Huostaanotetuille lapsille uusi koti!!!

Ei kukaan ala sillä minimaallisella korvauksella vaativaan hommaan.



Toisaalta moni sijaisperheeksi hakeutuva saattaa karsiutua vaikka asunnon pienuuden, pienten tulojen tms. takia.



Laki muuttuu vuodenvaihteessa, toivottavasti sijaisperheidenkin kannalta parempaan :)

Moni on kertonut, että sijaisvanhempien rooli on raskas erityisesti siksi, ettei lasten oikeuksia aina aseteta biologisten oikeuksien edelle edes silloin, kun siihen todella olisi syytä. Lasta saatetaan ilmeisesti jopa pallotella eestaas, kun vanhemmille tulee lyhyitä " hyviä hetkiä" :-/ Minusta vähintä olisi tarjota lapsille PYSYVÄ sijaiskoti ja antaa sitten biologisille vanhemmille tarvittaessa tilaisuus valvottuihin tapaamisiin. Yhteistyö on tärkeää, koska äiti ja isä ovat sijoituslapsellekin aina erityisiä ihmisiä heidän elämässään. Sijaiskoti on kuitenkin usein pelastus monelle lapselle, ja sijaisvanhemmista moni voisi olla valmis ryhtymään adoptiovanhemmiksikin, jos se olisi lapsen edun mukaista ja lisäksi helpommin mahdollista.



Jos tuon hylätyn lapsen äiti selviää mielenterveys(?)ongelmistaan ja haluaa lapsensa vielä takaisin, on se valitettavasti mahdollista, vaikka pienokaiselle olisikin sitä ennen löytynyt tasapainoisempi, aidosti lasta rakastava ja suojeleva koti :-/

meillä on kotona itse asiassa kaksi eri mielipidettä. Itse olisin valmis siihen ja ehkä se toteutuukin joskus vanhempana. Mutta puoliso ei pidä sitä hyvänä ajatuksena. Minusta se olisi kauhean luonnollista, että niin tekisi jossakin elämänvaiheessa.

Jolloin sijaisvanhemmat tulevat rakkaammaksi kuin ne omat tuntemattomaksi jääneet vanhemmat.

Epäkiitollista tuo sijaisvanhemmuus sikäli, että minä hetkenä tahansa se lapsi voidaan taas päättää palautta ei_niin_tasapainoiseen_perheeseensä takaisin.

Vierailija:

Yhteistyö on tärkeää, koska äiti ja isä ovat sijoituslapsellekin aina erityisiä ihmisiä heidän elämässään. Sijaiskoti on kuitenkin usein pelastus monelle lapselle, ja sijaisvanhemmista moni voisi olla valmis ryhtymään adoptiovanhemmiksikin, jos se olisi lapsen edun mukaista ja lisäksi helpommin mahdollista.

on juuri muuttumassa. Uusi laki velvoittaa, että viranomaisten on kuultava enemmän+aina lasten mielipiteitä heitä koskevissa asioissa.

ihan vauvanakin adoptoidut lapset etsivät aikuisena biologisia vanhempiaan ja se on t´heille tärkeää. Nykyisen lainsäädännön mukaan jopa luovutettuista sukusoluista syntyneiden lasten pitäisi saada tietää bio" vanhempansa" koska se on heille tärkeää. Mutta alle 2-vuotiaana sijoitetun/huostaanotetun lapsen vanhemmilla ei ole mitään väliä?



Päihderiippuvaiset vanhemmat eivät yleensä ole hyviä vanhempia ja vakvvista mielenterveysongelmista kärsivillä on siinä usein pahoja vaikeuksia vaikka hyviä voivatkin silti olla. Silti tämmöisiä lakeja säätäessä pitäisi vähän miettiä varovaisuutta, jota menneisyys opettaa. Vain pari vuosikymmentä sitten oltiin nimittäin ihan vakaasti sitä mieltä, että yksihuoltajien kaikki lapset pitäisi heti aina sijoittaa ja au-äidit steriloida samantien, Australiassa aboriginaalien lapset pakkohuostaanotettiin ihan vain siksi ettei heitä olisi kasvatettu omaan kulttuuriinsa vaan " eurooppalaisiksi" , ja pari vuosikymmentä sitten saksassa oli se systeemi, jota en halua edes nimetä... Peruttamattomia järjestelyjä pitää välttää ihan periaatteestakin.



Lapsen huonoin vaihtoehto on epäilemättä jäädä päideriippuvaisesta vanhemmasta riippuvaiseksi ja hoidotta. Paras vaihtoehto ei silti ole erottaa häntä kokonaan vanhemmistaan. Paras vaihtoehto on tarjota hänelle turvallinen koti JA opettaa näkemään, että maailman epäoikeudemukaisuuksista ja epäonnesta VOI selvitä.

