***SYYS04 Viikon 43 työmatka!***

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=11528287&p=1&tmo…

huomenta!



meillä aamupala-aika käsillä (ompa tuokin outo sanonta). Pikkuinen heräs taas aikaisin, alkaa olla jo nälkäinen. Tulinpahan vaan sanomaan että lähden työmatkalle mukaan ;)



ihanaa, tänään jumppa ilta! Sitä odotellessa....



Äitikuu, joka pesee ikkunoita toooosi harvoin mutta kun pesee niin jollakin ikkunanpesusuihkeella... voisin koittaa fairyä, pitäis vessan ikkuna pestä tässä vielä ennen talven tuloa. Siitä ei nää enää läpi kohta, se jäi keväällä pesemättä.

Taas on arki koittanut ja iltavuoroon matka kohta alkaa. Kello 13.30 oltava työmaalla.



Ikkunanpesusta. En pese ikkunoita. Se on ehdottomasti miehen tehtävä. Tai sitten siivoojan. Meidän 2-kerroksisessa omakotitalossa on ihan liian paljon ikkunoita, jotta rupeasin niitä pesemään.



Esikoisesta on tullut hajamielinen. Unohti aamupäivällä olleen hammaslääkäriajan. Soitti sitten koulusta minulle, että ei muistanut mennä. Niinpä äiti sitten nolona soitteli uutta aikaa hammaslääkärille. Toissa viikolla unohti avaimensa sisälle ja eilen huomasin että uusiin kouluhousuihin oli tullut reikä. Voivoi. Ja ikää esikoisella siis jo 11 vuotta... Niin kait se on että pienet lapset, pienet murheet ja niin pois päin.



Mutta hyvää työviikkoa kaikille!



Mimmu ja lapset x3



Ps: Mihin oikein hurahti tuo viikonloppu?!

Kiitos huolenpidosta! Kyllä minä omaa aikaa oon nyt saanut ja käytiinhän me miehenkin kahdestaan. Ongelma on lähinnä koko perheen yhteinen aika ja se, että koskaan ei tiedä, mihin aikaan metältä tullaan eli ei voi sopia kyläilyjä tmv. Tilanne kärjistyy näin syksyisin, kun ensin on kyyhkyset, sitten sorsat, sitten metsäkanalinnut, sitten hirvet. ja vaikka täälläkin on lupamäärät vähentyneet, silti rupeama on pitkä. Nyt tosin on tullut ihan hyvin saalistakin, mutta tuppaa silti venymään loppua kohti, kun ruetaan valikoimaan, mitä otetaan, mitä päästetään jatkamaan.

asiaa ei kauheasti auta se, että appiukko on metällä myös ja vaikka anoppi siitä välillä motkottaa, niin toisaalta nauttii, kun saa esim siivota kaappeja rauhassa.



kauppareissu kutsuu, palailen varmaan myöhemmin.



T@hti

Muut nukkuu, mieskin kipeänä kotona. Taustaillut olen, voimat pois. Välillä tosi itkuherkkä olo, tuntuu ettei vaan jaksa. kai se väsymys alkaa painaa liikaa, kun viime yönäkin tunnin välein heräilyä, parin tunnin valvominen ja kuudelta herätys. Parempia öitä ei enää juuri olekaan. Päivät samanlaisia ja ulos raahautuminen aamuisin tuntuu ylivoimaiselta etenkin nyt, kun kaksi tuskaista lasta topataan kuumiin vaatteisiin jne. Onneks Nekku käy siellä kerhossa. Moni asia on vaivannut mieltä ja murheita on edelleen. Olo on kuitenkin keveämpi, kun miehen kanssa puhuttiin eilen pitkään ja on paljon läheisempi olo. Taivaan Isän suojissa jatketaan nyt matkaa taas yhdessä, se tuntuu ihanalta. Sydämessä on sellainen valta lämpö ja kiitollisuus Jumalan hyvyydessä. Vaikka on ollut niin rankkaa meillä ja on monilta osin edelleen, emme ole yksin..



