Tämmöistäkö päiväkodissa on???

Yksi on hyvin pikkuinen huone enkä usko että siellä usein lapsia koko ajan vahditaan ja valvotaan, koska hoitajia on kuitenkin vain 3. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä että lapsille on huippu kiva juttu sekin että voidaan joskus supatella salaisuuksia piilossa ja leikkiä ilman että aikuinen vahtii vieressä. Neljävuotiaat eivät minusta tarvitse jatkuvaa kaitsemista enää. Kamalan kurjaa on kuulla oman lapsen jääneen leikin ulkopuolelle (sitä sattuu varmaan useimmille toisinaan, myös meidän lapsellemme), mutta en usko että ne pienet huoneet ovat siinä se ainoa ratkaiseva asia. Nyt kun tiedätte asiasta niin sopikaa yhdessä miten menettelette jatkossa jotta sellaiset tilanteet vältetään. voisiko esim. muiden lasten kanssa avoimesti keskustella asiasta? Vai ovatko tarhantädit yhteistyöhaluttomia? Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki lapset eivät leiki yhdessä, vaikka me äidit niin kovasti toivoisimme vaan kavereita valitaan mielenkiinnon ym. mukaan ja päiväkodin hoitajat voivat toki yrittää auttaa lapsia yhteiseen leikkiin, mutta eivät he voi joka hetkeä vieressä seistä.

Kyselit joskus aikaisemmin Lintumetsän päiväkodista. Saitko lapsesi sinne eli sielläkö tätä tapahtuu? Ainakin oman poikani " isompien ryhmän" aikuiset ovat tosi fiksuja, olemme heidän kanssaan paljon tekemisissä, kun hoitavat lapsia ristiin. On tosi ihme, jos ette saa asiaa puhumalla selvitettyä.



Oletko muuten kysynyt, miksi ovi on kiinni. Minusta se ei kyllä käy laatuun, ovien pitää olla auki ja hoitajien nähdä, mitä tilassa tapahtuu. Mutta nelivuotiaiden jatkuva vahtiminen (vieressä seisominen) ei minusta enää ole tarpeen.



Suosittelen, että keskustelet asiasta rauhallisesti lto:n kanssa, ei tällaisesta kannata raivostua tai hermostua.

En valitettavasti saanut lapsiani Lintumetsään. Tämä tapahtuu siis eräässä toisessa päiväkodissa.



Ymmärrän ettei lapsia voi eikä koko aikaa tarvitsekaan vahtia vierestä. Toivoisin ehkä, että enemmän oltaisiin " kuulolla" ja seurattaisiin kuinka ryhmässä leikit yleisesti sujuvat. Olen ottanut asian puheeksi ja hyvässä hengessä toki asiaa yritetään ratkaista.



saas nähdä kuinka käy!

Onhan tuo todella tylsää... On suorastaan riipaisevaa ajatella, miten oma pieni yrittää luovia tuolla kaverimaailmassa - meillekin sattui ihan yllättäen juuri äskettäin vastaavaa ja kylläse vaan kolahti, etenkin kun olin tuudittautunut siihen, miten lapsellani on niiiiiin kivaa siellä pk:ssa ja kavereita riittää joka lähtöön... :-( Lapset voivat olla - ja ovat - tuossakin iässä tosi julmia ihan ajattelemattomuuttaan.



Mutta komppaan kaikesta huolimatta edellisiä tuossa pienissä ryhmissä leikkimisessä! ;-) Joskin olen samaa mieltä siitä, että ovien pitäisi pysyä auki jo ihan turvallisuussyistäkin... Mutta omankin poikani päiväkodissa (on itse asiassa ihan päiväkotirakennukseksi aikoinaan rakennettu) on paljon pieniä huoneita ja minusta on tosi kiva, että voivat jakautua pienryhmiin ja saada paitsi vaihtelua leikkeihin (ja ehkä kavereihinkin?), myös vähän " itsenäisyyttä" sillä tavoin. Eri huoneissa on myös vähän eri teemat, eli on " pikkukeittiö" kotileikkeihin ja autohuonetta ym. On huojentavaakin, että voivat olla pienemmissä ryhmissä eikä kaikki 20 koko ajan samassa lössissä - eihän siitä mitään tulisikaan...

Meilläkin päiväkodissa on lapsia pienryhmissä omissa tiloissaan ja usein ovien takana ilman aikuisia. Ja sen verran olen huomannut että aikuiset ovat aika ulkona lasten välisistä suhteista. Päiväkodin henkilökunnalle riittää että kaikki " näyttävät" tulevan toimeen keskenään. Näkyvät ristiriidat ratkotaan, eli lyömiset, huutamiset, itkemiset yms jos lapsi reagoi. Mutta sehän riippuu lapsesta kuinka nopeasti reagoi tai tilanteesta kuinka pitkään jatkuu ennen kuin lapsi alkaa oireilla. Ennen sitä piilossa olevat ja isompien lasten taidokkaasti aikuisten korvilta varjelemat jutut voivat pysyä piilossa.



