Musta tuntuu kuin olisin ystävieni/kavereideni seuraneiti.

Ystävyydet on sitä että ystävät soitaa ja kertoo ja kertoo. Minä myötäelän ja tuen ja kuuntelen kiinnostuneena. Kun itse yritän kertoa jotain niin se ohitetaan nopeasti ja jatketaa " juu, niin muuten mullakin oli tossa 10v sitten vähän tuon tapaista. Silloin asuin siellä ja siellä ja koti oli sellainen ja tälläinen ja samoihin aikoihin muuten tapasin X:n. Olenhan minä sinulle X:stä kertonut" ja niin vaihtuu jo puheenaihekin.



Pointti: mun asioista puhutaan vain vähän jos ollenkaan. Ystävien asiat on molemmille tärkeitä ja niistä puhutaan paljon.