Ensimmäisen ja toisen lapsen ikäeroksi tarkalleen 2 vuotta. Mitä odotettavissa?

Meillä esikoinen karjui täyttä huutoa aina ne ajat kun imetin vauvaa, ei auttanut leffat, kirjojen lukeminen eikä mikään. Nyt alkaa helpottaa kun ei ole vauvavaihe enää, liikkuva kuopus saa kyllä tönimistä ja aika rajua rakkautta osakseen, luultavasti myöhemmin jo leikkivät enemmänkin yhdessä...

Esikoinen temperamentikas uhmaikäinen ja kuopuksella koliikki. Aivan kamalaa aikaa, olin itsekin aika räjähtänyt välistä, ulkoisesti ja sisäisesti.

Ja nykyaikana varsin tavallinen. Toisaalta toimi myös tuollainen 2v8kk. Saas nähdä mitä seuraa jos seuraavaan tule tuollainen 1v9kk...

Ensimmäisestä puolesta vuodesta en muista paljoakaan. Vauva kun ei nukkunut päivällä kuin pyrähdyksittäin.

Nyt pojat ovat 7 ja 5 - todella, todella, todella ihanaa katsoa, kuinka he ovat parhaimmat kaverit.

Taitaa olla asenne ja tilanne kohtainen juttu. Kuopus sairasti 5 korvatulehdusta 2-5 kk, kunnes laitettiin putket. Se aika söi ainakin minua. Mustasukkaisuutta ja draamaa riitti esikoisen kohdalla ihan kiitettävästi, kun vauva oli alle 3 kk, välissä rauhallista kunnes n. 6 kk taas räjähti; vauva alkoi kiinnostua tavaroista ja liikkui. Nyt 3v ja 1v. jopa leikkivät yhdessä, tosin välillä koitellaan voimia ja tönitään toisia. Säpinää riittää kyllä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ensimmäinen vuosi voi olla raskas, jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Ei siis ole ketään muuta kuin isä, jolle antaa hetkeksi lapset hoidettavaksi. Joskus olisi ihan mukava olla miehen kanssa edes hetki ihan kahden. Tosin turha meikäläisen on osaansa valittaa, itsehän olen lapset halunnut ja siksi myös ne itse hoidan.

rankka vuosi takana. nyt lapset reilu 3-v ja reilu 1-v.

olen itsekseni miettinyt miksi juuri tuo 2-vuotta on niin yleinen ikäero. varmaankin kun ensimmäinen jo ollut jonkinaikaa taapero, eikä uhma vielä alkanut niin tuntuu toinen lapsi ihan ok ajatukselta, mutta on se sitten aika rankkaa, kun ekan uhmaikä ja toinen ihan vauva. kolmas on meille joskus tulossa jos on tullakseen, mutta ei todellakaan samalla 2-v ikäerolla. nuorempikin saa olla päiväkuiva, pukea itse(edes suunnilleen), syödä itse, omata edes jonkinlaisen itsesuojeluvaiston jne... ei enää kahta vaippapöksyä syötettävää yht. aikaa...

toisaalta tuolla ikäerolla varmasti löytyy kivat yhteiset leikit kun nuorempi sen reilu 2-v...kunhan jaksaa ne pari ekaa vuotta.

Ei vaan, katsotaan mitä tuleman pitää. Olen kyllä koittanut varautua jo pahimpaan.. Mutta sen näkee sitten=) Onko jollain kokemusta vastaavasta ikäerosta?

Toisaalta nyt kun kuopus on vuoden, niin käy häiritsemässä esikoisen leikkejä, piirtämisiä jne. Mutta yllättävän helpolla on päästy, ei mustasukkaisuutta jne.

Isosisko ei ole ollut pahemmin mustasukkainen, vaan tykkää " hoitaa" vauvaa. Se on helpottanut, että esikoinen ei ole enää vaipoissa ja syö itse. Molemmat lapset ovat myös hyviä nukkujia, joka edesauttaa vanhempien jaksamista!