Poika 4v tosi ujo ja arka ollut aina - kannattaako pistää päiväkotiin ikinä?
Poikani on vauvasta saakka ollut luonteeltaan todella ujo ja arka, itse olin vastaavan luonteinen lapsena. Poika on myös pienikokoinen, rauhaa rakastava. Inhoaa väen paljoutta ja on erittäin varautunut ja ujo isoissa väkijoukoissa ja myös uusien ihmisten kanssa. " Pelkää" vilkkaita, tungettelevia, eloisia, riehakkaita lapsia.
Poika on erittäin hyvä keskittymään. On ihan pienestä saakka viihtynyt tuntikausia esim puujunarataa kasaten ja sillä keskittyneesti leikkien. On kiinnostunut kaikesta tekniikasta ja näppärä. Tykkää rauhallisesta ympäristöstä ja kaikesta näpertelystä. Viihtyy hyvin yksinäänkin.
Hänellä on itseään 5v vanhempi isosisko joka on luonteeltaan ihan toisenlainen. Tyttö on tullut vilkkaaseen isäänsä, sekä fyysisesti (pitkä) että luonteen puolesta (sosiaalinen ja topakka tyttö). Tämä tyttö aikoinaan oikein toivoi pääsevänsä päiväkotiin ja on kuin kala vedessä ihmisjoukkojen keskellä.
Niin ne lapset on erilaisia, yhtä hyviä, rakkaita, ihania molemmat.
Mutta nyt kyse siis lapsen päivähoidosta.
Tämä poika on ollut 1v saakka aivan ihanalla, todella hyvällä ja hänelle rakkaaksi käyneellä perhepäivähoitajalla! Alkuun ajattelin että poika on siellä muutaman vuoden ja siirtyy sitten päiväkotiin mutta nyt en ole enää varma...
Tämä poikani hoitaja kuskaa poikaani nykyisin joka viikko kerran viikossa seurakunnan päiväkerhoon. Siellä poikani on ujo, kiltti, rauhallinen. On saanut ystäväkseen toisen saman tyyppisen pojan. Poika aloitti kerhon vuosi sitten ja oikeastaan koko viime kausi syys-kevät meni niin että poikani oli tosi ujo kerhossa. Ei tykännyt siellä oikein käydä ja ei mennyt mukaan juttuihin kun ujostutti niin jne. Tänä vuonna on nyt mennyt vähän rohkeammin mukaan, varmaan johtuu siitäkin että siellä on nyt kaveri. Pelkää kuitenkin kerhon riehakkaampia poikia, välttelee heitä ja pysyy loitolla.
Poika täytti kesällä 4v ja jos hänet päätemme ensi syksyksi päiväkotiin siirtää niin hakemus pitäisi 2kk päästä jo jättää.
Toisaalta olen ehdottomasti sillä kannalla että tuo lämmin, turvallinen, rakkaaksi tullut perhepäivähoitaja on hänelle paras hoitopaikka (ryhmän muut lapset 1v, 2v, 3v, sekä osapäiväinen eskarilainen). Varmasti on. MUTTA itse olin aika samanluonteinen pienenä kuin poikani, olin kotihoidossa (oma äitini oli pph) kouluikään saakka ja koulussa olin todella ujo ja myös kiusattu. Olen miettinyt että ehkä päiväkoti olisi karaissut minua niin etten koulussa olisi joutunut niin " tallatuksia" kuin mitä jouduin pehmeän myötäilevän koti/pph-hoidon jäljiltä. Toisaalta, en tiedä onko siitäkään hyötyä että poikani ujostelee eikä viihdy päiväkodissa sitten. Poika itse on sitä mieltä että ei tahdo päiväkotiin (melkein itkua nielee kun edes juttelee asiasta) vaan tahtoo olla tutulla hoitajalla " aina" . Hoitaja on valmis jatkossakin poikaani viemään päiväkerhoon ja parin vuoden päästä sitten esikouluun. Pienenä koululaisena voisi mielellään pitää iltapäivähoidossa heillä jos niin päätämme.
