Perhepedistä??

Meillä esikoinen nukkui perhepedissä 6 kk - 3v, ja toinen lapsi alusta asti. Nyt täyttää 4 vuotta ja on alkanut nukkua usein puoli yötä omassa sängyssä, sitten kömpii väliin.



Meillä molemmat ovat nukkuneet enimmäkseen sängyn reunalla, kun sänky on ollut kiinni seinässä. Mies on niin sikeäuninen, että en aivan pientä vauvaa uskaltaisi edes nukuttaa isänsä vieressä.



Emme todellakaan mene kaikki samaan aikaan nukkumaan, vaan olen aina käynyt laittamassa pienimmäisen nukkumaan ja lähtenyt sitten itse alakertaan puuhailemaan omiani.



Me emme ole saaneet lapsia omaan sänkyynsä mitenkään helposti, tosin se ei ole ollut tavoitteenakaan. Esikoinen oli viiden vanha kun innostui nukkumaan omassa sängyssään eri huoneessa, siihen asti nukkui perhepedissä tai sänkymme vieressä kosketusetäisyydellä. Kyllä ne joskus tahtovat enemmän omaa rauhaa, ei kouluikäinen enää halua nukkua äitin ja iskän sängyssä.

Kannatan ehdottomasti. Esikoinen nukkui meidän sängyssä, koska itkeskeli paljon öisin ja siinä vieressä oli helppo työntää tissi suuhun. Siltä kantilta se oli kätevä, mutta kyllä siinä vanhempien unenlaatu kärsi eikä syntynyt kunnollisia nukkumaanmenorituaaleja.



Kuopus on herkkäuninen ja nukkuu paljon paremmin omassa sängyssä. Iltamaidon jälkeen poika laitetaan sänkyyn ja nukahtaa siellä itsekseen. Paljon selkeämpää ja helpompaa.

Keskellä usein myös isompi sisarus.



Kaikki menevät nukkumaan omia aikojaan eikä kenelläkään ole mitään ongelmia nukkumisen suhteen. Seksiä harrastetaan joko sängyssä tai olohuoneessa, tilanteen mukaan.



Meille perhepeti on paras vaihtoehto. Vauva nukkuu paremmin ja yösyötöt hoituvat helposti kun vauva nukkuu vieressä. Jokainen lapsi on nukkunut perhepedissä säännöllisesti noin vuoden ikään, sen jälkeen ovat siirtyneet omaan sänkyyn ongelmitta. Jokaisella on se oma sänky ollut alusta asti kuitenkin olemassa ja siinä on nukuttu päiväunia, joten sinänsä siinä nukkuminen on ollut kaikille tuttua.

Kaikki saavat toki tulla sänkyymme nukkumaan yhä edelleen jos haluavat, toinen isommista tekeekin niin melkein joka (aamu)yö.

Eli ovat nukkuneet minun (äidin) vieressä ihan pienestä, kolme nuorinta laitokselta asti. Sänky on ollut "putoamisturvattu", eli toinen puoli laita seinää vasten ja toisella puolella pinnasänky (on muuten hyvä sängynlaita ;-)...).



Seksiä ei sängyssä sitten ole harrastettu, vaan muualla :) - sohva oli hyv'ä niin kauan kuin oli vain pieniä, aikaisin nukkumaan meneviä lapsia. (Sittemmin vaati jo vähän enemmän mielikuvitusta, kun joukossa oli murrosikäinen asunnossa myöhään vaeltejakin, ei siis toki perhepedissä vaan taloudessa)



Meillä molemmat, mies ja minä, olemme sitä mieltä, että vauvojen ja pienten paikka meidän perheessämme on öisinkin vanhempien vieressä. Osa lapsista on siirtynyt noin parivuotiaana omaan sänkyyn - tai siirretty - koska on ollut pikkusisarus syntymässä. Eli vauvaa ja parivuotiasta ei meillä ole samassa sängyssä nukutettu. Osa lapsista on sitten taas nukkunut vieressämme noin nelivuotiaiksi, kun ei ole ollut heti perään tullutta pikkusisarusta. Yhden lapsen kanssa nukkui aikoinaan isä, kun tuli seuraava vauva, jonka kanssa minä nukuin, ennen kuin tuo kys lapsi oli valmis muuttamaan nukkumaan ihan yksin.