Nea sanoi tänään, että ´äiti, mulla oli tylsää sillon kun ei vielä ollut pikkusiskoa!´ Ja monesti päivässä puhuu, miten tykkää Ministä, suukottaa ja taputtaa. Minikin osaa jo nätisti silittää ja antaa haleja. Suloisia ja ihania ovat. Eräänä päivänä Nekku kyseli, et ´muistatko äiti sitä aikaa, kun minua ja Miniä ei vielä ollut, kun me olimme sinun masussa´. Sanoin, että ette olleet masussakaan, äiti ja isä oli silloin kahdestaan. Oli tyttö aika ihmeissään, et ´missä me sitten olimme?´ Sanoin, että olitte Jumalan ajatuksissa ja suunnitelmissa ja sitä pikkuinen on nyt pohtinut. Nekulla on nyt MINÄ ITTE-vaihe ja samalla EI-vaihe. Aamut on välillä niin ihania, kun pitää ehtiä kerhoon, Mini kirkuu lahkeessa kiinni ja Nea ei ole yhteistyökykyinen..



Olin eilen Minin kanssa viettämässä iltaa diakoniopiskelukavereiden kanssa, oli niiiiiiin ihana ilta ihanien ystävien kanssa. Nauroin monen vuoden edestä ja voitteko kuvitella, Mini pelkäs mua, kun nauroin. Tajusin, miten väsynyttä ja ilotonta mun tunnemaailma on ollut. Mini ei oo koskaan nähnyt mun nauravan sydämen kyllyydestä..



Mä tykkään yleispesuaineena mäntysaippuasta, kun siitä tulee niin kesän tuoksu ja mattojen pesu ja järven tuoksu mieleen. Ainoa ongelma, et ei auta uudet mopitkaan, kun pinttyneet muovimatot aina vaan likaisilta näyttää..Ikkunoita pesin hieman sisäpuolelta yks päivä Cif pesuaineella ja partsin oven molemmin puolin. Oli kyllä kätevä. En kehtaa edes tunnustaa, millon ikkunat pesty ulkopuolelta ja väleistä..



Alli, minä seuraan Maajussille morsianta. Ihanaa aivolepoa, samoin kuin Tuhkimotarina. Mitään fiksumpaa en kai kykene käsittelemään harvassa, väsyneessä päässäni..



Tomera ja Ramika, huhuuuuu! Mitä teille kuuluu?



Paljon kaikkien asiat olleet ajatuksissa, mut mitään ei tuu mieleen..



T@hden jaksamista olen myös ihmetellyt. Jotenkin kun oma aika ollut olematonta miehen selkävaivojen takia, oma jaksaminen ollut vähäistä ja sinä jaksat pyörittää isompaa perhettä. Onneksi olet käynyt jumpassa ym, se on tosi hieno juttu ja pidä siitä kiinni! Ansaitset jokaisen oman hetkesi!



Lila, koitan ehtiä laittaa s-postia! Voimia!



Jatu, ootan niin vkonloppua kun tuutte kylään! :) Kunpa vaan ei kukaan sairastaisi, kun mies nyt kipeänä..



Lopettelen nyt. Ootte rakkaita!



Hei, PIKKUJOULUISTA!! Varattaisko joku ruokapaikka, vai onko parempia ideoita. Vaikka joku pe-ilta? Jos s-postissa alettais miettiä. Voin kyllä varata pöydän, jos mietitään paikka ja aika! Olis niin ihana nähdä!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Poika kattoo Titi-nallea. Iki-ihana Riitta -täti siinä selittää ihan pokkana kuinka _Vanha_ isoiäitinalle on, sillä on silmälasit ja kaikki. Sit poika kysyy miten vanha äiti on... suutuin Riitalle, silmälasirasisti!



ei mitään asiaa, kunha tulin piipahtamaan. Jatketaan matkaa ;)



äitikuu kahvipaussilla

Moikka!!



Ei ole yhtään ehtinyt palstailee!!

Töissä tulee oltua niin paljon koneella että kotona ei viiti..



Mä ooon ihan pihalla kun lumiukko,vkonlopun pinon luin.

Ihanaa ettÄ Piletti perheineen viihtyy!!

Parasta musta on lähte töistä kotio,ei yhtää tee mieli jäädä kaupunkiin

Viime viikolla oli hurja se kolari,mulla oli just paljon kavereita tulos kaupunkiin Musen keikalle ja olin ihan huolesta kipeenä.



Meillä mies jäi vuorotteluvapaalle vuodenloppuun saakka.

Aika kivaa kaikille! Kiva lähtee töihin kun tietää et kotona kaikki hyvin.

