Vaatisitko perinnosta lakiosasi, vaikka olisi olemassa testamentti, joka maaraa sinut perinnottomaksi? Sinulla olisi siis lain mukainen oikeus perintoon, mutta vainaja olisi

Yksikään teistä ei luopuisi perinnöstä, jos sellainen olisi tulossa. Pelkkää paskanjauhantaa.

Vierailija:

Eli jos olisin oikeasti vakuuttunut että se oli vainajan todellinen tahto joka perustui faktatietoihin eikä valheisiin JA että vainajalla oikeasti oli moraalinen oikeus sellainen testamentti tehdä niin en vaatisi.



Jos vainaja olisi huijattu tai erehdytetty testamentin tekoon virheellisin tiedoin tai jos vainaja tekisi määräyksiään ilkeyttään niin en suostuisi. Viimeisestä voisin laittaa esimerkiksi vaikka alkoholistivanhemmat jotka päättäisivät jättää lapsen perinnöttömäksi koska tämä ei hyväksynyt juomista tai suostunut ostamaan viinapulloa. En välttämättä myöskään suostuisi tilanteeseen jos kyse ei olisi vainajan itsensä hankkimasta varallisuudesta vaan suvussa ikiajat liikkuneesta omaisuudesta johon minun mielestäni vainajalla ei ole moraalisesti yhtä suurta oikeutta kuin itse hankkimaansa omaisuuteen vaikka juridisesti oikeus onkin.



Ja tietenkin hyväksyisin helpommin sen, että omaisuus menisi lapsilleni - itse asiassa olen muutoinkin miettinyt mahdollisuutta kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi tulevaisuudessa - kuin sen, että se lahjoitettaisiin tuikituntemattomille ihmisille.

Jos kokisin, että ratkaisu on epäoikeudenmukainen ja vainajaa huijattu, niin vaatisin.

samoin esim sellaisen sisaruksen hyväksi, joka olisi hoitanut vainajaa.



Mutta tiedän tapauksia, joissa yksi lapsista on vuosikausia hoitanut sairasta vanhempaansa ja 3 kuukautta ennen tämän kuolemaa joku toinen on väkisin muuttanut tämän kotiin asumaan ja valehdellut suut ja silmät täyteen siitä ensimmäisestä hoitajasta (että on esim hukannut varoja ja suunnitellut holhoukseen järjestämistä ja vastaavaa) ja saanut siten kuolevan jo sairaan ihmisen mielen myrkytettyä sitä oikeasti lastaan vastaan joka kuitekin OIKEASTI välitti ja hoiti... Tosin tässä tapauksessa se ensimmäinen lapsi pahoitti mielensä niin pahasti, ettei isänsä kuoltua koskaan enää halunnut kuulla sen enempää isästä tai petollisesta huijariveljestään kuin mistään perinnöstäkään. Ei niin että siinä paljon jaettavaakaan olisi ollut.

Luultavasti olisin noin 80-vuotias, jolloin perintöosuus mahdollistaisi esimerkiksi palveluasuntoon siirtymisen. Eli luultavasti vaatisin. Lapsemme olisi siihen mennessä jo perinyt toiset isovanhempansa eikä todennäköisesti tarvitsisi rahaa yhtä kipeästi kuin minä, joka en enää olisi mukana työelämässä.

Omille lapsillenikin olisi hyvä asia jos äidillä olisi varaa ostaa toimiva polkupyörä ja maksaa heille edes joku harrastus ja joskus herkutella.



Jos taas omat raha-asiani olisivat kohdallaan, ja perintö olisi omille lapsilleni menossa, luopuisin.



Jos taas minun lakiosani päätyisi jonkun muun/tuntemattoman lapsille tai jollekin villakoirayhdistykselle, en luopuisi.

Minusta on ahneutta tapella rahasta, jonka joku toinen on työllään ansainnut. Ihan sama, vaikka lakiosuus olisi mitä vaan. Vainajalla on varmastikin siihen hyvä syy, jos hän toivoo osuuden siirtämistä lapsille.

Riippuu siitä, kenelle perintö olisi menossa ja mikä olisi ollut vainajan motiivi.

Lakiosan nimi on lakiosa sen takia, että laki takaa edes jonkun perinnön jokaiselle, joka on siihen oikeutettu. Lakiosahan on vain puolet siitä mitä henkilö muuten saisi.



Perinnöstä voi luopua, olipa sen saanut normaalisti tai testamentin kautta. Se tehdään kirjallisesti ilmoittamalla siitä pesänhoitajalle. Sama ihminen ei tietenkään saa ryhtyä hoitamaan pesää vainajan kuoleman jälkeen eli on oltava tarkkana, ettei vahingossa " ryhdy" siihen omaisuuteen vaikkapa hautajaisia järjestäessään.

Jos vanhempani ei sitä minulle halua antaa niin miki ihmeessä vaatisin????

Mitä tekisin rahoilla jotka olisin väkisin saanut lakiteitse????



Pitäkööt setelinsä tai tulkoot vaikak haudatuksi niiden kera jos halaa. Jokainen tkee OMILLA rahoill amitä lystää ja jokainen hankkikoon ITSE OMAT rahansa. Jos jotain perintöä tulee niin kiitollisena sen ottaa ylimääräisenä vastaan, mutta en todellaakaan istu täällä sitä odottelemassa. Tosi nolo ajatuskin......



Eri asia ehkä jos 90 v huru-ukko isäni naisi jonkun parikympppisen AV-blondin ja sen takia jäisin ilman perintöäni niin siinä tapauksessa vaatisin lakiosani

Senkus sanoo kiitos ei omalle perinnölleen ja asia on sillä selvä!



VAikka siis ei olisi mitään testamentteja niin ei todellakaan ole pakko ottaa vastaan yhtään penniä mistään suunnalta.

Esimerkiksi oma isäni on puhunut aikeistaan lahjoittaa tai testamentata koko omansa ja äitini omaisuus yhdelle veljeni lapsista. En missään tapauksessa tule hyväksymään sellaista enkä ihan usko, että kaikki sisaruksenikaan hyväksyisivät. Isälläni on viisi lasta ja kahdeksan lapsenlasta, ja vain yksi lapsenlapsi saisi perinnön. Kaikki lapset jäisivät perinnöttä. En usko, että edes äitini hyväksyy tätä.

Miten kehtaat vaatia semmoisen ihmisen rahoja joka ei niitä halua sinulle antaa????

Vierailija:

Esimerkiksi oma isäni on puhunut aikeistaan lahjoittaa tai testamentata koko omansa ja äitini omaisuus yhdelle veljeni lapsista. En missään tapauksessa tule hyväksymään sellaista enkä ihan usko, että kaikki sisaruksenikaan hyväksyisivät. Isälläni on viisi lasta ja kahdeksan lapsenlasta, ja vain yksi lapsenlapsi saisi perinnön. Kaikki lapset jäisivät perinnöttä. En usko, että edes äitini hyväksyy tätä.

Ei se ole luopumista jos EDELLEENSIIRTÄÄ osansa lapselleen.