puremisesta
niin neiti 1v4kk ja puree vähän väliä meitä molempia vanhempia,mikä avuksi kun kieltäminen ei tehoa
Kommentit (5)
Poika on nyt 2-vuotias. Oli kausi noin 10 kk - 16 kk iässä, kun puri jatkuvasti. Sitten se väheni mutta lisääntyi myöhemmin taas uudestaan. Meillä ei kans kiellot tehoo ollenkaan. Joskus on tepsinyt pikkasen se, että keksii jonkun jutun, jolla vie huomion pois puremisesta, mutta ei se yleensä auta. Oon kokeillut purra hiukan joskus takaisin, mutta ei siitä oo mitään apua ollut. Poika puree turhautuessaan, innostuessaan (=riehuessaan, kun on sellainen sängyllähyppimisolo), kiukutellessaan ja enemmän sillon kun on hammas tulossa. Puhuminen on alkanut ihan viime viikkoina luonnistumaan. Nyt kun aattele, niin on se pureminen tosiaan nyt tainnut helpottua. Toinen aika hurja tapa huomion hakuun ja turhautumeisuuuteen ja kivun ilmaisuun on meillä se, että poika hakkaa päätään lattiaan. Nykyisin se ilmenee silleen, että oon vaikka joutunut kieltämään jostain niin sitten alkaa pään hakkaaminen lattiaan ja kohta sitten sanoo " pipi" , itkee ja pyrkii syliin..
Minusta tuntuu, että molemmat on sellaisia juttuja, joita ei pysty kokonaan kitkemään pois, vaan ne jää pois ajan kanssa. Toki turhautuneisuutta voi vähentää mutta ei kokonaan poistaa.
Meillä pureminen alkoi joskus 8-9 kk:n iässä. 10 kuukauden neuvolassa kysyin asiasta ja sain neuvon purra kevyesti takaisin ja kieltää lasta kertoen, että äitiin sattuu. Tätä itse noudatin, jos poika puri monta kertaa lähekkäin, puraisin takaisin. Jos oli vain yksittäisiä näykkäisyjä, en reagoinut niihin muuten kuin kiellolla. Meillä hän puri enimmäkseen minua (satunnaisesti isää) ja tilanteet liittyivät yleensä huomionkaipuuseen. (äiti luki lehteä, silitti koiraa tms).
Toistaiseksi ainakin tämä tuntuisi meillä tehonneen. Nyt voi olla, että poika puraisee satunnaisesti ehkä kerran viikossa, kun aiemmin saattoi purra noin 10 kertaa päivässä. Toisaalta pojalla on nyt ikää 12,5 kk ja hän on oppinut kävelemään eikä muutenkaan ole ihan niin tiukasti enää äidissä kiinni, viihtyy hetkiä itsekseenkin lelujen parissa tai puuhastellessa omiaan.
Toivottavasti löydätte ratkaisun hankalaan ongelmaan.
Puremiseen auttoi kun sanoin pojalle, et äidille käy kipeetä ja et kokeileppa purra omaa kättäsi... Poika kokeili varovasti ja ilmeisesti ymmärsi et sattuu. Sama piti vissiin toistaa yhden kerran ja sen jälkeen vain varovaisesti on leikillään purrut.
Mutta lapset on yksilöitä...
hänellä on selvästikin kausia jolloin pureminen on vähäisempää ja välillä jokapäiväistä.puree äitiä ja vuoden ikäistä sisarustaan.leikkiessä ja riehuessa nappaa hampailla kiinni ja myös suuttuessaan.olen kokeillut kaikkea,mikään ei auta.olen sanonut että pure omaa kättä niin tunnet että sattuu..no hänhän puree ja näyttää vaan sitten äidille että ohhoh.kato mitkä jäljet..ei osaa vielä kunnolla puhua,eli en sitten tiedä että jäisikö pureminen pois kun oppii kunnolla puhetaidon.tuntuu vaan niin toivottomalta kun mikään ei auta.
ei varmaan mitkään jäähyt vielä oikein tehoa...
Käsittääkseni (korjatkoon asiantuntijat, jos olen väärässä) tuo pureminen ja lyöminen liittyy puheen kehitykseen ja siihen ettei lapsi osaa ilmaista tunteitaan sanallisesti. Aikuisen pitäisi sitten osata ohjata lasta tunteiden ilmaisuun positiivisella tavalla. Kuulostaa hienolta, toteutus on sitten välillä vähän vaikeampaa.
Meillä puremiseen auttoi se, että kaikki kiva tekeminen loppui kun pureminen/lyöminen/tavaroiden tahallinen heittely alkoi. Eli jos puri/löi kivahdin kiukkuisesti " ei saa purra/lyödä, äitiä sattuu" , pistin pojan pois sylistä tai kauemmas minusta enkä heti antanut tulla takaisin. Kun ymmärrystä alkoi olla enemmän selitin sitten vähän pidemmälti miksi ei saa tuollaista tehdä. Tosin meillä puheen oppiminen auttoi tähän, osaa sanoa jos joku ärsyttää, eikä tarvitse puremalla/lyömällä hakea huomiota ja purkaa pahaa mieltä.
Yksi kaverini oli kuulemma purrut takaisin, mutta se ei minusta ollut oikein. Mikä järki on selittää lapselle ettei saa purra/lyödä jos itse tekee saman takaisin. Mielestäni se opettaa, että jos toiset tekee kiusaa, saa itse tehdä saman takaisin.
Tunteiden ilmaisun oppiminen on mielenkiintoinen juttu ja itse toivoisin osaavani auttaa lastani siihen että on ok olla välillä kiukkuinen, mutta että kiukun purkaminen pitää osata tehdä jollain muulla tavalla kuin esim. puremalla. Välillä tosi vaikeaa ettei " taannu" lapsen tasolle.
Joskus olisi kiva heittäytyä maahan potkimaan ja lyömään asfalttia ja kiukutella lapsellisella tavalla :-)