Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys, kun itsellä on ollut ahdistava lapsuus. Apua!
25.10.2007 |
Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat ahdistavia. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa -uhkailua, haukkumista, mitätöintiä, avointa halveksuntaa, kunnon selkäsaunoja niin kauan kuin muistan. Noin 25-vuotiaana ymmärsin, että olin elänyt ihan hirvittävässä masennuksessa lähes koko siihen astisen elämäni.
Siskoni ja veljeni eivät koskaan joutuneet kokemaan samaa, enkä oikein vieläkään tiedä mistä johtui, että se olin minä joka oli syypää kaikkeen.
Olen siis raskaana ja minua todellakin vaivaa, miksi vanhempani halveksivat minua niin paljon? Mietin, että jos vaan olenkin ollut niin kamala, että minua ei vaan ole pystynyt rakastamaan.. Ja eniten minua vaivaa, että jos omasta lapsesta tuleekin " yhtä kamala" ja halveksin häntä yhtä paljon kuin vanhempani minua. Mistä syystä ihminen voi vihata omaa lastaan?
Kommentit (2)
Oma lapsuuteni oli vaikea. Huostaanotto ja seksuaalinen hyväksikäyttö varjostavat elämääni.
Oman lapsen saaminen oli hartain toiveeni, mutta raskauden aikana myös suurin pelkoni. Osaisinko olla hyvä äiti? Synnytys ei mennyt oppikirjojen mukaan ja se päättyikin sektioon. Lapsi joutui teholle viideksi päiväksi. Jo sairaalassa (olin siellä kaikkiaan 16vrk, josta 14 vrk synnytyksen jälkeen) minulle diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus. Meni kuitenkin pari kuukautta ennen kuin hain apua. Tähän asti kärsin kauheasti lapsen itkun aiheuttamasta ahdistuksesta eikä sekään helpottanut keskustelun ja lääkityksen myötä. Kotona olo oli todella ahdistavaa. Menin töihin lapsen ollessa vaille 8 kk ja tämä ratkaisu oli meidän perheelle paras.
Nykyisin olen mielestäni hyvä äiti ja rakastan lastani koko sydämestäni. Toivon, että lapsestani kasvaa tasapainoinen ja rakastettu aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Nuo tuntemukset kannattaa käsitellä mielellään jo ennenkuin vauva syntyy, jotteivät sitten räjähdä käsiin. Mene vaikka terapiaan psykologin kautta (kela tukee).