Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olemmeko pilanneet tyttömme?
24.10.2007 |
Tyttöni on luonteeltaan vaikea. Hän huutaa ja ärjyy pienimmästäkin syystä, pomottelee mua ja pikkusiskojaan, ei tottele jne. Hänellä on vaikeuksia solmia kaverisuhteita, kavereita siis on, muttei yhtään ystävää tai edes parempaa kaveria. Harvoin häntä kukaan tahtoo minnekään. Saattaa mennä pari viikkoa ettei känny soi. Luokan tytöillä on oma meserinki, tyttöäni ei ole siihen pyydetty. On kuitenkin jo kolmannella luokalla ja muuten välitunneille löytyy seuraa mutta se on hyvin vaihtuvaa ja tyttöni pitää itse olla aktiivinen. Häntä ei kukaan varaa kaveriksi vaan hän on sen kanssa, jolle ei muuta kaveria ole löytynyt.
Olemme yrittäneet tukea tytön kaverisuhteita. Otimme esim. lomareissulle luokkakaverin mukaan, mutta kun itse seurasin vierestä niin ymmärrän miksei kavereita kovin ole. Tyttöni sanoi koko ajan mitä tehdään milloinkin, halusi kaiken tehdä eka, komenteli pikkusiskojaan ja huusi heille kun nämä yrittivät tulla leikkiin mukaan. Luokkakaveri oli ystävällinen ja iloinen tyttö, suosittu kaveri. Huomasin monta kertaa ajattelevani että olisipa minunkin tyttöni tuollainen hymyileväinen ja sopeutuva sen sijaan että on määräilevä ja kiukkuinen. Tyttöni selvästi väsyi olemaan kaverin kanssa, vaikka kyse oli vain kolmen vuorokauden mittaisesta mökkireissusta. Lopussa kaveri leikki pikkusiskojen eli pari vuotta nuorempien kaksostyttöjen kanssa ja tyttöni lueskeli sarjiksia jne.
Olen yrittänyt neuvoa tyttöä koska hänellä on itsellä sellainen olo, ettei hänestä tykätä eikä kukaan halua olla kaveri. Helposti sanon liiankin äkäisesti ja monta kertaa joudun sanomaan kaverin kuullenkin tytölleni että anna nyt Maijankin päättää tai hei nyt on jo Maijan vuoro pelata tai että noin et saa tehdä. Esim. tyttöni kaveri ruokapöydässä alkoi ottaa voita ja vahingossa löi tyttöäni ranteeseen. Saman tien tyttöni sähähti vihaisesti että älä hakkaa ja iski tahallaan takaisin.
Tytölläni ei ollut päiväkodissakaan kavereita vaan leikki mieluiten yksin tai katseli kirjoja. Välillä pääsi muitten nukkeleikkeihin mukaan. Yhä hän leikkii mieluiten pikkusiskojen kanssa joita saa pomottaa. Hän osaa olla hyvin kilttikin ja on äärettömän eläinrakas ja hyväsydäminen. Esim. on antanut viikkorahansa pari kertaa huono-osaisten keräyksiin ja omia lempilelujaan tutuille lapsille, jotka esim. ovat sairaana. Olemme ottaneet koiran jotta tytöllä olisi pysyvä kaveri. Tyttö on joskus itkenyt, ettei kukaan häntä rakasta ja äiti ja isäkin vaan aina sanoo " älä tee noin, olisit sinäkin sellainen ja sellainen" . Hyvää tarkoittaen olemme ohjanneet lapsen käytöstä ja antaneet neuvoja kuinka toimia sosiaalisissa suhteissa. Olemmeko pilanneet lapsen itsetunnon?
Kommentit (33)
ymmärrän että kynnys on korkea ottaa kouluun kuuluvaan tahoon, olisi se sitten terkkari tai opettaja, yhteyttä leimaamisen pelossa. Itse erityisopettajana suosittelisinkin sinua kääntymään aivan ulkopuolisen tahon, esim. psykologin puoleen, jonka kanssa voisitte luontevasti jutella. Koulua voisi infota vasta jos aihetta on. Tuollainen jutustelu on hyväksi aivan " tavallisenkin" kasvavan lapsen/nuoren kanssa, joten ottakaa se siltä kannalta. Saatte varmasti paljon arkea helpottavia vinkkejä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http: //www. finnlectura. fi/explosive/kirja. php
Ja meidän tyttö on nyt 5-vuotias; tutulta kuulostivat ap sinun kirjoituksesi
Kiitos vinkistä, täytyy lukea.