Ja on kyllä niin kivasti hoitanut kaikki kotihommat että.

En mä ehdi edes ajatella laittavani tyyliin pyykkejä kaappiin kun se on jo laittanut.Aivan ihanaaaa!!



Töissä ollut kivaa ja kiire!!

Paino tippunut hurjasti kun ei malta syyä ja kipittää kovaan :)

Hyvä juttu,tekee mieli ostella oman kokoisia vaatteita taas!



Nyt lähtää mummon synttäreillä ja harjulle lenkille.

Voikaa hyvin!!



Ramika ja Pirkot

Jospa pikaseen kirjoittelis ennen salille lähtöä. Vähänhän tuo väsyttäis mutta eipä se ole uutta.



Viikonlopun 3-kymppiset on juhlittu ja juhlista on selvitty. Miehelle otti koville, kun ei raukka vielä ole ymmärtänyt ettei kaikkea viinaa tarvi maistaa,mitä tarjotaan:) Kun juo kaljat, konjakit ja muut systeemit sekaisin, tietäähän sen mikä on lopputulos.



Onnillakin oli menny hoidossa hyvin, oli vedellyt päiväunia kovasti ja viime yönkin nukkui kuin unelma. Tää viikko on mulla sitä yhdeksäksi menoa, joten ei tarvi kovin aikaisin edes herätä. Kiva. Ja mikä vielä kivempaa, tuli esimies tänään ihan pyytämättä sanomaan, että tämä viikko plus viime viikon kaks päivää kun teen myyntisihteerin hommia, saan lisä liksaa. Niinhän sen kuuluukin tietysti olla mutten olis kyllä itse mennyt pyytämään. Saan 2e/tunti lisää. Ihan jees.



Oli kiva jutella sen ravintolapäällikön kanssa kun sen kanssahan me väännettiin sitä palkka-asiaa silloin taannoin. Se kertoi kuinka talon väki (siis kouluttajat ja assarit) kehuu mua kovasti. Ja se on iso juttu se, koska heidän pomonsa on sitten viime kädessä myös se, jolle me ollaan vastuussa kun talon palveluita myydään. Tuli tosi hyvä viilis:)



No, jos minäkin nyt vielä yhdyn siihen mitä muut ovat sanoneet, että T@hti saa venyä aika tavalla kotihommien suhteen kun mies menee ja metsästää. Mutta tietysti, olet varmastikin tottunut siihen. Se nyt ei tietenkään tarkoita, että sitä pitäs aina jaksaa mutta jos vertaan itseeni, niin minusta ei olis tottumaan sellaiseen. Enkeli sen hyvin sanoi: olet jokaisen oman hetkesi ansainnut!



Viime viikon perjantaina tuli taas ikäviä uutisia. En silloin kyllä vielä tiennyt, kuinka ikävistä uutisista oli kyse. Äiti vaan soitti että veljensä on joutunut sairaalaan kun on jotain kasvaimia munuaisissa ja keuhkoissa. Eilen käytiin katsomassa sairaalassa ja keuhkoissa taitaa olla syöpä ja munuaisista on otettu koepalat. Jos se on pahanlaatuista siellä, on kuulemma todella vakavaa. Itkuhan siinä tuli raavalle miehellekin kun kertoi:( Tosi surullista. Toisen enoni menetin kun hän oli 49v ja tämä toinenkin on vasta 59v. En tiedä mitä se tarkoitti kun näin to-pe yönä unta hautajaisista mutta perjantaina sitten kuulin nämä ikävät uutiset sairaalaan joutumisesta...



No, täytyy koittaa vielä vain elätellä toiveita, ettei kaikki oliskaan niin vakavaa, miltä vaikuttaa.



Nyt mä lähden salille.



T-P

Voisiko löytyä koulutusta aiheesta " näin jätän työasiat työpaikalle" ?Päässä pyörii ja unetki tahtoo mennä :-/



Kurja Enkeli et mies sairastaa..paranemista!Typyllä pamahti räkis päälle vklna,nenä vuotaa ja yskii..HArmittaa niiiiiin jos ei nyt nähä koska sit siirtyy taas monta vkoa eteenpäin.Paljon voimia arkeen!

Toivottavast typy säilyy tarhakuntosena,se poissa olo on niin vaikee järjestää!



Tipille voimia!