Mitä mieltä olette tästä asiasta? Päiväkotiin vai ei? Eskariinhan hän menee päiväkodin yhteyteen aikanaan vaikka pph:lla silloin olisikin mutta olisiko syytä mielestänne laittaa päiväkotiin " laitostumaan" kokopäiviksi jo ensi syksystä lähtien? Jotta tottuisi isoihin ryhmiin jo ennen kouluikää? Toisaalta se voisi olla kovin rankkaa.
On tää niin vaikeeta.
Kiva jos joku antaisi näkökantoja. Ja kiva jos edes muutama jaksoi lukea tai edes silmäillä kirjoitukseni läpi.
terveisin suloisen, ujon pikkupojan äiti
Kommentit (16)
Meillä tuossa tapauksessa ryhmässä olemisen opettelu ja tutut kaverit tekivät tehtävänsä. Itse olen myös ujo ja kotonahoidettu ja mulla oli koulussa aina ulkopuolinen olo.
A asteelle. En missään koulussa. Olen nyt erittäin hyvin toimeen tuleva yrittäjä. En vain viihtynyt ihmisjoukoissa enkä kouluissa yms. Nytkin työskentelen yksin ja edelleen viihdyn yksin hyvin. Silti mulla on hyvä mies pari lasta ja tulot 3 tonnia kuussa. Ja kiitän vanhempia siitä että sain olla kotona!
Meidän ujolla lapsella oli tuolla päiväkodissa siis jo tuttuja naapurin lapsia entuudestaan (eivät ujoja ja he vetivät tämän meidän ujon mukaansa). Jos lapsellasi olisi entuudestaan tuttuja siellä pk:ssa niin silloin voisi sopeutuminen olla helpompaa, mutta jos hän on jo saanut kerhossa kavereita niin parempi varmaan jatkaa samaan malliin.
kaltainen hyvä hoitaja en todellakaan vaihtaisi hoitopaikkaa.
Seurakunnan kerhossa on varmasti tarpeeksi ryhmässä olemista.
Kouluikäisenä hän on jo isompi ja koulussa ei tarvitse jakaa ihan niin intiimejä hetkiä luokkakavereiden kanssa kuin päivähoidossa, joten en usko hänen tarvitsevan päiväkotia kasvuunsa.
Olen itse ollut erittäin ja ujo ja arka ja samanlainen on lapsenikin.
Vierailija:
mulla on hyvä mies pari lasta ja tulot 3 tonnia kuussa. Ja kiitän vanhempia siitä että sain olla kotona!
Luulin että toimeentulosi on OIKEASTI jotenkin huomattavan hyvää, kun sitä oikein kahteen otteeseen mainostit. Mutta sitten selvisikin, että kökit yksin kopissa ja saat kuppaista keskipalkkaa. En haluaisi lapselleni tuollaista tulevaisuutta.
Meillä on myös ujo 4-vuotias, ja hän on päiväkodissa. Nykyään hän viihtyy hyvin, kavereita on ja kaikki menee hienosti, mutta en ymmärrä miten päiväkoti olisi parempi ratkaisu kuin päiväkerho + pph. Eihän sen lapsen nyt tarvitse 24/7 " sosiaalistua" , ja turvallisuus on ujolle lapselle tärkeää.
Mitä alkuperäisen kyssäriin tulee niin vaikea tilanne teillä on. Uskon että lapsi sopeutuisi päiväkotiinkin ei siellä kaikki pojat ole villejä.
Voisi olla jopa hyödyksi lapsellesi hoitopaikan vaihdos. Jos haluatte pitää kiinni tutusta ja turvalliseksi koetusta jatkatte pph:lla.
Tosiaan lapsi ei saa tästä tehdä päätöstä vaan aikuiset ratkaisee asian parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ymmärrät varmaan ettei pieni reipastuminen olisi haitaksi tulevaa koulutaivalta ajatellen. Tilanne voi hankaloitua liikaa sitten myöhemmin.
Oma veljeni oli kotihoidossa koulun alkuun saakka ja oli todella mamero ja kiusattu sekä itkuinen ensimmäisen puoli vuotta. Äiti saattoi kouluun ja meni koululta vastaan. Aikuisena on sanonut että olisi pitänyt saada muita kontakteja kuin oma perhe jonka keskipisteenä iltatähtenä oli. Paha maailma iski päin näköä koulun alettua ja ei osannut pitää yhtään puoliaan.
