Ensimmäinen synnytys kamala, onko toinen helpompi?(ponnistus)
Tuleva synnytys kauhistuttaa, koska eka synnytys oli kamala. Ponnistin lasta kaksi tuntia ja siinä vaiheessa ei ollut enä mitään kipulääkkeitä ja ilokaasukin vietiin pois. Kivut olivat niin sietämättömät nuo kaksi tuntia, että toivoin jo kuolevani. Jos vika oli heikoista tai siis lyhyt kestoisissa suppareissa, niin toistuukohan se uudelleen? En todellakaan halua ponnistaa enää toista tuntia. Mitenköhän sitä saisi itsensä psyykattua eteenpäin?
Kommentit (13)
Kassa ponnistusvaihe 15 min ja vauva tuli imukupilla ja väliliha leikattiin. Toisessa ponnistuvaihe 20 min ja ei apukeinoja ja oli niin kivulias että luulin kuolevani siihen paikkaan.
Ekassa synnytys kesti kaikkinensa liki 11h, joista sairaalassa olin 6h ja ponnistusaika 1h 45 min ja loppujen lopuksi vauva vedettiin imukupilla, kun aloin olla itse niin loppu ja lapsen sydänäänet vähän heikkenivät. Epiduraalikaan ei todellakaan enää auttanut ponnistusvaiheessa.
Tokan synnytys kesti kaikkinensa 3h 20min, joista sairaalassa olin 35 min ja ponnistusaika 10 min! Toka tuli maailmaan niin nopeasti, helposti ja ilman kivunlievitystä, että todellakin itse KÄVELIN synnytyssalista osastolle!! Isä kantoi vauvaa ja kätilö vaatekassiani. Uskomattoman helppo ja ihana kokemus tuo kakkosen synnytys, vaikka hyvät muistot jäi kyllä ykkösestä jo!
Eka synnytys oli käynnistetty, kesti 6h 15min+leikkaussalioperaatiot (tehtiin istukankäsinirrotus). Ponnistusvaihe ekassa oli 27 min. imukupin avulla vauva saatiin ulos ja väliliha leikattiin. Ois kestäny varmaan tuntikausia jos ei olis otettu imukuppia. Eli oli siis kamalaa ilman mitään puudutuksia supistuksia voimistavan tipan kanssa..
Toinen synnytys kesti kaikkinensa 3h 15min. Alkoi kotona supistuksilla. Olin kotona ehkä n. 1,5 tuntia. Synnytyssalissa käytin pelkkää ilokaasua ja ponnistusvaiheessakaan ei luonnollisesti ollut mitään kivunlievitystä. Mutta ei myöskään tippaa.. Ponnistusvaihe kesti 15 min. Vauva tuli ulos ihan ilman imukuppeja tai välilihan leikkausta.. Tosin tuska oli jotain niin kamalaa, että ponnistusvaihe tuntui ainakin tunnilta. Ja välillä tuli sellaisia hetkiä jolloin en tajunnut tilannetta kivun suuruuden vuoksi. Mutta vaikka kipu oli koko synnytyksen ajan ihan järkyttävää, niin synnytys oli kuitenkin ekaa helpompi. Ja olin heti synnytyksen jälkeen tosi hyvässä kunnossa. Pieni repeämä tuli, mutta se ei elämää haittaa.
Molemmissa synnytyksissä olen kokenut ponnistusvaiheet kamalimmiksi ja tuskaisimmiksi vaiheiksi. Olen käsittänytkin niin, että siinä vaiheessa olisi suotavaa jos puudutukset eivät enää vaikuttaisi. En sitten tiedä, mutta jotenkin kätilöiden puheista ymmärsin niin..
en osaa sanoa kumpi oli helpompi.eka sen takia että oli vielä epiduraalia jäljellä,itse ponnistusvaihe ei ollut kamala,ainoastaan se hetki kun vauvan pää tuli ulos,se kiristyksen tunne oli aika sietämätön,mutta sitähän kesti vain se pienen hetken (sekunteja).
toisen synnytyksen vein läpi 2t 50min ilman kivunlievityksiä,ei ollut vaihtoehtoja koska olin sairaalassa 9cm jo auki.
