Minua niin harmittaa, kun ei ole elämänhalua ja sen

sukulaisiin ja ystäviin. Kyllä lapsista voi tulla ihan tasapainoisia vaikka kärsisit ajoittain masennuksesta, jos he tuntevat olevansa kuitenkin turvassa ja rakastettuja.

Piti vielä sanomani, että minulla ei juurikaan ole ystäviä. Johtuu varmaan osittain siitä, etten paljoakaan liiku ihmisten ilmoilla.

Lasteni kavereita joskus käy, mutta sitten väsyn vielä helpommin.

Aikuiskontakteja ovat lähinnä vain mieheni ja lääkärissä / sairaalassa käynnit.

En oikeasti kohta jaksa.

ap

ä, on yksi pieni askel kerrallaan. Yksi asia kerrallaan.



Missä kunnossa liittonne on? Jos miehesi juo ja on maaninen, antaako hän elämääsi/lasten elämään enemmän kuin ottaa asuessaan saman katon alla? Tuo juominen pitäisi ainakin saada kuriin!

Onko lääkityksesi kunnossa? Oletko hakenut kaikki mahdolliset tuet, joihin olette oikeutettuja? Oletko tietoinen esim. tuetuista lomista? Sellainenhan voisi olla teidän perheelle enemmän kuin hyväksi. Lähde vaikka lasten kanssa jonnekin kylpylään tällaiselle tuetulle lomalle. Teillä on varmasti perusteita saada sellainen.

Miten perheenne budjetti muuten toimii? Osaatteko säästää ja kuluttaa pieniä varoja järkevästi? Minä sain kyllä aikoinaan ihan toimeentulotuestakin säästettyä aina jonkun pienen ekstran, esim. risteilyn verran (välillä tosi halpoja lähtöjä). Jos miehesi juo, sekin syö talouden vähiä varoja ja aiheuttaa tuskaa kaikille perheenjäsenille. Oletko miettinyt, olisiko taloutta kuitenkin helpompi pyörittää ilman miestä?



Entä syötkö mitään mielialalääkkeitä? Oletko hakenut yksilöterapiaa tai muuta apua? Olet selvästi masentunut. Surkuttelu ja huono omatunto lasten puolesta ei ikävä kyllä auta. Se vain pahentaa omaa huonoa oloasi. Jossain vaiheessa - niin vaikealta kuin se tuntuukin - on vain pakko lopettaa itsesyytöksissä, itsesäälissä ja pohjamudissa möyriminen ja alkaa tehdä asioille jotain. Yksi asia kerrallaan katsoa elämää, ja sitä, miten sitä voisi mahdollisesti järjestää paremmin ja parantaa. Olet sen velkaa itsellesi, sillä sinulla on vain tämä yksi elämä, mutta ennen kaikkea olet sen velkaa lapsillesi. KUKAAN ei tule sinua repimään päivänvaloon, mutta sinä voit itse aloittaa sen prosessin, ja matkan varrella saat kyllä apua! Elämä VOI muuttua. Jonain päivänä voit olla taas ihan oikeasti ONNELLINEN ja tyytyväinen elämääsi. Eikö kannattaisi ainakin kokeilla...



terveisin: kokemusta löytyy

Mies on lapsille hyvä isä ja minullekin hyvä mies, yleensä. Tosin juuri hänen juomisensa takia en voi oikein luottaa häneen. Juomista hän kyllä pystyy hillitsemään, jos vain tahtoo. Voi olla useita kuukausia juomatta, mutta sitten ykskaks " repeää" . Maanisuus ja alakuloisuus vaihtelee.



Minulle on kokeiltu mielialalääkkeitä useitakin, tällä hetkellä niitä ei ole käytössä, koska mielestäni niistä ei ole ollut apua varsinaiseen ahdistukseen. Yritän myös karsia " liiat" lääkkeet pois, koska niitä siis menee muutenkin älyttömästi. Käyn säännöllisesti psykologilla tai psykiatrilla ja nyt sain ajan psykoterapiaan, mutta vasta joulukuuksi.

Tämä hoito on minulle ihan uusi, enkä yhtään tiedä mitä siellä tehdään.



Rahasta; minä olen se, joka pitää perheen leivässä. Mies on ylivelkaantunut ja suurin osa rahoista menee lainojen maksuun. Hän ei tajua, että yhteiseen elämiseenkin menee rahaa ja luottaa varmasti siihen, että minä hankin ruuat. Kun on pakko. Työssä ollessaan hänen tulonsa ovat kuitenkin sen verran, että sossusta ei apua saada.

Rahasta tulee usein riitaa.



Tuetulla lomalla ollaan joskus oltu (n. 6v sitten). Se oli ihana ja ylellinen loma meille! Nytkin olen katsellut hintoja, tuntuu vaan sekin omavastuu 200-250 jo liian kalliilta. Ja toisekseen terveyteni on siitä huonontunut, ei ole itselle niin intoa lähteäkkään, vaikka lapsille tietysti olisi ilo.



Olen miettinyt eroakin, mutta jaksanko sitten yksinkään.

Toivon vaan, että saisin kivuilta rauhan ja lapsilleni hyvän elämän. Että saisin jostain kipinän elämään. Ja vaikka jostain vähän rahaa.

ap

ap

delta ja sitten sossun hyväksymät menot...Aika pian työttömyyden myötä sitä tukea saa, jollei ihan hirveästi " ylimääräistä" ole aiempina kuukausina kertynyt. Mikset varaisi sosiaalityöntekijältä henk. koht. aikaa ja menisi selittämään tilanteenne juurta jaksaen. Saisitte varmaan harkinnanvaraista tukeakin jonkun verran.

Ikävä kyllä mistään sitä rahaa ei yleensä vaan tipahda yllättäen.



Tuo psykoterapia on varmaan hyvä asia. Toivottavasti sen myötä löydät taas kipinää elämään. Koita myös harrastaa ihan tietoista ajatusten ja asenteiden muokkausta: koita keskittyä hyvään, oppia elämään ikävien asioiden kanssa. Surkuttelu ja itsesääli ei auta, niin oikeutettu kuin siihen oletkin.

ja lapset pääsisivät jollekin leirille. Rohkeasti vaan ja muista hakea toimeentulotukea olen siihen oikeutettu. Oletko hakenut kelasta tukea sairauden vuoksi, voit saadan vuoden takautuvasti hoitotukea, sosiaalityöntekijä on velvollinen auttamaan sinua hakemuksen täyttämisessä. Kun saat talouden kuntoon pystyt taas palautumaan muiltakin osin. Kaikkea hyvää perheellesi.



Soita vielä paikkakuntasi pelastakaa lapset ry. lle jos hekin voisivat auttaa teidän perhettä jotenkin.

sitä voi hakea 5 vuotta takautuvasti verosivulla tietoa + hakemuspaperi. Hakemukseen tarvitset lääkärintodistuksen kuten tuohon kelan hoitotukeenkin.