Itse olen päätynyt siihen että eskariin päiväkotiin menneiden lasteni kanssa keskustelen paljon-paljon-paljon kotona kaverisuhteista ja ryhmäkäytöksestä. En pyrikään siihen että päiväkodissa kävisivät näitä läpi, vaan meidän isompien lasten osalta opetellaan jo kodin vastuuta ja itsenäistä selviämistä koulua ajatellen, eli sitä että lapsi itse tekee asian eteen jotain (joko pistää vastaan kavereille ja ei suostu pompoteltavaksi tai sitten menee kertomaan jollekin aikuiselle). Joskus vaan naurattaa kun itse tiedän paremmin kuin päiväkodin henkilökunta mitä päivän mittaan on saattanut tapahtua lasten välillä, vaikka en ole edes paikalla ollut. Kyllä joskus muistan esikoisen kohdalla ryhmän lastentarhanopettajan ilmeen kun kerroin että pojat olivat tapelleet ulkona kunnon käsirysyn leikkimökin takana aikuisilta piilossa ja tädit eivät olleet huomanneet mitään... Joskus mietin että päiväkodissa aikuisilla mahtaa olla kyky keskittyä olennaiseen aina kussakin tilanteessa ja sulkea muu ulkopuolelle tai sitten päivän mittaan päiväkodissa tapahtuu niin paljon kaikkea että heidän " normaalinsa" pyörii ihan eri tasolla kuin meillä kotona.



Pienempien lasten osalta paha sanoa miten toimia, muuta kuin yrittää jutella päiväkodissa nätisti: Mutta tuskin se hirveästi auttaa. Paras olisi jos lapsi itse reagoisi itse päiväkodissa asiaan tai osaisi mennä aikuiselle kertomaan heti tilanteen ollessa. Eli aloittaisin varmaan siitä että yrittäisin saada lapsen toimimaan, niin että tilanne saataisiin katki ja näkyväksi. Meillä isommilla lapsilla olen jopa lahjonut (=luvannut palkinnon) kun menee päiväkodissa aikuisille kertomaan sen vaivaavan asian, jonka on kertonut minulle kotona. Olen jopa antanut joissain tilanteissa luvan vaikka huutaa takaisin tai sanonut että itkeä tirauttaa hieman jotta tädit reagoivat- Eli teatraalisuutta lapsella peliin. Tässä on nurinkurista että kotona pyritään kasvattamaan hillitysti ja pitämään käytös kurissa, mutta isossa ryhmässä päiväkodissa saa huomiota ja näkyvyyttä lähinnä vastakkaisilla keinoilla.

5-v. leikkivät keskenään suljettujen ovien takana. Muut pojat kiusasivat poikaa mm. pakottamalla laskemaan housut alas ja muut narulla tms. yrittivät osua pippeliin.



Olen aika tyrmistynyt, jos suljettujen ovien takana leikkiminen on ok - siellä voi tapahtua lyhyessäkin ajassa mitä tahansa!

meillä myös 4-vuotiaat tuntuvat pitkälti tekevän päiväkodissa mitä huvittaa ja missä huvittaa. pienissä huoneissa oleillaan ilman valvontaa, leikitään ovilla (sormetkin vaarassa) huoneessa esim jota meidän pk kutsutaan ' pikkuhuoneeksi' on mm tietokone (=myös sähköjohdot+pistokkeet jne täysin saatavilla) on mukavaa että pk on kodinomainen, mutta meillä sentään kotona aikuinen on aina sen verran läsnä että on huomaamassa jos touhut alkavat mennä liian vaarallisiksi.



meidän pk:ssa myös lapset opetetaan itsenäisiksi sillä että he pukevat itse. tämäkin on kerrassaan hieno homma (tai helvetillistä laiskuutta hoitohenkilkunnalta) mutta kun taas tänäänkin menin lastani hakemaan löytyivät sisältä lokerosta ne vaatteet jotka olisivat kuuluneet välikausihaalarin alle. (muksu on helposti palelevaa sorttia) olemme sopineen hlö kunnan kanssa (aikaisemmin olen jo mm pukemisesta valittanut) että ne mitä haluan lapselle päälle laitetaan lokeroon. no eivätpä ne paljoa siellä lokerossa lämmitä jos 4-vuotiaan vastuulla on itse päättää mitä hän sieltä lokerosta päälleen laittaa kun ulos pitäisi lähteä.... *huoh*





anteeksi avautumiseni tässä. (avasin myös oman topicin valituksestani...)



mutta kyllä. niin se homma menee. lapsista pitäisi kasvattaa itsenäisiä hinnalla millä hyväänsä (=lue seuraava sarkasmilla kirjoitettuna) ja tottahan toki on hyväksyttävää että matti ja pekka leikkivät keskenään erillisessä tilassa pippelileikkejä tai kiusaavat maijaa vetämällä housuja alas. ja hoitajat toteavat vaan kaiken olevan ok, kun he eivät ole mitään huomanneet....

Päiväkoti on kuin maailma pienoiskoossa. Kaikkea mitä edellä on sanottu voi ihan oikesti tapahtua, myös päiväkodissa niinkuin kotipian leikeissä ja maailmassa yleensäkin.



