Lue keskustelun säännöt.
tunnetko sellaista ihmistä
26.10.2007 |
joka aina kun tulee puhe sun lapsestasi kuuntelee hädintuskin lauseen loppuun ja aloitaa välittömästi kertomisen omasta lapsestaan ja monessa muussakin asiassa hänkin on juuri kokenut ja hänkin on juuri tehnyt jne- mut erityisesti tuo lapsijuttu?
No miten vois tehdä toisin? Kuunnella, sanoa sananen siitämun lapsesta tai asiasta-jopa kysyä jotain lisää- ja alkaa vasta sitten kertoa kuinka sama juttu sujuu heillä. Ja joskus olis kiva että jatkaiskin jollain ihan omalla jutulla.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsessäni, mutta toisaalta kyllähän se on hassua, että samanikäisten lasten toinen äiti kertoo jatkuvasti lapsensa tekemisistä ja sitten yllättyy kun meillä on juuri samanlaisia tilanteita tai vaiheita meneillään. On joskus rasittavaa kuunnella jaarittelua siitä kuin lapsi teki näin ja näin ja näin kun oma tunti sitten teki samoin. Eikä saisi asiasta mainita vaan pitäisi keksiä " omia juttuja" ?
Lapset eivät ole kovikaan erilaisia kehittymisessään tietyssä iässä, joten ei kannatta kummastella jos monella äidillä jutut tuntuvat toistavan omiasi.
kertoo hyvin paljon sinun näkökulmastasi. Et kykene näkemään omaa maailmaasi ja lastasi pidemmälle. Mitäpä jos SINÄ jokin kerta esittäisit niitä jatkokysymyksiä, saattaisi keskustella viritä siitäkin. Ehkäpä tuttusi ei ole yhtä hyvä keskustelemaan kuin sinä!
Minä otan usein keskustellessa ihan oma-aloitteisesti esille sen toisen lapsen- jos vain on jotain kivaa sanottavaa. Ja kyselen kyllä. En myöskään tarvitse mitään eristyistä pönkitystä omalle lapselleni.
Juttuni vaan oli se, että on olemassa ihmisiä jotka eivät kykene kuuntelemaan/keskustelemaan kenenkään muun lapsesta kuin omastaan. Ja ihan absurdeihin mittasuhteisiin pitää kaikki asiar vetää sen oman lasen kautta. Sen sijaan että joskus jopa puhuis vaan jostain toisesta.
t. ap
Mitä jos soljuisit tilanteen mukana? Et jäisi murehtimaan jotakin mitä et saanut sanottua jne. Olet oikeassa, jotkut ihmiset ovat hätäisiä kuuntelemaan ja hyvin keskittyneitä omaan lapseensa, mutta tavallaan eikö se ole aika ymmärrettävääkin. Kaikki on uutta ja eikoista varsinkin jos lapsi on ensimmäinen.
Minulla on kaltaisesi ystävä ja tiedostan oman hätäisyyteni, joka johtuu ystäväni hyvin kriittisestä luonteesta. Alitajuisesti minulla on kova tarve samaistua hänen kanssaan, löytää yhteistä jotta " kelpaisin" ystävälleni. Siksi usein töksäytän " niin meilläkin..." ennen kuin ehdin huomata. Tiedostan tämän ongelman ja yritän kuunnella enemmän ja kysellä lapsestaan. Tuntuu vain joskus, että olin miten päin tahansa hän aina nirpistää nenäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, että kyseiset henkilöt voisivat ajatella myös kuten sinä- ja olenkin eräästä vanhemmasta noin käyttäytyvästä ihmisestä ajatellut että hänellä on varmaan tosi huono omanarvontunto ja siksi keskustelusta ei tule mitään.
En muuten nyrpistele, yritän olla fiksusti, vaikka ärsyttääkin se " takertuminen" .
t. ap
ehkä ystäväsi tarraa vain kiinni siitä, mikä teille on yhteistä? luo yhteenkuuluvuden tunnetta, tai yrittää sitä luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittäisin kannustaa häntä sen sijaan, että arvostelisin häntä keskustelupalstalla. Tuota " takertumista" , mitä sillä tarkoitatkaan, en ymmärrä. Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle. Muista ettet voi muuttaa muita ihmisiä, mutta omaa suhtautumistasi ja asennettasi voit paljonkin! Etkä häviä mitään jos yrität ymmärtää ihmisiä syvemmin sen sijaan, että heitä arvostelet. :)
Muissakin jutuissa yksi ystäväni ei kuuntele, jos kerron hänelle jotain elämästäni, varsinkin ongelmia vaan alkaa heti kertomaan omiaan, tyyliin " mutta ajattele kun minullapa on näin." Itse pyrin aina kuuntelemaan toista, kyselemään, kommentoimaan ja sitten kertoa ehkä omasta samanlaisesta kokemuksesta.
Itse teen niin, jos haluan kertoa omasta lapsestani jotain, esim mitä hän on oppinut tai tehnyt, kysyn ystävältäni, tekeekö/onko tehnyt tai oppinut tällaisen ja tällaisen kun x teki ensimmäistä kertaa eilen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse teen niin, jos haluan kertoa omasta lapsestani jotain, esim mitä hän on oppinut tai tehnyt, kysyn ystävältäni, tekeekö/onko tehnyt tai oppinut tällaisen ja tällaisen kun x teki ensimmäistä kertaa eilen näin.
kanssa keskustellessa. Jossain määrin rasittavaa. ;-) Onneksi fiksuja poikkeuksiakin on, joiden kanssa voi hengähtää...eikä tarvitse edes puhua lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kanssa keskustellessa. Jossain määrin rasittavaa. ;-) Onneksi fiksuja poikkeuksiakin on, joiden kanssa voi hengähtää...eikä tarvitse edes puhua lapsista.
Minulla on yksi lapsi, joka on esikoiseni siis. Monet asiat hämmästyttävät, mitä kaikkea he oppivatkin. En kysy ylpeänä, että meidänpä x osaa tehdä näin, mites teidän. Äänensävyllä on paljon tekemistä tämän asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla on yksi lapsi, joka on esikoiseni siis. Monet asiat hämmästyttävät, mitä kaikkea he oppivatkin. En kysy ylpeänä, että meidänpä x osaa tehdä näin, mites teidän. Äänensävyllä on paljon tekemistä tämän asian kanssa.
Olisi mukava jos ensi kerralla kertoisit kasvotusten jos jokin asia häiritsee.