Kuinka ihanaa olisi jos miehelläni olisi ns. säännöllinen työ vaikka klo 8-16.

Kaikilla normaaleilla ihmisillä on oma tahto ikäkausina nolla viiva ikuisuus. Ollaanko me siis kaiken aikaa kaikki uhmaikäisiä? Okei...

on oikeastaan vain mukavaa että mies on vuorotöissä. Arkikin tuntuu paljon kivemmalta kun se ei mene aina sitä samaa rataa. Mä olen 2vuotiaan kanssa kotona, vauva tulossa.

Meillä mies investointipankkiiri ja on töissä 8-20 joka päivä..yleensä jopa kymmeneen. La ja su myös töissä, jos joku iso kauppa edessä. Nyt raskaana ja edellisestä suhteesta 8-vuuotias poika. Mietin tässä, että yksin saan TAAS hoitaa vauvan, mutta kyllä siitä viimeksikin selvisi. :)

Vierailija:

Kaikilla normaaleilla ihmisillä on oma tahto ikäkausina nolla viiva ikuisuus. Ollaanko me siis kaiken aikaa kaikki uhmaikäisiä? Okei...

Äidillä ei saa olla vaikeaa, eikä tylsää. Paskat niistä lapsista ja heidän tarpeistaan!

Mies 4 yötä viikosta muutaman sadan kilometrin päässä reissutöissä ja viikonloppuna lisäksi töissä tekemässä tuotantotarvikkeita reissuja varten. Eli töissä joka päivä. Ja vaan yhtenä pv viikossa alle 8 tuntia. Kotona 3v ja 9 kk lapset. Myönnetään, en ole niin ymmärtäväinen ja sitkeä että jaksaisin hymyillen joka päivä.. mutta kyllä jaksaa kun on pakko ja lapsilta saa onneksi niitä tärkeitä onnen hetkiä. Mutta kenenkään ei ole pakko vaan kärsiä väsymystä ja voimien loppumista siksi että " on mennyt tekemään lapsia, niin että älä valita" . Mä oon ainakin TODELLA väsynyt, sairastuin pysyvästi väsymyksen ja stressin myötä. Lisäksi en voisi ajatellakaan että saisin lisää lapsia nyt vähään aikaan. Mutta en voisi silti kuvitellakaan laittavani vanhempaa ERITTÄIN UHMAIKÄISTÄ lasta hoitoon..

Suosittelisin ap:tä hankkimaan ainakin yhden vapaahetken viikkoon, jolloin käyt harrastamassa jotain ilman lapsia. Siitä saa voimaa ja jaksuja.

Tsemppiä

Mutta isommat lapset tarvitsevat jo ikäistään seuraa.

kello 7 jälkeen, tulee noin kello 18 - 19, paitsi kun on iltamenoja, vähintään yhden viikon ja viikonlopun kuusta on työmatkalla.



Tää on varmaan oikein perusnormirytmi nykytyöelämässä...

Vierailija:

Tämä menee nyt ihan ohi aiheesta, josta joku aikaisemmin mölysi. Kukaan ei voi väittää, että 3-vuotiaan hoitaminen on yhtä helppoa kuin kouluikäisen.

Tai ehkä yhtä helppoa. Nyt kuusivuotiaana hän on ihan yhtä helppohoidettava. Ihana kakarainen.

Taas vähän vaikea ymmärtää av-mamman järjen juoksua (tai sen puutetta)

On tänäänkin klo 22 asti töissä.

Mutta mä en myös ymmärrä, miten miehesi työt liittyvät 3-v hoitoon.

Meillä ainakin niin kauan kun oli hoitovapaalla, myös kaikki lapset olivat kotihoidossa.

kun mies on koko ajan töissä. Siksi toinen lapsi hoidossa. Eikö mene järkeen teille.

on arkivapaita --> lapsen ei tarvitse olla tarhassa (miksi se ylipäätään on siellä jos sinä kotona), on aikaa hoitaa juoksevia asioita etc.



Mä en ainakaan ikinä vaihtais 8-16 duuniin, eikä kyllä mieskään!

Teillä on kuitenkin nuo aamut. Aika monissa perheissä on duunareita, joiden on oltava töissä viimeistään klo 7.

Pitkillä vuoroilla ja viikonlopputöillähän niitä vapaita saa arjeksi. Monestihan niitä vapaapäiviä on enemmänkin kuin kaksi viikossa jos tekee pitkiä vuoroja.

sekä myös iltapuuhissa, jos kerran kello 20 tulee.

Jää paljon yhteistä aikaa iltapäivään ja iltaan ja viikonloput on aina vapaat. Työajan jousto mahdollistaa tärkeiden asioiden hoitamisen melkeimpä minä päivänä tahansa.

Nyt kun olemme molemmat töissä, on lapsilla lyhyemmät hoitopäivät eivätkä ole täyttä viikkoa lähes koskaan hoidossa.



Kun taas olin äitiyslomalla, oli ihan se ja sama, milloin mieheni oli töissä. Olinhan kotona koko ajan. Nyt kun olen töissä, on pikkaisen joskus raskasta, kun näemme niin harvoin. Mutta kyllä tässäkin on etunsa.

Musta tuntui aikoinaan tosi raskaalta jo sekin, että mies tuli kotiin " vasta" klo 18. En tosin pitänyt esikoista päiväkodissa, joten varmasti olisi ollut helpompaa olla vain kahden vauvan kanssa (mutta raskasta sekin, vauvani ovat olleet aina vaativia = viihtyivät vain sylissä ja vaativat jatkuvaa seuraa).



Voimia sulle ap! Ja älä tunne syyllisyyttä siitä, että esikoisesi on päiväkodissa, mikäli hän viihtyy siellä.

epäsäännöllistä työtä. Saattoi olla viikon putkeen töissä poissa kotoa ja taas vastaavasti viikon vapailla jne... Toivoin aina säännöllistä työaikaa koska ja nyt vihdoin mies vaihtoi työtä ja tuli säännöllinen työaika. Ja KYLLÄ nautin siitä. Ihanaa kun voi jakaa lasten tarhaan/kouluun viemisen jonkun kanssa ja ihanaa kun syödään iltaruoka samaan aikaan ja voin suunnitella iltamenoja ym kun ennen se oli täysmahdottomuus miehen vuorotyön vuoksi. Ihanaa myös kun miehellä viikonloput on vapaata:)