Mä pesen Tolulla ja ikkunat jollain vaahdolla?!Äiti toi pullon,tosi helppo suihkuta ja pyyhi!Ei silti tee ikkunanpesusta kivempaa!!!Parvekelsit odottanu pesua jo vuoden!tänä syksynä on pakko!!!!Piti ennen töiden alkua!



Vautsi Ramika kilot veks :-) Minä kipitän mut syön samalla ;-)) Ja miten ihanalta kuulostaa miehesi vuorotteluvapaa :-)



Pikkujoulut olis kyllä kivat :-) Enempi tykkäisin lauantaista,koska varsinki jos pääsee vast viideltä ni into aika vähissä...tietty miten enemmmistö tahtoo!

Meinaa pikkujoulut kasaantua..nyt on yhtenä vklna miehen pikkujoulut to(pääsen mukaa),työpaikan pe ja sit jumpan la!Päätettii kaverin kans et on sen verta jumpattu et täytyy mennä juhlintaa mukaa :-)



Ilta-arki kutsuu...



jatu

Mietin oikein tuota juttua. Pitää toki jossain vaiheessa jutella taas miehen kanssa, mutta eilen en millään jaksanut ja tänään ei vaan tunnu siltä. Olen siis taas hetken matkalla mukana :)



Mutta sitä mietintää. Syksy on metästysten takia aina haastavaa aikaa. Toisaalta erähenkisyyteen miehessä ihastuin ja seurusteluaikoina kuljettiin yhdessä metsällä. (Kerran kun miehen kanssa juteltiin, niin sanoin, että entä, kun lapset on lähteneet pesästä, niin hänkö metästää ja mä täällä yksin kuppaan. Mies siihen " Ei kun sinä tulet mukaan" Eipä siihen mitään voinut vastata, kun moinen ei enää ees itelle tullut mieleen kaiken keskellä. Mies oli muutenkin suunitellut, että ois jossain vaiheessa viety lapset hoitoon ja lähdetty kahdestaan metälle).

Tänä syksynä meidän perheessä on muuttunut myös se, että esikoinen lähti kouluun ja miehen työnkuva muuttui aika tavalla. Lisäksi toisen työn kautta joutui koulutukseen, joka osoittautui varsin vaativaksi ja aikaavieväksi. Ja pikku hiljaa mies on totaalisesti hurahtanut tuohon koiraharrastukseen, kouluttaa koiraa ja käyttää kokeissa... itselleenkin on tullut yllätyksenä moinen.

Ja mies tosiaan yrittää ottaa mua huomioon, antaa mun työlle arvoa (mille taas minä annan arvoa, kun monesti kuulee, et mieht vielä moittii päälle tai vaatii jotain) ja koittaa osallistua. Sitä mies ei vaan tahdo tajuta, että vaikka tämä on mun oma valinta, niin vaativaa on silti ja väsyy. Lasten kanssa kun pitää olla kuitenkin koko ajan olla niin tarkkana, muuten homma levahtaa ihan käsiin. Meillä kyllä lapsoset keksii kiitettävästi itelleen tekemistä, mutta kuka jaksaa siivota...



No, se siitä tällä erää. Eipä tainnut tulla mitään tolkkua.



Tänään olikin kuoroilta ja saatiin vielä voileipäkahvit päälle :) Sattui vaan vähän hassusti, kun oon ottanut yhtä naapuria kyytiin ja satuin ottamaan yhden asian puheeksi, niin hän vaan istui autossa eikä ollut lähdössä mihinkään, vaikka oltiin jo pihassa. No, kyse onkin kyllä ihan vakavasta asiasta, johon todella toivon tulevan muutosta. Ja eipä hänelläkään tainnut niin olla ihmisiä, joitten kanssa asiasta puhuis ainakaan niin, että sais itekin suunvuoroa.



Aina vain oudommaks menee mun jutut.



T-P:lle jaksamisia!



Kiva, kun Ramikakin ehti matkaan!



