja olin niin shokissa tästä täysin yllättävästä " puskan takaa" väkivallasta etten osannut puolustautua. Nyt en ole enää niin luottavainen ja kuten jo sanoin. Olen fyysisesti voimakas nainen ja jos lapsestani olisi kyse, en kaihtaisi mitään keinoja.

Puolustaaksesi lastasi vahingoitat miestäsi, mahdollisesti jopa tapat hänet, ja mikä silloin on lastesi kohtalo, sinä raudoissa isä laudoissa ja lapset kenellä

Kyllä meillä ainakin esti, exäni hakeutui terapiaan, mutta ei saanut kuin tapaamiset valvotuissa olosuhteissa. Lastenvalvoja ja oikeus oli sitä mieltä että niin on paras lasten turvallisuuden takia. Minullekin sanottiin että en voi estää miestä tapaamasta, mutta en uskonut vaan pyysin valvottuja tapaamisia. Ja ne sain, kuulo puheet on kuulo puheita, oikeus katsoo tapauskohtaisesti nämä asiat.

Et ole mikään masokistinen raukka, kun et pysty vielä jättämään miestäsi. Se on kuitenkin edessä. Väkivalta ei lähes koskaan lopu samassa parisuhteessa. Ei, vaikka mies hakisi apua, tämä tullut väkivaltaisten miesten apupalveluissa esiin. Eli ne parhaimmatkaan, jotka yrittävät, eivät pysty siihen. Väkivalta loppuu ehkä joksikin aikaa tai sitten se muuttaa muotoaan, esim. henkiseksi tai taloudelliseksi.



Josta tulikin mieleen, että viesteistäsi pystyi lukemaan tiettyä kiristystä. Hyvin hienovaraista, mutta silti. Esim. tuo avioehto, että jos toinen väkivaltatapaus, niin sulle tulee paljon rahaa. Ulkopuolisesta se vaikuttaa aivan sairaalta, että sua tavallaan lahjotaan pysymään väkivallan uhan alla. Sillä ohi ei ole moneen vuoteen, vaikka miehesi kävisi motivoituneena parhaassa mahdollisessa terapiassa. Miehelläsi on 100 varmana jotain pahaa taustassaan, koska väkivalta tuli yllättäen, voi se olla jotain niin varhaisessa vaiheessa tapahtunutta, että vauriota ei voi aikuisella ihmisellä korjata. Persoonallisuus valitettavasti on jämähtänyt siinä 23 ikävuoden jälkeen, eikä joustoa ole niin paljoa.



Samoin tuo pelko yhteishuoltajuudesta kuulostaa tosi kauhealta. Pelko hallitsee sinua? Oletko tehnyt lastensuojeluilmoituksen tai tekivätkö viranomaiset? Sinä tarvitset ehdottomasti lastensuojelun tähän mukaan, kun ero on tulossa. Näitä asioita on hyvä valmistella, kerrot avoimesti pelostasi. On myös perustettu uusi yhdistys Lapsen oikeus väkivallattomaan perhe-elämään LOVE ry, joka taistelee erityisesti eroperheiden väkivaltaa vastaan.



Ja tässä tulee ehkä kaikkein tärkein neuvoni sinulle ap: ota yhteyttä lakimieheen tai -naiseen, joka on perehtynyt perheväkivaltatapauksiin. Onko rikosilmoitus tehty? En ymmärrä, miten on voinut jäädä tekemättä, koska pahoinpitely on ollut noin vakava ja olet ollut sairaalahoidossa. Jos sitä ei ole tehty, on tapahtunut virkavirhe.

Lakimiestä tarvitse siihen, että väkivallan uhka kasvaa erotessa ja mies voi alkaa tekemään kaikenlaista mahdollista kiusaa. Tiedät siis, mihin varautua. Muutama vinkki:



- kun laitat eron vireille, tee samalla ilmoitus yhteiselämän päättämisestä ja omaisuuden jäädyttämisestä: näin mies ei voi tehdä enää velkaa tai käyttää yhteisiä varojanne.



- tee rikosilmoitus pahoinpitelystä, jos sitä ei ole vielä tehty.



- selvitä juristin kanssa nämä kaikki AJOISSA, myös lasten huollosta.



Esimerkiksi Tukinaisella on perheväkivaltaa kokeneille naisille juristipäivystys, josta voit saada apua.

johti, mutta kyllä suurinosa tahoistasi on jo tullut tutuksi. Vielä kerran, en usko, että meillä on välttämättä mitään tulevaisuutta parisuhteessa, haluan vain maltillisilla keinoilla ja rauhassa valmistella perhettämme siihen mikä varmasti on edessä eli ero.



En usko, että ovet paukkuen lähtö olisi ollut viisainta se olisi voinut lisätä väkivallan uhkaa, eikä mies olisi varmasti hakeutunut terapiaan jne.