Näkisin että päivähoidon ammattilaiset ovat keskimäärin hyvin tunnollista väkeä. Itse en kestäisi eikä muuten ole lapsillekkaan hyväksi että 10 tuntia päivässä ollaan koko ajan kaikki yhdessä, samassa tilassa metelöimässä.



Olisi iloista kuulla mitä kaikkea hyvää ja ilosta päiväkodeissa tapahtuu. Niinkuin maailmassa voi tapahtua.

Johan ne menevät ensi vuonna eskariin ja sitten kouluun.



ainakin oman lapseni pk:ssa puututaan pieneenkin kiusaamisyritykseen oitis. Samoin muutenkin tapakasvatus on kunniassa. Esim. opettelevat syömään haarukalla ja veitsellä, jopa kansainvälisyysviikoilla puikoilla, eikä kyynärpäitä saa pitää pöydällä (opettipa äidillekin;)) Roudaavat lapsia teatteriin, nayttelyihin, retkille lähipuistoihin jne. Juhlivat kaikki mahdolliset " kissanristiäiset" ja oma kokki tekee ruuat. Kotona on toisinaan ongelmia, kun äiti ei osaa kokata..



Kaikkiin hyvän käytöksen vastaisiin juttuihin puututaan heti. Pk on monihuonein, vanha rakennus eikä joka " nurkalle" joka hetki riitäkään aikuisia. Lapset hakevat paikalle aikuisen heti, jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu.



Kun lapseltani kuoli mummo, koko porukan kesken puhuttiin kuolemasta jne. En voi kuin kehua päiväkotia.

eivät vielä ole olleet päiväkodissa. Kotona en heitä ihan kokoaikaa enää vahdi, mutta tuntuisi aika erikoiselta, että olisivat ovet kiinni päiväkodissa ilman vahdintaa. Meillä usein kaikki menee kotona suht ok, mutta pojat ovat aika helposti ainakin keskenään nyrkit pystyssä, saattavat heittää toisiaan kengällä päähän ja muuten lyödä toisiaan, vaikka yleensä ovatkin ylimmät ystävykset. En tiedä miten sitten päiväkodissa käyttäytyisivät, mutta meidän 4v tarvitsevat kyllä jonkin verran vahdintaa. En tiedä vaikuttaako, että meillä on kaksi samanikäistä poikaa kotona???



Olisin itse harmissani, jos päiväkodissa ei yhtään katsottaisi onko välikerrokset haalarin alle laitettu. Toivotaan että ensi syksyksi vähän muuttuisivat, kun menevät päiväkotiin.

joskus osa lapsista on viereisessä huoneessa, ovet auki, tädit ja osa lapsista ovat toisella puolella. En näe siinä mitään ongelmaa. Ei tätien kuulu mun mielestä olla ihan koko ajan vieressä.

Mitä siihen tulee, että toiset lapset nimittelee ja huomauttelee: se saattaa olla täysin viatontakin. Huomasin meidän tytön pk:ssa kerran, kun ryhmään tuli vaipoissa oleva lapsi (3-5-vuotiaiden ryhmä, eli vaippoja käyttäviä lapsia ei ryhmässä yleensä ole ollut), että moni lapsista ihan aidosti ihmetteli, miksi XXX:llä on vaippa. Eivät ilkkuneet tai nauraneet, vaan kysyivät ihan viattomasti että " miksi sulla on hei vaippa?" kun eivät olleet ehkä aiemmin sitä nähneet oman ryhmän lapsilla, vauvaryhmäläisillä vaan. Varsinaiseen kiusaamiseen kyllä puututaan heti, mutta ei lasten viattomia kysymyksiä voi vaientaa. Oma tyttönikin kysyi nähdessään yli neljävuotiaan tutti suussa kulkeneen lapsen että " miksi noin isolla pojalla on vielä tutti?" . Eikä todellakaan ilkkuen, vaan ihmetellen, koska ei ole nähnyt tutteja kuin pikkuisilla.

Päiväkoti saa minulta lähes täyden kympin arvosanan. Siellä jutellaan tärkeistä asioista. Kun tyttömme suri lemmikkimarsun kuolemaa, asiasta keskusteltiin aamupiirissä. Käytöstapoja on opeteltu enemmän kuin olen itse kotona tajunnut opettaa (mm. ruokapöydässä viitataan jos on asiaa, ja sanotaan että " voisinko saada lisää maitoa" , eikä vaan töksäytetä että " anna maitoo" ). Opetellaan syömään veitsellä ja haarukalla, ruoka haetaan itse ja astiat viedään ruokailun jälkeen pois. Askarrellaan kaikenlaista kivaa, käydään retkillä lähimetsässä tai kauempana, urheillaan, lauletaan, jne. Olen tosi tyytyväinen siihen, että lapseni ovat mukavissa päiväkodeissa hoidossa (pienempi on 1 v 9 kk ja hänellä hoito on pääasiassa ihan perushoitoa ja leikkimistä, mutta on hänkin jo oppinut esim. laittamaan tuolin takaisin pöydän alle noustessaan ruokapöydästä, odottamaan nätisti vuoroaan, jne).