Tuli mieleen olisiko lapsellasi jotain muutakin kuin ujous, tuli mieleen asperger piirteet kun sanoit että viihtyy itsekseen ja ei kaipaa muiden seuraa.
Ei lapsi opi rohkeammaksi pakottamalla, vaan rauhallisesti opastamalla. Siten päiväkerho + pph ovat paljon lempeämmät tavat opettaa sosiaalisuutta. Päiväkotiin joutuminen olisi " shokkihoitoa" , josta voi lapselle tulla stressi ja hänen optimaalinen kehityksensä ei toteudu. Päiväkodissa on kuitenkin hyvin rajoitetusti aikuisia, joten ujon sopeuttaminen ei yleensä onnistu ilman että lapsi joutuu yksin selviytymään rankoista tilanteista.
Ehtiihän lapsi oppia sosiaalisuutta sitten koulussa. Siellä ollaan sentään vain muutama tunti päivässä ja hieman isompana, joten lapselle ei aiheudu niin paljon stressitilanteita kuin päiväkodissa.
Lukemiseksi suosittelen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Temperamentti. TUo kirja auttoi minua ymmärtämään lapsiani paremmin, ja opetti sen, että jokainen temperamentti vaatii erilaisia käyttäytymistapoja kasvattajalta.
Vierailija:
Tuli mieleen olisiko lapsellasi jotain muutakin kuin ujous, tuli mieleen asperger piirteet kun sanoit että viihtyy itsekseen ja ei kaipaa muiden seuraa.
Lisäksi ap:n lapsi ei ole kotihoidossa äidin kanssa, vaan pph:lla ja kerhossa, joissa on muitakin lapsia. Tilanne on siis täysin erilainen kuin niillä, jotka ovat kahden äitinsä kanssa koululaisiksi asti.
Sitäkään en voi ymmärtää, miksei ekaluokkalaista saisi saattaa ja hakea koulusta? Ei missään muualla kuin " lintukoto-Suomessa" päästetä 7-vuotiaita yksin tallustelemaan pimeitä katuja. Minusta se on piittaamattomuutta ja liialllista huolettomuutta.
ei ehkä ihan tavallista että viihtyy yksikseen tuntikaupalla , jonkun junaradan kimpussa?
Päiväkodin henkilökunnalla olisi parempia valmiuksia huomata tälläiset
jutut ja niihin voitaisiin puuttua ennen kuin on jo siellä koulussa, missä
ne viimeistään tulee esiin
Lisäksi tunnen ap:n kuvauksen kaltaisen pojan jolla tutkitusti asperger todettiin viisi vuotiaana.
Tuntemallani assilla puheessa erikoinen saundi sekä puheenkehitys tuli viiveellä, karkea motoriikka kehnoa, leikki yksikseen, vähäilmeinen, rauhallinen, kiltti. Hänelle suositeltiin päiväkotia vaikka äiti oli kotona ja nimenomaan että oppisi toimimaan ryhmässä
No, ehkä jonain 8:n voi viedä, mutta niitä ei meidän ekaluokkalaisella ainakaan ole kuin kaksi viikossa
Siksi minun on vaikea kuvitella, että joku laittaisi lapsensa mielummin päiväkotiin, jossa hoitajilla ei ole aikaa yhtä yksilölliseen hoivaan ja läsnäoloon. Pitäisin sitä lapsen emotionaaliselle ja sosiaaliselle kehitykselle paljon tärkeämpänä kuin sosiaalistamista isoon laumaan. Onhan pph:lla kuitenkin siellä lapsia, ei lapsi joudu missään sosiaalisessa umpiossa sielläkään kasvamaan. Uskoisin, että ympäristössä, missä lapsi kokee pärjäävänsä ja jossa hän saa rauhassa olla oman temperamenttinsa mukainen, lapsen itsetunto kehittyy suotuisasti ja se taas auttaa sitten eskarissa ja koululaisena sosiaalisissa tilanteissa selviytymistä paremmin kuin shokkihoito liian varhain liian stressaavassa ympäristössä.
