Miten suhtaudun ystavaan jolla ollut tosi rankkoja asioita elamassaan, mutta kun sina kerrot hanelle jotain omista, itsellesi rankoista asioista,

enkä ikinä kerro kelleen mitä olen oikeesti kokenut.

asettua mun asemaan. Sitten tulee sellainen kiukku, että kun on toista auttanut ja tukenut niin ei saakaan siltä toiselta sitä. Mutta jossain kohtaa voi tulla ymmärrys että jos se ei halua itse juuri sillä hetkellä kaivella vaikeuksiaan niin ei pysty tukemaankaan /ymmärtämäänkään.



Eihän sitä oikein voi vertailla kenellä on ollut raskainta jne. Mutta jokainen meistä elää vahvasti omaa elämäänsä ja sen takia voimme usein ajatella ettei muilla ole näin vaikeaa.

ap

on jäänyt vanhojen kokemustensa vangiksi. On ehkä katkeroitunut eikä voi siksi tuntea empatiaa.

Katkaisin tällaisen kaverisuhteen, koska se yhteydenpitäjä olin sitäpaitsi vain minä.

Han ilmeisesti haluaa vaan olkapaan itselleen, mutta ei valita sinusta yhtaan. hyvaksikayttoa.

Jotkut vain ovat sen luonteisia, etteivät pysty edes teeskentelemään empatiaa.



En minä ainakaan arvota ystävieni murheita suhteessa omiini.

rasittavaa.

Tiedän ja uskon että hänellä on elämässään todellakin ollut raskaita asioita, mutta kummastuttaa kun hän on asenteella " ei pieniä ihmetellä" .

Tuntuu ettei mistään omista ongelmista voi koskaan puhua mitään. Vaikka puhuminen joskus tekisi tosi hyvää.

ap

alkaisin ottaa etäisyyttä.

minä voisin olla tämä kuvailemasi ystävä. Ja ihan oikeasti tästä omasta perspektiivistäni toisten rankat asiat eivät aina minua oikein jaksa kiinnostaa, sillä ne ovat yleensä niitä tavallisia asioita, jotka kuuluvat myös minun elämääni ja kaikkien muidenkin, ja jotka ovat tosiaan kevyemmästä päästä oman elämäni rankkuudessa. Toki kyllä kuuntelen, sitä vartenhan ystävät ovat, enkä koskaan vähättele toisten murheita, mutta esim. oman perheenjäsenen kuoleman rinnalla toisen rahahuolet tosiaan tuntuvat pieneltä.

Kaikkien rankat kokemukset tuntuvat sen mukaan, mitä on aiemmin elämässään kokenut. Lisäksi tunnemme kaikki omalla tavallamme. Eikä kenenkään tunteita tai kokemusta kukaan mukava ihminen väheksy, oli sitten ollut kuinka rankkaa tahansa.

Tietysti on tahditonta vastata toisen " äitini kuoli" -lauseeseen että " minun sormeeni sattuu" , mutta jos toinen avaa keskustelun omista vaikeuksistaan tai tunteistaan, niin on todella itsekeskeistä vetää siihen kaikki omat " rankemmat" kokemukset.

Vierailija:

minä voisin olla tämä kuvailemasi ystävä. Ja ihan oikeasti tästä omasta perspektiivistäni toisten rankat asiat eivät aina minua oikein jaksa kiinnostaa, sillä ne ovat yleensä niitä tavallisia asioita, jotka kuuluvat myös minun elämääni ja kaikkien muidenkin, ja jotka ovat tosiaan kevyemmästä päästä oman elämäni rankkuudessa. Toki kyllä kuuntelen, sitä vartenhan ystävät ovat, enkä koskaan vähättele toisten murheita, mutta esim. oman perheenjäsenen kuoleman rinnalla toisen rahahuolet tosiaan tuntuvat pieneltä.

vaikka yritin ajatella, että ystäväni kokemat ovat rankkoja, niin minusta ne eivä olleet mitään sellaista, mitä ei usein kuuluisi ihmiselämään. Sen sijaan meillä oli yhteisiä ystäviä, joilla tapahtunut paljon pahempia koettelemuksia ja ystäväni kuittasi nämä asiat tyyliin " elämässä tulee vastoinkäymisiä, elämä on sellaista, että kaikkien pitää kuolla" . Mutta silti oletti, että hänen vastoinkäymisensä oli joku kertakaikkinen absoluuttiinen vaikeuksien vaikeus, jonka kanssa kaikkien muiden pitäisi jotenkin pyöriä ja tukea.