Vierailija:
http: //www. finnlectura. fi/explosive/kirja. phpJa meidän tyttö on nyt 5-vuotias; tutulta kuulostivat ap sinun kirjoituksesi
(tai ainakin kavereita vähän) ovat ujot, hiljaiset ja kiltit kynnysmatot. En oikein usko aspergeriin, eivätkö he ole sellaisia syrjäänvetäytyviä ja arkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
(tai ainakin kavereita vähän) ovat ujot, hiljaiset ja kiltit kynnysmatot. En oikein usko aspergeriin, eivätkö he ole sellaisia syrjäänvetäytyviä ja arkoja.
ei ole yleensä mitenkään suosittu kavereiden keskuudessa. Ujokin lapsi, jolla kuitenkin itsetunto kohdallaan, voi olla hyvinkin suosittu. Lapset vaistoavat tuon itseluottamuksen kamalan voimakkaasti, ja ne suositut lapset on aina niitä, joilla on vahva itsetunto, oli luonne sit mitä oli!
kyllä hänellä pinempänä oli kavereita mutta hän oli aina se jonka kanssa leikittiin kun kukaan muu ei leikkinyt, hänellä ei ollut ns. bestistä. Hän oli kova komentelemaan ja halusi että aina tehdään hänen tahtonsa mukaan jne. Sanoin kyllä aina hänelle että sinulla ei kohta ole ketään kaveria jos koko ajan komennat... itse asiassa hän tuli paremmin toimeen aina poikien kanssa, hänellä on aina ollut paljon poikia kavereina.
Tilanne muuttui oikeastaan vasta 5-6 luokalla jolloin huomasin että yhtäkkiä hän oli luokan suosituin tyttö, jonka kanssa kaikki halusivat olla kavereita.... hän ei komentele muita läheskään yhtä paljon kuin ennen että ilmeisesti itsekin huomannut omat " vikansa" . Nyt sitten tilanne on päinvastainen kuin ennen, pojat ja tytöt roikkuvat ovella ja kilpailevat hänen suosiostaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin odottanut että vähän tasoittuisi, mutta eipä taida olla toiveita:(
Koita jaksaa ap! Olen myös miettinyt samaa, että onko liiallinen nega-palaute syönyt lapsen itsetunnon. Välillä hän sanoo että ' kun mä olen niin huono etten osaa tehdä mitään oikein' . Kuulostaa niin kamalalta. Paljon on myös sylitelty, vietetty aikaa ja kerrotaan aina että rakasteaan.
Mutta kun mikään ei riitä.
Vierailija:
(tai ainakin kavereita vähän) ovat ujot, hiljaiset ja kiltit kynnysmatot. En oikein usko aspergeriin, eivätkö he ole sellaisia syrjäänvetäytyviä ja arkoja.
Aspergerin syndroomainen on sosiaalisesti kömpelö. Se, miten se kömpelyys näkyy, on aivan yksilöllistä. Osa vetäytyy sivuun, osa taas on juuri jyriä: komentelevat, suuttuvat, puhuvat toisten päälle - koska eivät tajua, mitä toinen haluaa ja mistä toinen olisi kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luonne. Jos hän olisi mies, eväät elämään pomottelevalla luonteella olisivat paremmin. Naiselta ei helposti suvaita samanlaista käytöstä mitä miehiltä.
Ehkä esikoisilla on taipumusta ko. luonnetyyppiin, mutta tuskin olette väärin kasvattaneet.
Minulla on 5v esikoispoika, joka pyrkii päättämään muidenkin puolesta, mutta tekee sen enemmän suostuttelemalla ja oveluudella.
meilläkin naapurissa asuu 4v pikkuprinsessa, joka on juuri kuvaamasi kaltainen. Ja kavereita on jonoksi asti. Tämä tyttö on lisäksi aikuisia kohtaan hyvin röyhkeä ja huonokäytöksinen. Kiusaa myös pienempiä lapsia. Mutta on todella suosittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meillä on ystäväpiirissä yksi samanlainen tuttu. Ja tilanne on tosi säälittävä: toisaalta tyttö kärsii siitä, että hänellä ei ole kavereita. Mutta toisaalta tyttö sitten käyttäytyy itse niin, että muut lapset eivät jaksa pitkään leikkiä hänen kanssaan.
Toinen juttu on sitten se, miten osata ohjata tyttöä oikealla tavalla. Ainakin on tärkeää muista neuvomisen lisäksi myös kehua tyttöä niissä asioissa, joissa hän on hyvä. Tuli myös mieleeni, että olisiko teillä mahdollisuus videoida joskus niitä tilanteita, joissa tyttö on kaverin kanssa. Videoita katsomalla tyttö saattaisi hyvin tajuta paremmin itsekin, miksi hänen on vaikea saada kavereita.
Ottaisin myös ilman muuta yhteyttä perheneuvolaan ja kysyisin, olisiko siellä tarjota apua tällaisiin ongelmiin, esim. ryhmiä, joissa harjoitellaan sosiaalisia taitoja. Ei kannata aikaila avun hakemisen kanssa, sillä nämä ongelmat eivät yleensä katoa itsestään vaan paljon helpommin vaikeutuvat tytön kasvaessa.
Joskus nämä ongelmat saattavat myös johtua esim. aspergerin syndroomasta. Kannattaa etsiä siitä tietoa ja miettiä, sopiiko se omaan tyttöön (ja jos sopii, niin hakeutua lisätutkimuksiin).