biologiseen perheeseen " hetkenä minä hyvänsä" . Varsinkin, jos lapsi on sijoitettu perheeseen jo vauvana, on päätökset lapsen edun mukaisia. Ei lasta biologisille vanhemmille palauteta, jos vanhemmat/vanhempi ei ole ollut tiiviisti lapsen elämässä siihen saakka esi. käynyt säännöllisesti tapaamassa lasta ym. Aina pitää viranomaistenkin lähteä siitä, mikä on lapselle parhaaksi! Turhaa traumatisoimista on vältettävä. Toki Suomen laki liiaksi arvostaa " samaa verta" , mutta harvassa ovat ne sijoitukset/palautukset biologisille vanhemmille, mitkä toisissaan ovat lapselle suureksi vahingoksi.

masennus, mutta että äiti ei ole ehnyt lapselleen mitään, mutta ei vain jaksa hoitaa lastaan. Eikö äidin parannuttua ole luonnollista että lapsi palautetaan biologisen äidin luo?

vaikkapa sitten syömällä lopun ikänsä masennuslääkkeitä. Niin ei ole alkoholin ja huumeiden kanssa. Uusia retkahduksia tulee aika monille. Vuosienkin tauon jälkeen:(

Vierailija:

masennus, mutta että äiti ei ole ehnyt lapselleen mitään, mutta ei vain jaksa hoitaa lastaan. Eikö äidin parannuttua ole luonnollista että lapsi palautetaan biologisen äidin luo?

Eli päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset vanhemmat saisivat oikeaa apua ongelmiinsa ja parannuttuaan voisivat saada lapsensa takaisin ja että tällöin samalla valvotaan, että kaikki sujuu hyvin ja vasta kun siitä ihan oikeasti ollaan 100% varmoja, niin sitten annetaan olla.



Todellisuudessahan lapsiparkoja pompotellaan sijaiskodin/lastenkodin ja biovanhempien välillä. Ja moniongelmaiset vanhemmat jätetään ongelmineen yksin.

palaamista biovanhempien luokse, mutta sekään ei ole hyvä, että lapsi saa uuden kodin, ja vanhemmat unohdetaan kokonaan.



Uusi lastensuojelulaki kai korostaa perheiden uudelleen yhdistämistä, mikäli olot muuttuvat. Samalla pitää tietysti alkaa huolehtia vanhemmista lasten huostaanoton jälkeen. Nykyään he kai usein jäävät aivan oman onnensa nojaan. Miten siitä sitten kuntoutuu, kun on lapsista luopumisen surukin päällä. :(

päin vastoin, kuin mitä on nyt toimittu.



Perhe vastaanottokotina on ihan ok asia, ja sitä monessa kaupungissa tehdään jo nyt (ainoastaan ammattilaiset voivat ryhtyä), mutta se vaatii myös sen, että olet valmis ottamaan kotiisi mahdollisesti vieroitettavan lapsen ja vastuullesi tapaamisten järjestämiset, valvomiset ja lausuntojen kirjoittamiset.



Silloin kun on kokemusta lastensuojelusta, päihdeongelmaisista, väkivaltaongelmaisista ja mielenterveysongelmaisista perheistä, vastaanottoperhetoiminta on sinua varten.



Työnohjausta tai muita työsuhde-etuja ei tule, koska toiminta ei ole työsopimussuhteista.

Vierailija:

on juuri muuttumassa. Uusi laki velvoittaa, että viranomaisten on kuultava enemmän+aina lasten mielipiteitä heitä koskevissa asioissa.

Kuulla pitää, mutta kuulemaansa ei tarvitse ottaa huomioon, eli on ihan sama kuullaanko vai ei

Alalla töissä

huostaanottoja silti on. Suomessa ollut resurssipula, josta seurannut huostaanotto, kun asioihin ei ole ollut aikaa/rahaa/resursseja puuttua ajoissa ja antaa apua ja tukea jne.









18

Miksi niitä epäkelpoja vanhempia pitää katsella?

Adoptioperheiden eroluvut ovat yhtä suuret kuin muissakin lapsiperheissä ja masennusta sairastetaan yhtä paljon kuin väestössä yleensä.



Yhtälailla se adoptiovanhempi voi alkoholisoitua kuin kuka tahansa muukin vanhempi. Siirretäänkö lapsi sitten taas toiseen perheeseen?

kuin muilla perheillä, paljon pienemmät, ja masennustausta poissulkee heti adoption mahdollisuuden. Neuvonnasta karsiutuu väkeä koko ajan.

Näin kertoi minulle eräs vastaanottokodissa työskentelevä. Tosi surku, että pienellä vauvalla on vaihtuvat hoitajat.

Vastaanottokoti on ammatillisena laitoksena vahvempi ottamaan vastaan usein todella moniongelmaisen lapsen kuin perhe. Pidempään sijaishoitoon hyvä perhe on joissain tapauksissa laitosta parempi. Ei aina, esim. hyvin rajusti käyttäytyvän murrosikäisen tapauksessa. Hyvistä ja vahvoista sijaisperheistä on valitettavasti huutava pula.



En myöskään ole sijaislapsen adoptoinnin kannalla, ellei aloite tule biologisilta vanhemmilta. Jos biologisten vanhempien tilanne korjautuu, huostaanoton voi purkaa mutta adoptiota ei. Huostaanottojen purut ovat tosin hyvin harvinaisia ja nimenomaan lapsen edun näkökulmasta liian vaikeita nykyisin.