Minä en oikein osannut muuta kuin ottaa etäisyyttä. Väsyin ja hämmennyin, kun en koskaan osannut kuunnella ja tukea tarpeeksi ja toisaalta en voinut koskaan sanoa mitään, kun sai aina päälle ryöpyn, että miten kehtaan valittaa, kun minulla on kaikki niin hyvin ja jos joku ongelma joskus on, niin sehän on ollut oma valintani.

Minusta on outoa edes alkaa vertailemaan kenen kokemukset on rankimpia ja ryhtyä vähättelemään toisten murheita.



Jonain päivänä voi vaikka koiran kakka kengänpohjassa olla maailmanloppu, vaikka todella rankkoja kokemuksiakin elämässä olisi ollut. Esim. itse olen menettänyt useita läheisiä ihmisiä ja sairastunut vakavaan parantumattomaan sairauteen, silti saatan hermostua siitä kun jonain aamuna en löydä samaa sarjaa olevia alusvaatteita ;p

Ymmärrän oikein hyvin sen että muillekin voi joskus olla pikku asiat isoja asioita.

eikö se juuri ole toisinpäin. Jos joku on menettänyt lapsensa, on aika epäempaattista alkaa hänelle valittamaan, miten huolissaan on omastaan kun tällä on jo toinen korvatulehdus meneillään. Siitäkin huolimatta, että juuri se olisi se oman elämän rankin kokemus.

muksia.

Vierailija:

eikö se juuri ole toisinpäin. Jos joku on menettänyt lapsensa, on aika epäempaattista alkaa hänelle valittamaan, miten huolissaan on omastaan kun tällä on jo toinen korvatulehdus meneillään. Siitäkin huolimatta, että juuri se olisi se oman elämän rankin kokemus.

Suomessahan on aika voimakkaana se perinne kuka kärsii se kirkkaimman kruunun saa. Jokainen kokee omat koettelemuksensa erilaisina eikä niitä ole tarpeen vertailla.



Mun mielestä on kuitenkin aika hassua hakea empatiaa sellaiselta, joka on juuri elämässään kovia kokenut, jos elämä on pahasti jumissa lienee tärkeintä saada oma elämä ensin kuntoon ja sitten vasta alkaa huolehtimaan muista.

Vierailija:

eikö se juuri ole toisinpäin. Jos joku on menettänyt lapsensa, on aika epäempaattista alkaa hänelle valittamaan, miten huolissaan on omastaan kun tällä on jo toinen korvatulehdus meneillään. Siitäkin huolimatta, että juuri se olisi se oman elämän rankin kokemus.

täytyy kuunnella, ja tukea. Ei voi omassa itsesäälissä rypeä.



Mulla aika rajuja asioita tapahtunut elämässä, mutta siltikin olen hyvä kuuntelija ja tukija ystäväni ongelmissa. " ystäviäni lainaten" enkä koskaan toivoisi toiselle sellaisia kokemuksia kuin itsellä on ollut.



Mun mielestä elämä on elettävä ei jankattava menneitä, ne on menneet jo ja sillä sipuli

Vierailija:

Suomessahan on aika voimakkaana se perinne kuka kärsii se kirkkaimman kruunun saa. Jokainen kokee omat koettelemuksensa erilaisina eikä niitä ole tarpeen vertailla.

Mun mielestä on kuitenkin aika hassua hakea empatiaa sellaiselta, joka on juuri elämässään kovia kokenut, jos elämä on pahasti jumissa lienee tärkeintä saada oma elämä ensin kuntoon ja sitten vasta alkaa huolehtimaan muista.