Minulla on tässä ihan tarkka suunniltelma ja päämäärä, teen sen vain niin miten oma järkeni sanoo, miten se kannattaa tehdä.



ap

Unohdin sanoa tuosta suunnitelmasta. Hyvä, että sulla on suunnitelma. Onko sulla suunnitelma, jos tulisi uusi väkivaltatilanne tai sen uhka? Pakkaa kassi valmiiksi, jossa on sun tärkeät paperit, rahaa jne. välttämätöntä. Ota turvakodin numero kännykkään. Voit sopia myös jonkun ystäväsi kanssa jostain hätämerkistä, siis jostain viestistä, jos tartte apua huomaamattomasti. Että joku tietty tekstari, kilari tms. ja he tulevat tsekkaamaan. Mieti pakoreitit valmiiksi. Ja sitten pitää miettiä, että miksi nämä on tultu mietittyä. Lähtö kannattaa suunnitella hyvin. Pyydä ehdottomasti muita ihmisiä paikalle, kun kerrot erosta tai olet lähdössä.



Älä tapaa sen jälkeen miestä koskaan yksin. Jos lapset jotain puhetta jo ymmärtävät, niin kerro heille, mitä pitää tehdä, jos äiti ja isä alkaa riitelee (lähteä hakemaan apua naapurista, soittaa poliisi tms). Jos mies alkaa seuraamaan sua, niin tarkista, ettei sulla ole mitään paikanninta piilotettuna autoosi tms., jolla mies pääsisi seuraamaan liikkeitäsi.



Luin silloin kesällä sun viestisi ja samantyyppisiä neuvoja jakelin. Olen tosi iloinen, että tulit kertomaan kuulumisesi. Tulehan taas, kun saat elämääsi eteenpäin. Jos vaikka sattuisin paikalle lukemaan kuulumisesi:)



Kaikkea hyvää sulle!

Olet Rohkea ja Viisas Nainen. Tuntuu, että monet vastanneet ovat ehdottomasti eron kannalla. Kuka sitä voi suositella tuntematta kokonaisuutta. Väkivalta voi jäädä yhteen kertaan tai toistua. Parisuhde voi jäädä junnaamaan paikollaan tai parantua ja syventyä. Ei elämässä saa suoria vastauksia. Riskejä pitää ottaa ja uskaltaa elää tekemiensä valintojen kanssa.



Se, että ajattelee lasten etua on mielestäni todella kunnioitettava teko tuossa tilanteessa. Olisi niin helppoa lähteä ja rakentaa uusi suhde uuden miehen kanssa. Jokainen AV:llä palstaillut tietää millaisia kammotuksia on uusperheet pahimassa tapauksessa. Elikkä mielummin ydinperhe kuin isä-äitipuolet. Hankalasti hoituneen eron jälkiä lapset vasta saavatkin paikkailla kun rippijuhlat, yo-juhlat, häät ja lapsen ristiäiset pitää miettiä tarkoin. Ketä voi kutsua? Miten häilyä vanhempien välissä pitäen molemmat tyytyväisenä? Toki onnistuneita eroja on, mutta myös kammottavia äitipuolia, jotka myrkyttävät kaiken mennen tullen.



Voimia sinulle, kuuntele sydämesi ääntä

kun oma mies on potkinut kylkiluut poikki. Hieman suhteellisuudentajua. ON parempi olla ilman parisuhdetta kuin väkivaltaisessa suhteessa. Väkivalta loppuu todella harvoin. Tuolla miehellä on erittäin pitkä tie edessään, jotta saa asiansa kuntoon. Myös uhrilla. Mutta saako parisuhdetta enää kuntoon? Vaikka rakkaus kestäisikin kaiken, niin entä luottamus, kunnioitus, turvallisuus? Ne vaativat valtavasti töitä, että saa edes itsensä kanssa asiat kuntoon. Eikä parisuhdeterapia ole suositeltavaa, kun väkivaltaa on ollut äsken (väkivalta pitää käsitellä ensiksi ja erikseen)...



Eli jäitä hattuun. Tässä ollaan suosittelemassa eroa, ei sotkeutumista uusperhekuvioihin. Sairasta ydinperheen ihannointia, jos pistetään vastakkain hankalat uusperheen sukujuhlat ja pysyminen yhdessä väkivaltarikollisen kanssa, jonka uhri olisit itse!



Tsemppiä ap:lle! Luota itseesi, kyllä susta oikea ratkaisu irtoaa ihan varmasti. Muistakaa hakea lapsille apua.

ikään kuin joku omaisuuden sinulle siirtyminen uuden väkivaltatapauksen myötä estäisi pahoinpitelyn ja pitäisi tilanteen stabiilina.



Valitan se on harhaa. Mikään ei estä uutta purkausta jos se on tullakseen niin se tulee.



Ihminen joka potkisi kylkiluitani poikki ei olisi saman katon alla päivääkään. Sinä toki teet asiat omalla tavallasi ja puolustelet valintojasi se on ymmärrettävää mutta älä odota että muut ymmärtäisi perusteluitasi.



