Huono omatunto äidillä..
Olenko ainoa äiti, jolla tulee huono omatunto kaikesta mahdollisesta lasten hoitoon ja äitiyteen liittyvästä? Haluaisin niin kovasti olla " hyvä äiti" , mutta en vain osaa. Jatkuva huono omatunto vaivaa, kun hermostun ja huudan lapsille, huomaan jakelevani alinomaa kieltoja lapsille enkä muista kehua riittävästi. Vertailen lapsiani ja suosin liikaa poikaa tytön jäädessä vähemmälle. Siitäkin stressaan, kun en jaksa aina jutella ja leikkiä vauvan kanssa. Osaisinpa relata oikeasti ja nauttia lastenhoidosta enemmän tämän suorituskeskeisyyden sijaan, koska koen kuitenkin eläväni juuri nyt kolmen pienen lapsen äitinä elämäni parasta aikaa, aikaa joka kuluu aivan liian nopeasti! Onneksi lapset kaikessa vilpittömyydessään ottavat iltaisin kaulasta kiinni, suukottelevat ja sanovat rakastavansa maailman parasta äitiä.
Kommentit (3)
aikuinen ei voi jaksa lapsentasoista keskustelua, leikitystä ja viihdyttämistä loputtomasti jollei välillä saa tankata ihan aikuista seuraa tai yksinoloa riittävästi. Itse olen viikot kaksin vauvan kanssa ja todella huomaan miten jutut loppuvat jos menee päiviä ilman muita aikuiskontakteja.
Olet itse jo huomannut mistä asioista haluaisit eroon, jolloin niihin on helpompi tarttua. noista luettelemistasi jutuista lasten eriarvoinen kohtelu on ikävin juttu (lapset havaitsevat tämän itsekin ja se voi kaihertaa kovasti pientä mieltä), mutta senkin kun tiedostaa niin asiaa voi työstää. Se miten jaksat viljellä kehuja on varmasti aika paljon sidoksissa siihen minkä verran itse saat arvostusta kotona tekemästäsi työstä ja miten arkirumbaa jaksat. Jos itse on hyvällä mielellä niin sitä automaattisesti kyllä jakaa positiivisina kommentteina muillekin ympärillä.
Jari Sinkkonenkin sanoi luennollaan, että aikuinen saa huutaa lapselle, kunhan sulkee suunsa 60sekunnin kuluessa. Siinä ajassa aikuisen pitää kuulema koota itsensä uudelleen:). Ystäväni kanssa ajattelimme kyllä pyytää aikalisää...
Vakavasti puhuen, ei kai sellaista vanhempaa olekaan, joka ei joskus potisi huonoa omaatuntoa, tai huutaisi lapselleen. Kyllä lapsikin saa nähdä vanhempansa hermostuneena ja vihaisena, kunhan muistaa sen jälkeen selittää lapselle miksi oli vihainen.
Eikä sinun tarvitse aina lapsiasi jaksaakaan ja heidän ehdoilla elää, kyllä äidilläkin on oikeus levätä ja tehdä omia juttujaan. Hyvinvoivat vanhemmat takaavat hyvinvoivat lapset!
kuin äiti itse vaatii itseltään - yleensä eivät edes toiset äidit vaikka täälläkään välillä keskustelun henki ei ole se kaikkein kannustavin ;-)
Itse ajattelen niin, että huono omatunto kertoo lähinnä siitä, että olet ajatellut todella millainen haluaisit olla etkä pysty sitä täysin toteuttamaan. Syytä huonoon omatuntoon olisi useammin niillä, jotka eivät ole äitiyttään edes yhtään pohtineet - tällöin se lapsen paras jäänee välillä huomaamatta. Se että välillä hermostuu lapsille/lapsiin kuuluu asiaan, tuleehan lapsenkin tietää että kaikki ei ole sopivaa ja aikuisellakin mitta tulee täyteen. itse olen nyt töihin paluun häämöttäessä alkanut armahtaa itseäni kotitöistä ja ottaa päiväunia lapsen nukkuessa. Tämän kun olisi oppinut aiemmin, mutta silloin kantoi huonoa omatuntoa siitä että yhteinen aika lapsen kanssa menee kotitöihin. pikkuhiljaa opin, että oma jaksamiseni on kaiken lähtökohta eikä itsekkyyttä.
tsemppiä sinulle!