20min ponnistin,mutta koin se olevan todella täyttä työtä ja rutistamista ja se sattui kun ei ollut mitään puudutetta mikä vaikuttaisi. huusin kirjaimellisesti kuolevani.
toka olisi ollut paaaaljon helpompi jos olisin ollut vähän aiemmin sairaalassa,ja ehtinyt saamaan kivunlievitystä. suunnittelin niin jo kauan että haluan ehdottomasti spinaalin.
mutten osaa sanoa kumpi oli helpompi kun se meni näin.
ja lopulta olin nin väsynyt, että väliha leikattiin että vauva pääsee paremmin ulos. Ja kätilö sitten auttoi vauvan ulos kun yritin ponnistaa. Minulla syynä oli huonot supparit. Muutenkin synnytys kesti yli 10 tuntia.
Toinen synnytys kesti n. 3 tuntia ja ponnistusvaihe 3 min. Helpompi oli. Tosin lasten ikäerokin oli pieni (1v2kk), joten paikat olivat vielä " auki" .
Luulisin, että toinen synnytys on helpompi. Muistelen kuulleeni, että jos ikäeroa on jo n. 5 vuotta, niin sitten voi taas kestää pidempään. En mene nyt vannomaan musitanko ihan oikein.
eka kesti n.10h ja toinen 4h ja oli kaikkinensa paljon helpompi osittain varmaan siksikin kun tiesi mitä oli tulossa ja pelkäsi kamalaa synnytystä niin kaikki menikin paljon odotettua paremmin.
Niiloakseli rv 21+1 viides synnytys tulossa että ei kai yksikään ole ollut tarpeeksi kamala :o)
Eka synnytys kesti yhteensä noin 13h50min josta sairaalassa 3h ja ponnistusvaihe 23min.
Toinen synnytys oli sitten paljon nopeampi,kokonais kesto oli 4h josta sairaalassa olin vain 10min ja ponnistusvaihe kesti 2min.
Kolmas synnytys kesti yhteensä noin 3h35min ja sairaalassa ehdin olemaan noin 1h ja ponnistusvaihe kesti vain 5 sekuntia kun tyttö tuli vesien mukana.
Nyt odotan neljättä ja saas nähä kuinka nopeasti hän tulee
hankalia;
ensimmäinen painettiin ulos--syd.äänet hävisivät
toinen kesti 20min väärä tarjonta
kolmas 30min väärä tarjonta
ekassa ponnistusaika 30 min, tokassa 10 min. Suurin ero ehkä siinä, että ekan san synnyttää pallilla, mutta toinen piti sängyllä maatessa pukata melkein " vastamäkeen" (sydänäänet hekkeni, ja siksi en päässyt pallille). Kivuiltaan oli varmaan aika samanlaiset (eli tein omasta mielestä kuolemaa....) mutta kyllähän tuo aika lyheni ihan huomattavsti! Mulla oli istäpaitsi synnytysten välillä 10 vuotta mikä on jo niin pitkä aika että jotkut (lääkäri&lääketiede) on sitä mieltä että kroppa tuossa vaiheessa jopa unohtaa olleensa aiemmin raskaana!
Eli eiköhän sinullakin ole suuret mahikset helpompaan synnytykseen tällä kertaa!
Ekaa ponnistelin noin tunnin, toka tuli alle minuutissa, kolmas ehkä parissa minuutissa ja neljäs taas alle minuutissa.
Mulla oli ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe 1h 48min, epiduraalin vaikutus oli jo loppunut eikä lisää annettu, oksitosiinilla tehostettiin käynnistettyä synnytystä ja tehtiin vielä episotomia.
Toinen synnytys: lapsi painoi kilon enemmän, mutta synnytys oli nopea ja ponnistusvaihe samoin!
t DorisDay
Ensimmäinen synnytys kaikenkaikkiaan alusta loppuun asti vaikeaa ja toipuminen hidasta. Ponnistus kesti 50 minuuttia. Toisen lapsen synnytys oli helppoa -tuli toisella ponnistuksella ulos ja olin niin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, että olisin voinut ottaa nyytin kainaloon ja lähteä kotiin heti.