Ulkopuolisena on mahdollisuus tulkita asioita ilman tunnelatausta tai miettiä mitään talouteen liittyvää voi vain todeta vakava väkivallanteko ja ero. Piste noin sairaalle suhteelle.



Olen soittanut kolme kertaa entiselle naapurille poliisit kun on avunhuutoja kuulunut ja väkivallan seuraus oli lyhytaikainen ero puolisoiden välillä. Säälin kovin heidän lapsiaan jotka joutuvat kenties kuulemaan ja näkemään joskus isän hakkaavan äitiä. Tekivät vielä lisälapsen ja en tiedä mitä heille nykyisin kuuluu sen tiedän että suhde oli väkivaltainen useamman vuoden ajan.



Minulta ei heru ymmärrystä ja sympatiaa naisille jotka sallivat lastensa elää tällaisissa suhteissa, lapset vaistoavat asioita vaikkeivat mitään näkisikään.



Totuus satuttaa sinua kun joku tohtii arvostella valintojasi, se kertoo omasta epävarmuudestasi oletko toimimassa oikein. Toisaalta haluat tukea eropäätökseen ja toisaalta haet hyväksyntää siihen että jäitte yhteistalouteen.



Jos uskaltaudut seksiin miehesi kanssa voitko olla varma ettei hän kurista sinua aktin aikana. Haluatko tuntea jännitystä ja pelkoa tapahtuuko jotain vai ei, on naisia jotka jopa nauttii tällaisista leikeistä ehkä sinä olet sellainen.



Jos mies pahoinpitelee lapsenne miten voit elää sen asian kanssa myöhemmin kun eihän siitä miehestä voi tietää milloin se kilahtaa uudelleen.

selviytymis tarina.



En jaksanut kaikkia viestejä alkaa lukemaan.





Meillä on ollut väkivaltaa pari kertaa. Todella lievänä kylläkin, ei mitään mustelima, eikä murtumia. Tuuppimista, tukasta kiinni.. Noi ei etes pahemmin sattunut. Henkisesti kylläkin.



Me ei haettu mitään apua. Juttelimme pitkään ja hartaasti puolison kanssa.



Viimesimmästä teosta on jo vuosia ja me olemme tällä hetkellä erittäin onnellisesti avioliitossa.

Minä sanoin miehelleni sillon kuin juttelimme ja kävimme asiaa läpi että jos vielä kerran tuota tapahtuu, asiasta tulee julkinen ja minä lähen.



Pystyn luottaa mieheeni nykyään ja en pelkää häntä.



Kannattaa hakea apua. Niin kuin olette jo tehneetkin. En kyllä suosittele jäämään suhteeseen jos ei saa luottamusta takaisin tai pelkää.



Kyllä väkivallasta voi myös selvitä. Meillä ei lapset ole koskaan väkivaltaa nähneet eikä joutuneet siitä kärsimään.

Ja minulla on itsetunto tallella.

Mies on aktiivinen isä ja pitää huolen perheestään.



Mutta ap jos vähänkään pelkäät tai et pysty luottamaan niin älä jää. Terapia voi kyllä auttaa ja varmasti auttaakin.



Uskon että miehellesäkin on vaikeaa ja katuu tekoaan. Mutta jos on henkistä sairautta mukana niin suhtautuisin erittäin varautuneesti!

Siellä äiti sanoi, että kamalinta mitä voit lapsellesi tehdä on jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Sanoin esim. jääneese suhteeseen etkä lähteneesi ovet paukkuen, koska se olisi voinut provosoida lisää väkivaltaa. Eli väkivallan pelossa et lähde? Eikö juuri silloin pitäisi lähteä? Toivottavasti en kuulosta ilkeältä tms, tilanteesi vaan kuulostaa tosi huolestuttavalta. Voimia sinulle luovia oikeaan suuntaan vaikeassa elämäntilanteessasi!

Ota huomioon, että vaikka onnistuisitkin, siinä sivussa voit tulla satuttaneeksi miestäsi pahastikin. Ikävä kyllä oikeusjärjestelmässämme hätävarjelu katsotaan todella usein liioitelluksi, pienikään nainen puolustautuessaan puolta isompaa miestä vastaan ei saisi aiheuttaa miehelle vammoja. Noita tapauksia, joissa puolustautuja on saanut kunnon tuomion, on ihan liikaa.



Oletko valmis lähtemään itse vankilaan ja kokemaan lasten huostaanoton siitä hyvästä, että puolustit itseäsi tai heitä sen sijaan että lähtisit hyvän sään aikana karkuun?

Itse olen kasvanut kodissa jossa ei ole väkivaltaa enkä ikinä hyväksyisi mieheltä tuollaista kohtelua.

Ja täytyyhän sinun ajatella lapsiakin. Mitä jos seuraavan kerran kun pimahtaa, pahoinpitelee heitä?

Ja lapsesi oppivat nyt saman kuin sinä että väkivaltaa saa olla ja se pitää antaa anteeksi?