olitko itse pienenä usein yökylässä että vanhempasi saivat

muistan, että itkin äitini perään :( Mä olin ihan hirveä ikävöimään, vaikka en sitä hoitajalleni kyllä näyttänyt. Itkin sitten yksikseni....

En mä tiie miltä sen pitäisi tuntua.. siis mä olen lapsena ollut niin kova ikävöimään että olen sitten valvonut jos he ovat harvoin tansseissa käyneet ja joku täti on tullut hoitamaan. Yökylässä olen ekaa kertaa ollut 5-vuotiaana ja itkin kovasti ikävää.

Vanhempani ovat vieläkin naimisissa keskenään. Yli 40v jo takana. karikkoja on ollut, mutta niistä ovat selviytyneet - ainakin tähän asti.

En muista ikävöineeni yössä/parissa mutta kun kerran jättivät viikoksi (olivat etelässä) silloin ikävöin kauheesti....

jonkun kerran kouluikäisenä jollakin kaverilla mökillä, mutta sisarukseni olivat silloin kotona. En muista, että kukaan olisi ollut lapsena kaverillaan kotona yökylässä, ei sellaista ainakaan silloin harrastettu. Johtui varmaan siitä, että ei ollut omia huoneita, vaan samassa huoneessa nukkui 2-4 lasta, joten aika ahdasta oli. Tämä siis 1970-luvulla.

meidänkin vanhemmat olivat yli 40v naimisissa kunnes isäni jäi leskeksi. Meillä elettiin hyvin perhekeskeistä elämää, kesät vietettiin mökillä isän veljien ja heidän perheiden kanssa ja mummo oli aina mukana. Joulut meni myös saman kaavan mukaan, kaikki yhdessä.

maalla mummolla ja papalla. Tykkäsin kovasti olla siellä ja en muista että olisin ikävöinnyt kotiin. Tosin en muista minkä ikäisenä aloin olemaan maalla.

Eipä juuri tuntunut missään. Kotonakin olin kuitenkin omissa oloissani ja itsekseni.

ja hoitaja oli aina mummu tai isotäti jonka kanssa oli aina kivaa.



Kesälomilla pääsimme isovanhemmille yökylään ilman vanhempia, pariksi yöksi (meitä oli kolme lasta) ja vanhemmat olivat töissä silloin.



En ole koskaan ollut yökylässä sen takia että vanhemmat olisivat vapaalla.

mutta olisin halunnut olla paljon enemmän. Leireilläkin mä olin aina se, joka itki kun leiri loppui. Kinusin usein yökylään, mutta en aina päässyt. Meitä on siis moneksi.

Ensimmäistä kertaa olin " yksin" yötä, ts yön erossa vanhemmistani, kun olin 12-vuotiaana ratsastusleirillä.

mutta ei vanhemmat saaneet kahdenkeskeistä aikaa. Kotiin jäi neljä muuta lasta. Oli ihanaa olla mummolla yötä, sai olla huomion keskipisteenä ja ainoana lapsena :)

Olen ollut mummolassa yhden kerran yötä toisen isoveljeni kanssa. Toinen mummo tai tätini oli meillä kotona, ja joskus vanhemmat lähtivät illaksi tanssimaan. Kouluikäisenä olen ollut kavereiden/perhetuttujen luona yötä useastikin, mutta en sitä nuorempana.

Aina oli kivaa ja olin mielelläni. Välit kumpaankin isoäitiini ovat tänäpäivänäkin todella läheiset.

Useimmin taisi kyllä olla niin, että meillä oli täti lapsineen juoppoa ja väkivaltaista miestä piilossa tai siis paossa. Se oli vähän ahdistavaa (siis ei se, että ne oli meillä evakossa, vaan se, että mun setä oli sellainen hullu kännissä).

Muutaman kerran vanhempien ollessa matkalla tai tanssimassa yhdessä.

..tai siis sanottin minulle, että lähtevät, ja palaavat sitten kun jo nukun.. helevetti että pelkäsin!!



olin silloin tarhaikäinen 5-6vuotias, ja muistan yhdenkin kerran, kun keittiön altaassa oli tiskejä, ja päällimmäisenä oli kai joku lusikka, hana vuoti, tiputteli hiljakseen, tip, tip, ja sitten kaiketi lusikka tuli täyteen, ja se romahti tiskikasan päältä hirmuisella kolinalla.. oli pikkopimeää, ja makasin sängyssäni, se pelon tunne oli hyytävä.. luulin, että joku oli tullut sisään tms..



hirveitä kertoja ne yksinolot. vieläkin puistattaa.

Kaipasin vanhempiani kovasti, vaikka isovanhemmat olivat tärkeitä. Omaani en ikinä veisi ennen kouluikää esim. viikoksi hoitoon.