Ahdistaa, kun mies on pelkän AMK:n käynyt ja

anteeksi AntiAkateeminen sanontani.

uva mies. Isot erot koulutustasossa voi aiheuttaa sen kaltaisia tunteita.

tuollainen asia voi ahdistaa tai häiritä. Usein silloin suhteessa on muutakin pielessä.

t. FM jolle paperit ei merkitse mitään

On kummallista, että ihmiset eivät kelpaisi sinulle sellaisina kuin he ovat. Pitää oikein hävetä, jos ei tietyt kriteerit täyty.



Mitähän hyötyä siitä akateemisuudesta on näille, jotka ovat niin ennakkoluuloisia ja niin tietämättömiä, että nostavat itsensä muiden yläpuolelle pelkän koulutuksen perusteella?

Jokaisessa on asioita, joita ei toinen voi täysin hyväksyä. Ne on vaan opittava hyväksymään ja jos mahdollista, voi niihin suhtautua useimmiten ihan huumorilla ( niin kuin meillä). Ap:ta ei ole tainnut elämä kauheasti kolhia. Kun meillä miehellä todettiin vakava sairaus, joutui koko parisuhde ja muu uudelleen arvioinnin kohteeksi. Tajusin, että rakastain miestäni vaikka hän olisi työtön, sairaseläkkeellä, invalidi tai mitä ikinä. Tuollaiset asiat eivät poista sitä tosiasiaa, että elän ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan jakaa koko elämäni nyt ja tulevaisuudessa. Kaikkein vähiten siihen vaikuttaisi miehen koulutus, vaikka meillä ihan samat koulutukset kuin teillä.

Mun mies on insinööri amk ja minä olen tradenomi (iiik, huh huh miten alhaista kastia olemmekaan).



Onneksemme akateemiset ystävämme eivät ole meitä hylänneet valmistuttuaan vaan ala-arvoisista ammateistamme huolimatta pitävät yhteyttä ja kemiat toimii edelleen. En osaa sanoa miten voi olla mahdollista että amk-tollo ja akateeminen hieno ihminen voivat tulla juttuun keskenään mutta näin on.



Kaikken merkillisintä on että erään akateemisen ystäväni vanhemmat ovat duunareita! Voitteko kuvitella, ei edes sitä amk:ta käytynä, eikä edes lukiota, huhhuh. Pelkkä ammattikoulu ja toisella ei vissiin sitäkään. Ja silti tämä hieno akateeminen ystävämme on tekemisissä alhaisten vanhempiensa kanssa. Ja arvatkaapa mitä: hänen veljensä kävi lukion jälkeen pelkän amiksen, ei siis amk vaan ammattikoulu =O ja tämä ystävä pitää veljestään.



Maailma on hyvin merkillinen paikka. On se hyvä että edes osa teistä Suomen Todellisista Ihmisistä joita ei alaspäin katsota, tietää paikkansa ja häpeää olla meidän kaltaisemme rupuväen seurassa.

Itselläni on " vain" amk-tasoinen koulutus ja apua, mieheni on pelkkä amis!!! Ystäväpariskunnissamme onkin sitten setvimistä, kuka on enää tasoisensa kanssa ja mikä on lähtöoletus. Mm. erikoislääkäri-erikoislääkäri, lääkäri-kokki (ou mai gaad...), ekonomi-ekonomi, lähihoitaja-leipuri, kokki-muusikko, sairaanhoitaja-insinööri................. Kuinka ihmeessä tässä on näin päässyt käymään ;)

Mun mies on " vain" amk:n käynyt insinööri. Itse olen akateemisesti koulutettu, maisteri tosin vain. Ystävä- ja lähipiirissä on ammattikoulutuksen saaneita, amk:n käyneitä, maistereita, tohtoreita, melkein mitä vaan. Ikinä en ole tajunnut ystäviä tai edes miestä valita koulutuksen perusteella!



Ja täytyypä muuten sanoa, että kyllä ne fiksuimmat tyypit mun otannalla on juuri näitä muita kuin akateemisesti koulutettuja.