Kolme lapsista on jo "isoja" ja ihan täyspäisiä noista kasvoi :). Kaksi nuorimmaista on vielä pienempiä, mutta heistä kumpikaan ei enää nuku perhepedissä, eli nuorinkin on jo kohta viisi ja siirtyi "omaan sänkyyn" tuossa jokin aika sitten.

samanikäinen vauva kuin ap:lla. Pinnasänky on meidän sängyssä kiinni. Vauva nukahtaa illalla meidän sänkyyn josta siirrän pinnasänkyyn kun itse menemme nukkumaan. Jossain vaiheessa yötä herää yleensä syömään ja vaihtelevasti jaksan siirtää hänet imetyksen jälkeen takaisin omaan sänkyynsä. Välillä nukahdan itse kesken imetyksen ja vauva nukkuu loppuyön meidän välissä tai laidalla, miten milloinkin. YRITÄN kyllä jaksaa siirtää hänet takaisin pinnasänkyyn YLEENSÄ...Sitten esikoinen reilu 2v nukkuu omassa huoneessaan mutta lähes poikkeuksetta hiippaa aamuyöstä meidän väliin johon jää sitten loppuyöksi. En jaksa näistä stressata eikä meitä haittaa vaikka usein aamulla koko porukka on samassa sängyssä. Minusta on vain ihana että lapset ovat lähellä..

esikoinen ei yksinkertaisesti suostunut nukkumaan muualla kuin vieressä (ei edes parin unikoulun jälkeen) ja kaksi seuraavaakin ovat olleet enemmän tai vähemmän tykästyneitä vieressä nukkumaan. Ja paljon se on ollut omaa laiskuutta vauva-aikana kun vauvat olleet huonoja nukkumaan niin helpommalla on päässyt kun ei ole tarvinnut koko ajan pomppia sängystä pois kun vauva on vieressä.

Nyt kun ei enään kaikki mahduta samaan petiin niin lapsilla on vuorot ja he vuorottelevat kuka milloinkin saa nukkua äitin ja isän vieressä. Ja jos oikein tiukka tilanne tulee niin helposti mahtuu neljäkin nukkumaan 160 leveässä sängyssä. Sen verran on lapsille naureskeltu että sitten kun karvat alkaa kasvaa niin sitten ei enää äitin ja isin viereen tupata=) (ovat nyt 4-9 vuotiaita)

Hyvin saa nukuttua vaikka lapsia on vieressä, se on ihan tottumis- kysymys. Joskus mennään samaan aikaan nukkumaan, joskus äiti ja isi jää "katselemaan telkkaria". Eli seksiä tuolla ei kyllä harrasteta mutta kyllä luonto keinot keksii... En kyllä pystyisi sekstaamaan lapsen nukkuessa samassa huoneessa vaikka nukkuisikin omassa sängyssään....

Ja mahduttiin.

Esikoinen nukkui omassa sängyssä vauvasta asti, satunnaisesti oli vieressä alle 2vuotiaana. Nukkunut omassa huoneessa 3-vuotiaasta lähtien.



Keskimmäinen nukkui omassa sängyssä 1-vuotiaaksi asti, sen jälkeen perhepedissä 4-vuotiaaksi asti, jolloin siirtyi esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Tulee meidän sänkyyn joskus aamyöllä, ei joka yö.



Kuopus on nukkunut perhepedissä syntymästään saakka. Imetys on ollut vaivatonta, kun vauva vieressä. Nyt 11kk ikää ja saa nukkua vieressä niin kauan kuin haluaa. Meillä on sänky 210cm leveä, joten tilaa riittää.



Minä tykkään nukkua lasten kanssa, miehen uni häiriintyy välillä, mutta silloin siirtyy toiseen huoneeseen nukkumaan. Seksiä harrastetaan toisessa sängyssä toisessa huoneessa, sohvalla, suihkussa.. kyllä niitä paikkoja riittää.



Pienimmän nukutan aina iltaisin meidän sänkyyn ja menen itse sitten myöhemmin vasta nukkumaan. Kerran on pudonnut sängystä, sekin oli päivällä. Nukkuu aika rauhallisesti, ei pyöri paljoa.