G: Fairyä laitan muutaman tipan ja ikkunoita oon pessy sisältä ja ulkoa ja väleistäkin, mutta eipä sitä kyllä juuri mistään huomaa. Ja en kyllä itekään oo ihan selvillä, mitkä on pesemättä ;) täälä kun noita ikkunoita kans piisaa. Meillä on kolminkertaiset lämpölasit. Mutta tuota lämpöelementtiväliä en oo tänä enkä viime vuonna avannut, kun sinne ei niin likakaan pääse ja näin ollen ei oo tarvinnu pyyhkiä kaihtimiakaan. Olen senkin joskus tehnyt. Kostealla vaan pyyhkinyt. Mutta meillä onkin suht uudet kaihtimet, kun me on ne laitatettu nelisen? vuotta sitten. Ostaessa täällä oli kulahtaneet rullaverhot ja ne rupes ihan hajoamaan käsiin.

Mäntysuovalla lattiat. Joskus harvoin Tolua. Vessanpesussa nestesaippua, mutta joskus myös " myrkky" . Konetiski- ja pyykinpesuaineet tällä erää ei erityisen ympäristöystävällisiä, kun en oo löytänyt sellaista, jolla tulis myös puhdasta. Meidän koneet on turhankin vesipihejä tai sitten vaan niin kovalla käytöllä. Saishan tuohonkin asiaan enemmän perehtyä, kun kerran pestävää riittää.



T@hti

Saako silloin kehua itseään, jos on polkenut 12km -2 asteessa töihin:) Varpaat meinasi paleltua, muuten hyvä. Paitsi pineä (kuten syyslapsonen sanoo) oli vähän ahdistavaa, samoin huonoksi osoittautunut paita (tekninen, muka hengittävä paita).



T@hti, meillä pestään pyykit ja tiskit joutsenmerkityillä pesuaineilla. Luulen, että lähtee puhtaaksi, jos on lähteäkseen. Tosiaankin vaan luulen, kun itsepäisenä en halua muita käyttää:)



T: Ynis

pikku-ukko herätti jo klo 6 aamulla, isompikin nousi jo ennen 7 kattomaan lastenojelmia. Tuli ihan sellaisnen työhönlähtöfiilis, ulkona kirpeä syysilma, pimeää ja aikaista. Nyt syyspoju jo hoidossa, vein äsken. Mä koitan olla tänään superahkera ja siivota vintin. Nyt se on kun oven avaa kaikki kaatuu päälle, sinne ei mahdu mitään. Tarkoitus olis järjestellä tilaa, pistää vaatteita pois ja lajitella plus heittää turhaa kamaa roskiin. Katotaan kuinka käy, mä olen tunnetusti huono luopumaan mistään... Pikku-ukko on kyl sellainen täystuho etten tiä saanko mitään tänään tehdyksi, mutta yritän...



jep, nyt kuppi kuumaa ja töihin.



Voikaa hyvin!!



äk

äh, kirjoitin äsken pitkän viestin ja kadotin sen.... harmittaa!



vintistä löytynyt tähän mennessä monta laatikollista mun vanhoja vaatteita, 5 v vanhoja haalisteneita ja kulahtaneita paitoja ja aivan liian pieneksi jääneitä housuja. En vaan raaski hävittää. Mikä siinä on, että minä, koulutettu ja aikuinen ihminen säästän niitä ryysyjä ihan kuin pula-aikana? Kylhän niitä voi hiekkalaatikolla pitää, tai pihatöitä tehdessä... 9/10 kohdalla joku tällainen ajatus kävi mielessä. huh. sain yhden säälittävän pienen uff-kassin laitettua, kirppiskasseja on muutama, mut sinnekään ei viitsisi viedä ihan rääsyjä. Siis miksi mun on niin vaikea luopua tavarasta??? Etenkin huonokuntoisesta tai liian pienistä vaatteista? Juu-u, laihdunhan minä pikkuhiljaa, mutta taitaa mennä vaatteet pois muodista ennen sitä tavoitepainoa... Vähän auttoi kun välillä ajattelin että menisinkö tämä paita päällä vaikka ulos syömään tai työhaastatteluun...no en tod! Entä kaverille kylään? En! Siis pois. Tai kun ajattelin yhden ystäväni joka pukeutuu aina tosi elegantisti ko paita päällä... -> eikun kirppikselle!



Joo, pesin myös aamulla jääkaapin, se olikin tosi paksun skämän peitossa jo, kasvoi melkein sammalta. Kyl ny kelpaa! Sieltä sentään raaskin heittää vanhentuneet ruoat pois.... ;D



ei vaan, menen jatkamaan. kaikki vaatteet on sängyllä, nukkumaan ei pääse ennenkun ne on laitettu.



päivänjatkoja vaan kaikille.