Itse olen äärettömän ylpeä miehestäni, että on opiskellut itselleen juuri sen ammatin, jonka on halunnut. Minulle on tärkeintä, että rakastamani mies opiskelee juuri niin pitkälle kuin haluaa ja tekee sitä, missä on hyvä.

Siis kaiketi yleensä päätetään ensin ala, mille halutaan, ja vasta sen jälkeen se oppilaitos missä opiskellaan? Kyllä minullakin olisivat " rahkeet" riittäneet yo-opiskeluun ja vaikka tohtoriksi asti niinkuin vanhempani, mutta halusin opiskella sellaista alaa mitä nyt satutaan ainoastaan AMK:ssa opettamaan. Niinpä jäi akateemisuus " saavuttamatta" meikäläisellä. Miehesi suunnitelmat ja uravalinnat ovat varmaankin kulkeneet kutakuinkin samaa rataa.



Ja älykkyydestähän ei opiskelupaikka kerro juurikaan mitään, ei siitä perinteisillä testeillä mitattavasta tai varsinkaan tunneälystä.

Nyt siis mun pitää päästä yliopistoon todella nopeasti, ennen kuin miehenikin tajuaa tämän järkyttävän epäkohdan elämässään! Olla nyt aviossa niljakkaan, alempiarvoisen naisen kanssa, joka on lukion jälkeen hankkinut papereita vain " amiksesta" ja amk:sta.



HYI SAASTA MINUA! :O

Pitäähän sitä nyt jokin ihmisarvon mittari olla!

minä en ole sellainen, vaan haluaisin, että mies olisi " ylempi" . Olen siis jotenkin epävarma itsestäni ja toivoisin, että mieheni olisi ns. kaikessa parempi tuki ja turva. Mies onkin monessa asiassa minua parempi ja todellakin ottaa vastuuta perheestä (ja tienaa 3 x enemmän kuin minä, jos joku siitä huomauttaa) Jotenkin vaan tuntuu, että osaan itse ajatella käsitteellisemmin. Ja täytyy myöntää, vaikka minut teilaattekin, että vaikka itse en koulutuksesta perustaisi, ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka katsoo miestäni alaspäin kuultuaan hänen koulutuksestaan. (Uudet tutut esim. automaattisesti olettaa, että mies on opiskellut Otaniemiessä ja kun selviää, että AMK:ssa, ovat jotenkin tyrmistyneitä, eivätkä oikein tiedä, miten suhtautua.)



Ps. Vielä sille, joka sanoi, ettei minulla ole oikeita ongelmia, niin kiitos vaan, kyllä on ja ehkä siksi kaikki tällaisetkin asiat häiritsee, jotta saa ajatusta pois omasta elämästä.

' t. ap

Tuollaisen asian ajatteleminen on todella pinnallista, pikkumaista ja julmaa, mutta olen sortunut siihen itsekin. Aikaisemmin mietin, että miksi mieheni on " vain" tradenomi, kun hänestä olisi melkein mihin tahansa. Hän on todella lahjakas alallaan, mutta valitettavasti tradenomien maine on mitä on...



Jossain vaiheessa kuitenkin päätin, ettei yksinkertaisesti voi olla näin pikkumainen... Että mitä väliä. Ja mieheni olisi oikeastaan ollut turha kuluttaa enää koulun penkkiä, koska työ vasta opettaa. Ja hän on saanut upean työpaikan, kouluttauttuu jatkuvasti lisää työpaikan kustannuksella, palkka ja edut ovat todella hyvät ja hän on työyhteisönsä nuorin.. Etenemistä ei voi estää, vaikka hän vasta juuri valmistui. Eikä nykyään koulutuksella ole niin paljon merkitystä: mieheni on ainakin työpaikallaan samalla viivalla valtiotieteiden maisterien sun muiden kanssa ja palkkakin on sama. Taidot ratkaisee.



