Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Keksitkö hyvän keinon?

24.10.2007 |

Kun veit lapsesi ekaa kertaa hoitoon töihin palatessasi,miten sait itsesi lopettaman hölmöltä tuntuvan oman hermoilun miten lapsesi pärjää hoidossa? Itse panikoin vaikka tiedän hoitajan ihan hyväksi ja järjellä ajateltuna tiedän että varmasti homma alkaa sujumaan kuten monilla muillakin on mutta silti koen huonoa omaa tuntoa että en enää jää kotiin hoitamaan ja tuntuu että hän pieni vielä vaikka 1,3v.Stressaavaa.

SurinaS

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
24.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

teillä ei ollut muuta vaihtoehtoa(jos siis ei tosiaankaan ollut, vaan että töihin oli lähdettävä esim. taloudellisesta syystä!)

Turha joka päivä surkutella hoitoon jättöä, kun töihin on mentävä ja yksinkään lasta ei voi jättää. Ajattele niin, että on lapsenkin etu, että on katto pään päällä ja ruokaa riittämiin ja lämmintä vaatetta ylle, eli että teillä on varaa elää. Paitsi että hyvä vanhemmuus on hellyyttä, hoivaa ja läsnäoloa, niin on se myös vastuunkantoa siitä että lapsella on perustarpeet tyydytetty, ei se lapsi pelkällä äidin läsnäololla elä vaan tarvitsee muutakin, ihan konkreettista ja olet hyvä, vastuuntuntoinen vanhempi kun järjestät asiat niin että pystyt nämä asiat tarjoamaan.



Tiedän kyllä, että ei se hoitoon jättäminen helppoa ole, mutta anna sitä aikaa ja läsnäoloa sitten mahdollisuuksien mukaan, esim. iltaisin ja viikonloppuisin.



Ei tästä tainnut apua olla, mutta itse olen järkeillyt näin, ja yritän ajatella näin myös silloin kun lähdemme mieheni kanssa kaksin esim. iltaa viettämään ja tyttömme on mummolassa hoidossa. Ajattelen, että vapaaillan otto oli aivan turha jos en nauti siitä vaaan surkuttelen tyttären hoidossa oloa, vaikka siitä ei ole kenellekään hyötyä. Ei se tytär tiedä että poden huonoa omaa tuntoa, kun en ole paikalla niin en ole, tehty mikä tehty, eikä tytär sano minulle että älä äiti murehdi, saat siunauksen poissaololle vaan yksinkertaisesti on vaan hoidossa ja nauttii sitten taas äidin kanssa olosta kun sen aika on!





Olipas sekavaa, no tsemppiä kuitenkin!





Jade ja tyty 1v9kk

Vierailija
2/7 |
24.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Meillä poika 1v 3kk ollut n. 4kk hoidossa ja alku oli äidin mielestä hankalaa. (poika sopeutui hyvin muutamia itkuja lukuunottamatta)

Parhaat neuvot, mitä osaan sanoa, ovat:

- Soita töistä hoitopaikkaan ja kysy, mitä lapsellesi kuuluu. Ammattitaitoiset hoitajat ymmärtävät, että sinua hermostuttaa ja varmasti mielellään kertovat mitä lapsi puuhailee tai on puuhaillut. Eivät he ajattele, että mitä tuokin tänne nyt soittelee.

- Keskustele hoitajien kanssa lapsesi tavoista ja luonteesta. Viedessä kerro, miten alkupäivä on mennyt ja hakiessa kysy, miten heillä on mennyt. Siis kommunikoi.

Kyllä se siitä, yleensä vanhemmat hermoilevat enemmän kuin lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
24.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nyt toista viikkoa töissä, 15-kuisellani on päiväkoti-uraa takana kuukauden verran. Kyllähän se alkuun tuntui siltä, että miten tästä oikein selvitään. Oli kamalan paha mieli ja huono omatunto tytön puolesta. Mutta jokainen päivä toi mukanaan lisää itseluottamusta siitä, että olen tehnyt ihan oikean päätöksen. Ja nyt, kun tyttöni näyttäisi viihtyvän ihan kivasti päiväkodissa, ei enää yhtään kaduta. Tyttö on tosi reipas ja iloinen päiväkodissa ja iloinen häntä kotiin hakiessani. Kyllä tästä siis selvittiinkin :). Tsemppiä!!

Vierailija
4/7 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos tsemppauksesta! Taloudellisen tilanteen ja muutenkin tämä päätös oli tehtävä,ennemmin tai myöhemmin. En murehdi niinkään jos jää esim isoäitinsä tms tutun hoivaan joskus tai yökylään mutta tää jännittää kun joutuu pienen laittamaan jatkossa joka arki pvä periaatteessa koko päiväksi vieraalle(toistaiseksi vielä vieras :) ). Ja ihan hyvään paikkaan menee. Itse vain poden pahaa mieltä kun en itse ehdi olla läsnä hänen elämässään niin paljon enää kuten nyt. No mutta kiitos vielä ja kyllä tämä tästä.

SurinaS

Vierailija
5/7 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä tosin vähän vanhempi kuin teillä (melkein 2-v), mutta ei vielä puhu. Mulla helpotti heti kun huomasin että tädit ja keittäjä oikeasti tutustui tyttöön, ja oppivat ymmärtämään tätä. Pari itkuista aamua on koettu, mutta itseasiassa itku on loppunut jo kun olen ollut eteisessä.

Mukavasti myös saadaan päivittäin tietoa päiväntapahtumista, syömisistä, pottakäynneistä jne.

Vierailija
6/7 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun tajusin, että se suurin ahdistus tulee siitä ajattelusta, että tuntui hirveältä, kun joku muu on läsnä lapsen arjessa. Lohduttaa, ruokkii, silittää unille... Että ihan niin kuin olisin ainoa, joka on oikeasti pätevä tähän hommaan =)





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
26.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä aloitettiin hoito jo kolme viikkoa ennen kuin palasin töihin. Niin ei tarvinnut ekana työpäivänä potea pelkoa ja huono omaatuntoa hoidosta ja yrittää hoitaa töitään. Näin ei lapsellekaan tullut ekanan päivänä pitkä päivä.



Meillä siis aloiteltiin hoito niin että ekoina päivinä olin lapsen kanssa yhdessä hoidossa ja siitä jatkettiin ihan tunnin-parin hoitoaikoihin päivissä. Siitä laajennettiin kolmeen-neljään tuntiin ja eri aikoina päivässä. Näin tuli kokeiltua koko päiväkodin hoitoajan rytmi ja yksi asia kerrallaan. -Siis sekä lapselle ja äidille molemmille. Äitikin sai kotona potea pikkuhiljaa sen tunnin tai kaksi kerrallan sitä tunnetta kun lapsi oli hoidossa. Ja nähdä pian sen jälkeen miten hoito sujui. Luottamuskin kasvoi pikkuhiljaa ja alkoi nähdä miten lapsi sopeutui. Töihin mennessä homma sitten jo sujuikin jo rutiinilla ja ei tarvinnut koko päivää pohtia miten lapsella menee.