äk

oikeasti olis pukannut työmatkaa itsenäisyyspäivän tienoille, mutta ei huvita uhrata pitkää viikonloppua työasioille, joten en lähde kun ei ole välttämätöntä. Olis kuitenkin ollut tylsiä asioita käsiteltävänä tylsässä paikassa, vaikka ulkomusmailla, mut kuitenkin ei ei ei.



Onneksi oli pikku loma, vaikka nyt jo tuntuu, että kiirus jatkuu entiseen malliin. Plääh.



Ramikalle onnittelut kilojen karistamisesta; se on palkitsevaa :-)



T-P: hauskaa, että olet saanut töissä positiivista palautetta, varmasti virkistää mieltä ja innostaa töihin ihan eri tavalla!



Keilin

Ei oo taaskaan jaksanut kirjoitella vähään aikaan. Joka päivä käyn kyllä pinot lukemassa.



Mies ja Veeti lähtivät käymään itiksessä ja Venla on päikkäreillä on siis hetki aikaa kirjoitella. Kohta pitää kyllä mennä tekemään ruokaa.



Miehen isä on tulossa vaimonsa kassa viikonloppuna meille. Ja haluavat läheä meijän kanssa teatteriin. En vaan oikein ole löytänyt mieleistä teatteri esitystä jota haluasin lähteä katsomaan.



Venlalla on ollut hyvin hauskaa koiramme kanssa. Koiramme kastroitiin viime viikon torstaina ja nyt joutuu pitämään kauluria päässä niin Venla aina työntää omankin päänsä sinne kaulurin.



Veeti ja Venla leikkivät edelleenkin nätisti ja paljon keskenään. Mutta Venla on alkanut enemmän pitämään puolia lelujen suhteen yms. Toki riitelevätkin keskenään. Veeti aina työntää Venlan kumoon. Ja Venla taas raapii, puree tai löy jollain leluja Veetiä. Nukkumaan meno on lapsilla venähtänyt. Pistetään lapset 21.00 aikaan sänkyihin (nukkuvat samassa huoneessa). Saattavat keskenään kuitenkin valvoa 1-2 tuntia ennen kuin nukahtavat. Juttelevat ja pelleilevät siellä keskenään. Monesti joutuu käymään siellä sanomassa että nyt nukataan ja peitellä pikkuiset. Jossain vaiheessa sitten nukahtavat.



Mitään ei muistu mieleen mitä piti kommentoida. Hyvin oma napainen on taas kirjoitukseni.



Nyt ruokaa laittamaan.



Öttis, Veeti ja Venla

Minä luovutan pian ja alan antaa Onnin valvoa niin pitkään kuin vaan jaksaa. Mua alkaa niin v*tuttaan nämä illat. Nytkin on tunnin ollut sängyssä eikä nuku. On huutanutkin välillä ja olen minä sitten käynyt siellä. Voiko 3-vuotias olla niin ovela, että kun sunnuntaina väsyneenä selvästi itki ja huusi mua koska oli ollut ikävä kun oli mummulassa ollut hoidossa ja kun menin sylitteleen (ja se nukahti sitten heti kohta) niin nytkö sitten se jäi päälle taas... Että tajuaa huutaa ja kun menen käymään, ei nukahda. Äsken istuin siellä yli vartin ja se selvästi oli nukahtamaisillaan ja alkoi sitten värkätä taas, ettei vaan uni tule. Ei hermo kestä ei.



Mutta kiva ilta ollut muuten. Serkkuni, Onnin kummitäti, kävi täällä kun on koulusta syyslomalla. Opiskelee siis iltaisin töiden ohessa. Olipas kivaa jutella niitä näitä. Ja Onnikin oli kivasti vaikka kovasti kyllä koitti sekoittaa meidän keskustelua. Hyvin on oppinut kyllä kun pyydän odottamaan, jos mulla on juttu kesken. Odottaa ja puhuu sitten kun annan vuoron. (en tietenkään joka kerta käske odottaan)



Käytiin maanantaina siellä lääkärissä niiden risojen takia. Saatiin lähete korvalääkärille. Ei se mitään löytänyt tuo tk-lääkäri mutta kun kuorsaa niin pantiin asiaa eteenpäin. Olinpa yllättynyt taas, kuinka reipas Onni oli. Ei itkenyt ollekaan vaikka joutui yökkimään kun lääkäri kurkki suuhun. Henki sillä poikasella haisee koko ajan pahalle, eli jotain siellä kurkussa on oltava. Eipä varmaan ole mitenkään oireeton olo, kun henki on sen verran ahtaalla koko ajan.



