Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ääk, ilmoittauduin sijaiseksi kouluun

Vierailija
19.10.2007 |

pakko oli kun rahat on perheeltä loppu ja mä olen ollut jo 10 vuotta kotona. muodollisesti olen jopa pätevä sijaiseksi, mutta käytännössä olen tosi epäpätevä. Mulla ei ole mitään alan hallintaa ryhmän hallinnasta puhumattakaan. Sitä paitsi ei pätkääkään huvittaisi tehdä sitä duunia, koulut on aina ahdistaneet minua enkä ymmärrä miten ajauduin lukemaan (aineen)opettajaksi. Kertokaa mulle miten mä selviän sijaisuuksista. Mitä kannattais esimerkiksi tehdä saadakseen luokan pysymään ruodussa. Ja miten peittää se ettei teidä hevonpaskaa opetettavasta aineesta?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on jo tarjottu, niin yläkoulusta vai lukiosta?



Yläkoululaisten kanssa saa aluksi sijainen olla tosi kova. Vaikka mitä tapahtuisi, niin ei päästä niitä niskan päälle. Lähes joka luokassa on muutama, jotka yrittää ottaa sijaisilta luulot pois. Eli tiukka kuri alkuun ja herkästi raportui häiritsijöistä luokkien valvojille, pyydä heitä puhuttamaan häiriköt. Oppilaiden on hyvä nähdä, että sijainen ei ole tilanteessa yksin vaan on aktiivisesti yhteydessä muihin opettajiin / rehtoriin.



Tsemppiä!

Vierailija
2/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sit epäpäteviä haukutaan, vaikka pätevät on noinkin omistautuneita ;)



Auttaisko pieni kertaus? Muista, että nyt olet äiti, eli sulla on se 10v. kokemus lapsista ja pohjimmiltaan kaikki lapset on samanlaisia.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkään lukiolaisia paljon enemmän, ne on liian älyllisiä. Kattelen mieluummin vaikka kattolampussa kiipeileviä apinoita. Mutta tietysti nekin pitäisi saada johonkin ruotuun ihan yleisen koulurauhan takia. Saako sijaiset yleensä jonkun valmiin konseptin jonka mukaan mennä vai joutuuko itse suunnittelemaan tunnit? Toki kertaan kyseessä olevaa aihetta jos saan tietää etukäteen mitä pitäisi opettaa, mutta jos edellisenä iltana saan tietää niin ei niinä mitään tietoa enää ehdi omaksumaan.



ap

Vierailija
4/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teet lyhyitä sijaisuuksia saat yleensä valmiit tuntisuunnitelmat, mutta esim viikon sijaisuuksissa voit joutua jotain suunnittelemaan itsekin. Riippuu opettajasta ja aineesta jota sijaistat.

Vierailija
5/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka koostui siitä, että sanottiin että käsitelkää " se ja se kappale siitä ja siitä kirjasta ja elämänkatsomustunnilla pitäisi käsitellä aihetta tehkää toisillenne kuten itsellenne haluaisitte tehtävän, koita keksiä siihen jotain materiaalia" . Kaikki muu on pitänyt kehittää itse jopa tuotakin alummasta.



EN mä kokenut, että se mitään erityistä kuria tai tiukkuutta olisi vaatinut minkään ikäisten lasten kanssa. Ihan omana itsenä sinne vain, kyllä murrosikäinenkin tunnistaa asiantuntemuksen . Mutta kannattaa kyllä varmaan vähän kertailla niitä opetettavia aineita, jotta tietää niistä jotain.

Vierailija
6/6 |
19.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdottoman oikeudenmukaisena, ja yksilön huomioonottavana. Jo se, että on aikuinen, auttaa paljon. Mutta joka tapauksessa tulee eteen ihan mahdotonta porukkaa, joille ei mitään pysty. Sitä ei saa ottaa henkilökohtaisesti. Suurin osa oppilaista on kuitenkin todella mukavia ihmisiä. Mielenkiintoisia tilanteita tulee vastaan, sekä luokassa että opettajanhuoneessa. On jännä haistella ilmapiiriä, pohtia mitä sieltä vaistoaa ilman, että kukaan mitään sanoo.



Oma kokemus, yksi monista sijaisuuskokemuksista: yksi koulun ' hankalikoista' karkasi tunnin aluttua tupakalle nurkan taakse. Menin perässä, ja siellähän poika poltteli. Poika ärjäisi jotakin, en sanonut mitään - kaikki sanottava oli jo molempien tiedossa oikein hyvin. Mutta siinä kun katselin poikaa, huomasin nenänsä alla outoa rohtumaa, ja sitä sitten huolestuneena katselin. Pohdin siinä, minkälaista liimaa tms. oikein vetää vapaa-ajallaan. Poika tajusi asenteeni, ja hänenkin asenne muuttui. Koko sen kevään poju jotenkin esitti mulle (vaati huomioimista tavalla tai toisella käytävällä vastaan tulessa, vähintään katsekontaktia, koulun sisäisissä peleissä pullisteli jne.) aina mahdollisuuden tullessa, mutta yhtäkään sanaa ei koskaan vaihdettu. Erikoinen tilanne, jäi mieleen. Tupakoimassa en ko. herraa koskaan enää nähnyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi yksi