Meillä myös samankaltainen ujo pikkupoika, joka pian täyttää viisi vuotta. Hänellä on itseään nuorempi sisko, jonka kanssa ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä :-)
Tähän syksyyn asti lapsemme olivat kotihoidossa (poika kävi kaksi kertaa viikossa srk:n kerhossa, mutta ei oikein " avautunut" siellä, lähti toki erilaisiin juttuihin mukaan, mutta ei mihinkään jumppiin, laulutuokiohin tms.), joko minun, isänsä tai mumminsa kanssa, mutta nyt oli hoitoon lähdön aika (onneksi).
Pitkään mietimme, että laitammeko lapsemme pph:lle, koska nuorempi lapsemme ei ole kuin 2.5 vuotias, ja ajattelimme, että hänelle olisi varmaan parempi vielä olla pienemmässä ryhmässä, mutta koska hän kuitenkin on hyvin topakka ja avoin luonne, päädyimme yksityiseen päiväkotiin, joka on hyvin luonnonläheinen ja kodinomainen, lähinnä arkaa poikaamme ajatellen.
Nyt kiitän päätöstämme, koska poika on jo parissa kuukaudessa reipastunut paljon, ei hän toki vieläkään rohkea ole, mutta eräänä päivänä hoitaja jo sanoi hyvin positiivisesti, että poikamme on ollut sinä päivänä jopa vähän villi, joka minulle oli hyvin positiivinen asia.
Päiväkodissamme henkilökunta on aivan ihanaa ja poikamme otetaan vastaan omana itsenään, eikä häntä edes pyritä muuttamaan suupaltiksi, vaan annetaan hänelle mahdollisuus olla omanlaisensa, koska kaikkien ei tarvitsekaan olla menossa suuna päänä :-)
Mutta tosiasiahan on, että koulussa oleminen on äärettömän hankalaa, jos suuret väkijoukot pelottavat tai lapsi ei osaa yhtään ottaa kontaktia itse toisiin lapsiin, ja nämä ovat asioita joita omalle pojallemme asetettiin tavoitteiksi, että hän saisi kerättyä tietynlaista röyhkeyttä ja rohkeutta tuoda itseään esille.
Itsestäni on nyt ihana seurata, kuinka poika on saanut muutaman hyvän kaverin hoidosta ja miten tyytyväisenä hän aina päiväkotiin on lähdössä.
Toki teette ratkaisun lapsenne hoidosta itse, mutta lämpimästi voin suositella päiväkotia, ja varsinkin jos mahdollista, niin vertailkaa lähialueidenne eri mahdollisuuksia, koska on olemassa hyvin laitosmaisia päiväkoteja, mutaa on olemassa myös hyvin kodinomaisia päiväkoteja.
Ja varmasti tuttu ja turvallinen pph on lapselle aivan ihana vaihtoehto, mutta hän ei voi olla aina lapsen hoitaja, vaan jossain vaiheessa (teilläkin kuitenkin jo aika pian), lapsen on kyettävä lähtemään muiden hoidettavaksi, ja pärjättävä kenties hyvinkin isossa porukassa, joten vaikean tilanteen edessä olette, ja teette sen ratkaisun mikä teistä tuntuu varmimmalta ja parhaimmalta, koska vain siten voitte seisoa päätöksenne takana ja tukea lastanne sen mukaan mihin hänet hoitoon pistättekin :-)
Kannattaa ottaa tarkoin selvää, millainen alueen päiväkoti on. Toisekseen, esim. helsingissä tuskin pääsee sinne, minne haluaa, vaan päiväkotipaikka saatetaan osoittaa mistä vain, eikä siihen voi itse vaikuttaa, jos asioi kunnallisella puolella.
Lapsen perusluonnetta ei voi eikä saa yrittää muuttaa tai karaista. Itse antaisin olla tutulla hoitajalla ja koittaisin mennä yhdessä lapsen kanssa tilanteisiin, joissa tapaa mahdollisimman paljon ihmisiä. Ikä tekee usein tehtävänsä ihan luonnollisesti. Toivon, että yhteiskunta olisi suvaitsevaisempi näitä ihania ujoja, herkkiä ja empaattisia ihmisiä kohtaan. Heillä on niin monia hyviä piirteitä, joita reippaammilta puuttuu.