Ystävistämme on suurin osa akateemisia, mutta mitä sitten? Jokainen tavallaan eikä se kenenkään rakkautta vähennä tai jos vähentää, niin ei se ole rakkautta ollutkaan. Itseäni hävettää, että olen ollut näin idioottimainen, en ikinä kertoisi tätä miehelleni. Rakastan häntä syvästi, mutta laitetaan nuoruuden hömöilyjen piikkiin ;-)



Itse olen tuleva DI ;-)

ehkä se suhde muutenkin jo rakoilee? siis miten teillä muuten menee, sängyssä jne?

Minun veljeni on hvyin koultutettu erään valtion viraston ylijohtaja ja hänen vaimonsa on " vain" palkanlaskija eräässä firmassa, mutta heillä menee hyvin ja on kolme lasta. Luulen että molemmilla on senverran itsetuntoa ja jalat maassa, hyvä niin.

pareja, joissa mies on ylemmin koulutettu kuin vaimonsa. Kyllä se kuulkaa niin on (pari viikkoa sitten yksi väitöskirjakin asiasta julkaistiin), että se on suomalaisessa parisihteessa kova paikka, jos vaimo on korkammin kolutettu ja jos vielä tienaakin enemmän, niin oksat pois.

Ovat onnellisia yhdessä, rakastavat toisiaan kovin. Keski-ikäisiä ovat jo ja vuosikymmenet jo yhteistaivalta takana.

Vierailija:

Ja hän on saanut upean työpaikan, kouluttauttuu jatkuvasti lisää työpaikan kustannuksella, palkka ja edut ovat todella hyvät ja hän on työyhteisönsä nuorin.. Etenemistä ei voi estää, vaikka hän vasta juuri valmistui. Eikä nykyään koulutuksella ole niin paljon merkitystä: mieheni on ainakin työpaikallaan samalla viivalla valtiotieteiden maisterien sun muiden kanssa ja palkkakin on sama. Taidot ratkaisee.

mutta menköön. Ainoastaan tradenomiMIES voi tuolla tavoin edetä. Harvassa ovat ne naiset joilta moinen onnistuu. Valitettavasti.

Olen akateeminen ja esimiesasemassa ja tienaan kuussa tonnin enemmän kuin mieheni, joka on ammattikoulun käynyt. Vanhemmillani on tohtoritason tutkinnot ja olin seurustelun alkuaikoina vähän huolissani mitä vanhempani pitävät tavan-duunari-vävyehdokkaasta. Pitävät tosi paljon, koska mieheni on hyvä työssään ja hänellä on suuri ammattiylpeys. Sitä taitoa mitä miehelläni työssään on ei pysty lukemaan missään korkeakouluissa. Exäni oli ikiopiskelija korkeakoulussa, ei edes halunnut valmistua ja se asia häiritsi vanhempiani enemmän. Ja se, että exä lusmuili vapautuksen armeijasta hullun papereilla.



Mieheni on minun koulutuksestani ja asemastani ylpeä, ei ole muilla siinä firmassa akateemista vaimoa. Eli meillä tuo eritasoasetelma ei haittaa. Minua tässä häiritsee lähinnä miehen käsitteellisyystajun ja analytiikan puute. Itselläni ne kehittyivät lukiossa ja korkeakoulussa, ja sen takia riitamme ovat hankalia. Mies junnaa ruohonjuuritasolla ja minä paasaan abstrakteissa sfääreissä, joten ei koskaan päästä riidellessä puusta pitkään.

Mutta huumori meillä on samanlainen ja elämänarvot myös joten liitto toimii ihan kivasti.



Ja ihan oikeasti, kälyni joka on tradenomi, ei lukiota käynyt, on paaaaljon tyhmempi kuin amismieheni, hänen hölötyksestään kuulee sen ylioppilastodistuksen puutteen liian selvästi. Mun mies puhuu asiaa silloin kun on asiaa ja tekee aina hyvän vaikutuksen, oli kuulijana sitten tohtori tai toinen amis.