Kauhean levottomia öitä olen nukkunut kaksi kappaletta. Vaikka olen 7 asti saanut nukkua, väsymys on tänäänkin ollut ihan hirvittävä. Jospa se tästä tasaantuis. Olihan tuo viikonloppu tietysti aika uuvuttava:)



Ja sekin väsyttää kun en mene pyörällä töihin. Kuinka äkkiä se kunto sitten tippuukaan kun yli 80km viikossa vaihtuu autolla ajamiseksi? Ja kun juoksemaan en nyt pääse kun tuo polvi vihoittelee edelleen. Mutta ajattelin kyllä alkaa testaileen pikkuhiljaa.



Karkin himokin olis kauhea. Mies näyttää vuokranneen jonkun kauhuleffan tälle illalle. Karkkia tuskin ymmärsi tuoda



Oma napa taas lähinnä.



Hilua kaipailen palstalle! Miten se opiskelu sujuu? Jatkuuko se vai tökkiikö vai mitä?



T-P

nukuin tosi sikeästi ja en olis millään herännyt tuon pikkuisen huuteluihin tänään. Syyspoju onneksi nukkuu vielä. Meilläkin 3vuotiaan nukkumaan meno on joskus tosi vaikeaa, tai oikeastaan aina jos se on nukkunut päiväunet. Nyt kun useimmiten ei nukuta päivällä iltanukkumaanmenot sujuvat suht koht rauhallisesti, poju nukkuu jo parin tuutulaulun jälkeen. Mutta on myös iltoja että se huutelee siltä vielä kymmenen jälkeenkin, näitä onneksi viimeaikoina harvemmin.



nyt puheenvuoro muille. Huhuu???

Äsken oli joku ihmeen sähkökatkos. Valot sammuivat ja kaikista laitteista sammui virta. Digiboksi lopetti sen seurauksena kokonaan toiminnan. En saa sitä ollenkaan toimimaan (siihen ei edes virtaa saa päälle). Toivottavasti mies saa sen kuntoon. Ei ollut mikää halpa digiboksi. Täällä asunnossa on pistorasioiden kunto vähän mitä sattuu. Just laitoin hultoyhtiöön asiasta valitusta.



Pitää lähteä tänään ostamaan Venlalle talvihaalaria. Veetillä on talveks 2 talvihaalarit ja 1 kaks osainen puku. Veetille pitää viel talvikengät ostaa.



Veetiä ja Venlaa ei saa aamuisin millään hereille. Tänään herätin molemmat 9 aikaan ja molemmat oli kiukkuisia kun ampiaset. Nukkuisivat sinne 10 asti jos vaan saisivat. Eilennä illallakin molemmat kukkuivat hereillä 22.30 asti.



Nyt katos ajatus taas kokonaan.



Meen hieman siivoamaan. asunto taas sotkun vallassa.



Öttis, Veeti ja Venla

Mutta täällä ollaan kuitenkin. Missä ovat Lempo, Ampi, Hipsu, Tomera, Tiivii? Ja moni muu? Sanokaa jotain, jooko, vaikka se vanha kunnon böö.

Heissan,



Juuri palailin opiskeluehtoolta. Hihityttää vieläkin, olen nauranut vedet silmissä koko illan, yhdellä kurssilla on niin hulvaton porukka, vaikka oikeasti opiskellaankin:)



Lomaviikon jälkeen on riittänyt hulinaa. Taidan tuoreimmat kuulumiset tarjoilla sähköpostiin ja palailen palstavahvuuteen piakkoin. Meillä on inha viikko (huono äiti fiilikset jyllää). Mies oli eilisen illan kokouksessa, minä olin tänään poissa ja huomenna on yhteinen meno. Ylemmille voimille kiitos lähellä olevasta mummasta! Mutta silti...onneksi näin ei ole usein ja huomenna pystyn hakemaan Motin aikaisin iltapäivällä ja meno on vasta puoliseitsemän.



Mielessä olette kaikki:) Voi kun joskus oikeasti pääsisin teidän kanssa " työmatkalle" !



Aavis ja Motti