Voiko oikeasti olla " Huono matikkapää" ?

Siis aivan kuten lukihäiriökin, mutta onkin matikkahäiriö.

Mutta tokihan toiset ovat taitavampia kuin toiset, eihän sillekään mitään voi.

tapahtui suuri muutos tässä asiassa ajan myötä! Olin peruskoulussa matikassa keskinkertainen. Kuvittelin, että lukiossa pitkä matikka sujuisi edes joten kuten. Putosin kuitenkin pian kelkasta. Mutta en myöskään päässyt läpi lyhyenkään matikan kokeita (muuten arvosanani kiitettäviä).



Lukion jälkeen sain lapset, asuimme ulkomailla, suunnittelin perheen taloutta, väänsin markkoja dollareiksi, sitten dollareita euroiksi, jalkoja senteiksi, desilitroja kupeiksi jne.



Olin ollut liki 10 vuotta kotona, kun päätin, että on aika hankkia koulutus. Pelkäsin kovasti matikkaa ja epäilinkin, että pääsykokeet menevät myttyyn, kun en sitä osaa. Sainkin huippupisteet! Myös opintojen aikana matikka on sujunut kuin vettä vaan.



En siis oppinut sitä koulussa, vaan vasta elämässä.

Olisipa jollain kuitenkin ollut aikaa tarttua minun ongelmaani, yläasteella matikka oli aivan tuskaa, ammattikoulussa aivan järkyttävää vaikka siellä ei sitä pahemmin opetettukkaan.



Jotta oppisin oikeasti laskemaan joutuisin aloittamaan aivan alusta.

mutta ainakin moni luokanopettaja nauraa täällä vatsansa kippuraan. On totta, että ihmisten primaarissä matematiikka-ajattelussa voi olla eroja ja sekundäärisetkin voivat samoin virikkein kehittyä täysin erilaisiksi. Pelkät geneettiset ominaisuudet selittävät kuitenkin aika vähän.





Matikkahäiriö....HAHAHAHAH:D

Olen todella hyvä päässälaskussa ja geometriassa. Osaan myös 5 laskut, todennäköisyyslaskennan jne. mutta yhtälöistä en tajua mitään...!



Lukiossakin osasin laskea monia tehtäviä, joissa olisi pitänyt käyttää näitä x ja y kaavoja ymv. Laskin ne " pidemmän kaavan" mukaan, mutta ne menivät oikein.



Sama juttu fysiikassa, tajusin ne laskut helpommin koska pystyin näkemään ne päässäni. Kemiassa taas oli huono, koska niitä laskuja en pystynyt piirtämään päähäni.



Ja päässä näkemisellä tarkoitan juuri että joku vetää pulkaa tai auto ajaa tietyllä nopeudella, jääkiekkokatsomossa on tietty määrä kalliimman lipun ostaneita ja seisomapaikoilla olijoita jne. jne. Jotain neutronia joka kohtaa atomin (=kaksi palloa) en osaa käyttää samalla tavalla mielikuvana hyödyksi.



Lukion matikan kurserissa oli hiukan hajontaa, puolet kurseissa 10 ja puolet 5, riippuen mikä oli aiheena.

Matikan opettelin väkisin kun menin kouluun, jossa sitä piti osata, että sisään pääsin. Nyt aikuisena olen kuullut ammattilaiselta, että minulla on todennäköisesti oppimishäiriö. juuri kyseiset aineet tuottavat vaikeuksia. Aiemmin olen ajatellut olevani " vähän tyhmä" .

Toisilla matemaattiset asiat ovat helpompia havainnollistaa.

Se on tosi vaikeaa ymmärtää sellaisen ihmisen joka on matematiikassa hyvä. Joillekin on vaan työlästä ja vaikeaa hahmottaa asiat matemaattisesti.



Mulle matematiikka on aina ollut vähän takkuavaa. Koulussa se oli 7-8 arvosanoilla. En ollut mikään aktiivinen enkä kiinnostunutkaan, sillä se tuntui aina niin pirun takkuavalta ja vaikeaselkoiselta... Monessa muussa asiassa olen sitten sitäkin parempi. Kaikessa vaan ei voi ollan hyvä :)

" Matematiikkakin vaatii ulkoa muistamista, ja joillakin asioiden ulkoa oppiminen on vain vaikeaa."



???



Mun mielestä matikka on helppoa kun siinä ei tarvii päntätä, vaan voi päätellä asioita. Joku historia, uskonto tms on tuskaa, kun se on pelkkää pänttäämistä.

Joskus ihan ekalla ja tokalla luokalla muistan, että laskin yhden ylimääräisen kirjan, kun olin niin innoissani.



Sen jälkeen olenkin inhonnut matikkaa, en koskaan jaksanut nähdä sitä vaivaa, että oppisin. Minulle se olisi vaatinut työtä, että oisin hahmottanut. Mutta enpä viitsinyt. Kirjoitin pitkästä matikasta B:n, en muista enää mitään. Riittää että kaupassa pärjään.



Uskon,että toiset ovat luonnostaan lahjakkaita matikassa ja toiset vaan tarvitsisivat paljon enemmän työtä, että ymmärtäisivät. Eikä kaikille varmaan se työkään riitä ihan kaikkeen. Ihan niin kuin kaikissa muissakin asioissa.

En osaa laskea.. Esim,kaupassa on tuskaa laskea kolikoita,siksi maksan aina kortilla. Sekoitan aina nelosen ja seiskan,en tiedä miksi! En ikinä oppinut laskemaan,kaikkssa muissa aineissa sain hyvät arvosanat mutta matikassa nelosen.

Ymmärrän kyllä suurinpiirtein jos joku mulle englantia puhuu, mutta jos nyt joku kysyis että mikä tuoli tai tietokone englanniksi niin en muistais. Pänttäysaineissa pärjäsin hyvin koska asiat jäi mieleen kun vaan tunnilla istuin. Opin siis kuuntelemalla.

Jotkut ovat matemaattisesti lahjakkaita, toiset kielellisesti jne. Mikä ettei voisi olla " matemaattista lahjattomuutta" siinä missä lukihäiriöitä tms. oppimishäiriöitä.



Joillekin matematiikka vain yksinkertaisesti on helpompaa kuin toisille. Vaikka lahjattomampi kuinka vääntäisi harjoitustehtävän toisensa perään, niin jos hän ei pysty oivaltamaan tiettyjä asioita, niin ei hän pysty niitä oppimaan ja hallitsemaan.

No, tietyt perussäännöt tietysti, mutta eihän muuta tarvitse ulkoa muistaa. Minun on kertakaikkisen hankalaa oppia ulkoa lukuja (puhelinnumerot, vuosiluvut jne.), mutta silti olen kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa pitkän matikan laudaturin lähes täysin pistein.