Poika on jo 7v ja on nukkunut vain joitain öitä omassa sängyssään. Yleensä nukkuu mun vieressä, mutta viikonloppuisin haluaa isänsä viereen sohvalle. e emme siis ole vuoteen miehen kanssa samassa sängyssä nukkuneet. Neljä vuotta sitten meitä nukkui viisi perhepedissä, kun kaksoset syntyivät. Silloin oli kyllä aika ahdasta. Ratkaisuksi otettiin pinnasänky toiselle ja lastensänky toiselle puolen. Nyt tyttö nukkuu aina omassa sängyssä, joskus pyytää viereen, mutta yleensä on siinä pari minuuttia. Pojat onkin sitten mun vieressä, pienempi joskus kömpii illalla omaan sänkyyn, mutta harvemmin.

Joakus tuo nukkuminen on vähän levotonta pojilla, mutta kyllä meillä yleisesti on aina nukuttu hyvin. Lapset kun eivät kipeinäkään ole valvottaneet, kunhan ovat oppineet yönsä nukkumaan.

Isompi nukkui vauvana seinän ja mun välissä, imetykset ja heräily eivät juuri väsymyksenä tuntuneet. Pienempien kanssa imetys tyssäsi lähes alkuunsa, joten tuolloin joutui nousemaan usein hakeakseen pulloja 2-4x yössä.

Seksin harrastaminen onnistui vielä silloin, kun oli vain yksi lapsi vieressä. Mutta kaksosten jälkeen ei juuri tuolla sängyssä ole harrastettu.

... 4.5 v nukkuu puolet yöstä meitin vieressä. Voin olla outo, mutta minusta on ihanaa, että nukkuu. On sopimus, että nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä, kun en saa itse nukuttua, kun poika hakee vieressä unta. Poika nukkuu päiväunet, niin iltaisin mennään usein samaan aikanaa pojan kanssa nukkumaan. Tai mies saattaa laittaa pojan omaan sänkyynsä hieman myöhemminkin kun minä jo nukun, satun olemaan iltauninen. Poika herää aamuisin itse puoli seitsemän aikaan.



Pojan ollessa pienempi meillä oli pinnasänky ja sit myöhemmin lapsen sänky meitin sängyn vieressä, jonne voitiin siirtää, kun haluttiin kahdenkeskistä läheisyyttä.



M

...ei edes lapsena. Muistan kun vanhemmat aina välillä kertoi omasta lapsuudestaan ja täistä ja mä ihmettelin ja innolla odotin, josko joskus sellaisen näkisin ;).



Saa nähdä nyt kun lapsi on päiväkodissa josko tulee tapaus vastaan.



Koputtaa puuta...

Monenlaisia tarinoita siis, ei taida ollakaan yhtä oikeaa ratkaisua tähänkään. En sentään sellaista odottanutkaan ;)

Vieläkö on muita kokemuksia?

tässä aika hyvä kirjoitus perhepedistä:



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml



Perhepeti on ihmisen perusmalli



Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen



Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä.



Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin.



Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.



Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.



loput artikkelista täältä:



http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…

Yhdessä nukkuminen tahdistaa vauvaa



Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.



Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.



Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.



Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.



Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.



Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.



Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.



Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.



loput täältä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

Kolmas hyvä artikkeli:



http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204



Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.



Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.



Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.



McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

nytpäs taas tuli näitä faktoja.. hohhoijaa.'

ja taas syyllistetään äitejä joilla toiseen huoneeseen nukuttaminen on ollut pakko syystä tai toisesta tehdä.

Voi voi.. Meidän pikkuvauva nukkuu nyt omassa sängyssään samassa huoneessa siskojen kanssa kun äiti ei herää jos vauva meinaa pudota sängystä!! (meillä putosi!) Ja kun vauva heräsi tissille joka toinen tunti ja sitten ei syönyt aamupäivällä mitään.. ikää jo 9kk.. Lisäksi vauva todennäköisesti heräsi meidän kovaääniseen kuorsaukseen.. Kyllä sylissä pidetään ja tykätään jnejne..

Miksi vauvan olisi pitänyt sitten syödä aamupäivällä jotain? Ei vauvalla varmaan ole ollut nälkä, jos on saanut yöllä parasta mahdollista ravintoa. Huomaatko, että syyllistyt juuri tähän länsimaiseen itsekkyyteen?

hyvin toimii, peti on 180cm ja lastensänky on vielä jatko-osana. seksiä harrastetaan sohvalla. en millään jaksaisi riekkua yöllä ympäri kämppää.... olen kuullut että tulee vaihe jolloin lapset haluaa omaan huoneeseen :)

Antoivat ajattelemisen aihetta. :)